Oivaltava tietokirja perheiden vaietuista asioista ja lapsuuden vaikutuksesta koko elämään.
Jo Tolstoi sanoi, että kukin onneton perhe on onneton omalla laillaan. Mutta mikä tuo perheille onnettomuuden tai onnen, mikä perheitä erottaa, mistä ei koskaan puhuta?
Kokemus omasta perheestä syntyy tavoissa ja puheissa. Ajan myötä perheet myös muuttuvat, vahvistuvat ja rikkoutuvat - vauvaperhe on eri kuin tyhjäksi jäänyt pesä. Puhumaton asia nousee pintaan riidoissa, ja oman perheen olemus paljastuu, kun näkee toisen perheen elämää.
Monipuolinen teos kertoo kirjailijan omien kokemusten, tutkimusten ja haastattelujen kautta nykyperheistä ja pohtii myös lapsuuden pitkiä jälkiä.
Katriina Järvinen on psykoterapeutti, sosiaalipsykologi, kulttuuriantropologi ja kouluttaja. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa draamaa, Tukholman yliopistossa monikulttuurisuutta, suorittanut tutkinnot (FM, VTL) sekä aineenopettajan ja erityistason psykoterapeutin pätevyydet Helsingin yliopistossa. Päätyökseen hän ilmoittaa kirjoittavansa kirjoja yhteiskunnan, kulttuurin ja psykologian alueilta. Järvinen opettaa myös sosiaalipsykologiaa avoimessa yliopistossa ja kiertää luennoimassa monenlaisista aiheista.
Järvisen tie on kulkenut tamperelaisesta fundamentalistiuskovaisesta työläisperheestä Tukholman siirtolaislähiö Rinkebyn kautta Helsinkiin. Hän on eronnut, nyttemmin avoliitossa ja kahden aikuisen tyttären äiti. Oman elämänsä solmut hän kertoo purkaneensa pitkässä psykodynaamisessa terapiassa. Hän on kiinnostunut ulkopuolisuudesta, erilaisuudesta ja marginaalisuudesta. Hän kannattaa rauhanomaista vastarintaa yhteiskunnan normeja vastaan sekä arvostaa mielikuvitusta ja huumoria. Kärsimykset eivät välttämättä jalosta, mutta ne voi kääntää voimavaraksi.
Tämä antoi paljon ajateltavaa. Minusta toimii hyvin tämä tyyli, että on kirjoittajan omia kokemuksia, haastatteluja, intertekstuaalisia viittauksia ja tutkimustietoa sekaisin. Ainakin tällaiselle maallikkolukijalle hyvä lukukokemus kiinnostavasta aiheesta. :)
Tietokirja erilaisista perhekokoonpanoista ja perheen kulttuurin syntymisestä. Kirjaa elävöitti erilaisiin perheisiin kuuluvien haastattelut. Kiinnostavinta oli loppupuolen osiot perhesuhteista ja perheiden tavoista puhua tai olla puhumatta.
Sujuvasti kirjoitettu ja nopeasti luettu. Kirjailijan omat kokemukset ja haastateltavien tarinat limittyivät hyvin yhteen faktojen kanssa. Suku on paras ja pahin!