Marraskuinen Gotlanti, tryffeleitä, murhamysteeri. Siinäpä se.
Tarinassa on mukavasti toimintaa, erilailla salamyhkäisiä henkilöitä, suljetun paikan mysteeri, yllättäviä juonenkäänteitä ja sukusalaisuuksia. Näistä aineksista saa kyllä aikaan oikein mukiinmenevän dekkarin.
Miinusta tulee edelleen töksähtelevästä ja liikaa aukiselittävästä dialogista. En tiedä miten paljon tökkivässä tekstissä on kirjailijaa, miten paljon käännöstä, mutta tökkimistä on siinä määrin, ettei tähtiä tule kuin kolme. Lisäksi olen ehkä liian tosikko dekkareihin, kun mieli tarraa aina epäloogisuuksiin, siihen miten ei todellisuudessa oikeasti voitaisi toimia. Mutta tämä on minun ongelmani, ei kirjan.
Itse tarina on kuitenkin kiva. Syyllisiä keksin useammankin, mutta syyllistä en arvannut, mikä on aina kiva! Lisäksi oli koiria! Ja issikoita. Ja pieni rakkaustarinakin taustalla. Mukavan cozy dekkari.
Helmet -lukuhaasteessa tämä menee myös useampaankin kohtaan, esimerkiksi
5. kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
13. kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu
29. kirjassa valehdellaan (se on dekkari, tottakai siinä valehdellaan, jatkuvasti ja koko ajan!)
34. kirjan nimessä on käsky tai kehotus