What do you think?
Rate this book
Pimeästä maasta
”Ulthyria Tharaberegist oli kymmenen vuorokauden ikäinen, kun vanhemmat ensimmäisen kerran veivät hänet sovittautumaan muottiin. Hän huusi koko matkan huolehtijan majalta yhteismajalle, sillä hän osasi vanhempiensa jännittyneistä muodoista ja kovasointisista äänistä päätellä, että jotain pahaa tulisi tapahtumaan.”
”Verronen kirjoittaa ihailtavan varmasti hyvästä ja pahasta, ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä yksilön mahdollisuuksista etsiä ja toteuttaa omat tarpeensa.” – Hanna Kjellberg, Lapin Kansa
”Verronen kirjoittaa ihailtavan varmasti hyvästä ja pahasta, ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä yksilön mahdollisuuksista etsiä ja toteuttaa omat tarpeensa.” – Hanna Kjellberg, Lapin Kansa
269 pages, Hardcover
First published January 1, 1995
62 people want to read
About the author
Maarit Verronen
39 books27 followersENG: Maarit Verronen received a Licentiate of Philosophy, majoring in Astronomy, in 1991 from the University of Oulu. She also worked there as a teacher and a researcher from 1987 until 1993, and since 1994 she's been a full-time writer. Verronen lives in Helsinki.
FI: Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede.
Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–1993. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.
Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja.
Esikoisteos Älä maksa lautturille sai Kalevi Jäntin palkinnon 1993. Verronen oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaaneilla Yksinäinen vuori ja Pimeästä maasta. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia. Teos käsitteli sivullisuutta ja erillisyyttä, yksinäistä vaeltamista ja yhteisöjen laitamilla elämistä.
Verronen sai lukiolaisten Nuori Aleksis -palkinnon 2005 teoksesta Keihäslintu. Sukupuuttoon kuolleesta linnusta muodostuu kokoelmassa ihmislajin pahuuden ja ajattelemattomuuden vertauskuva.
Karsintavaihe (2008) oli Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana. Tässä ja seuraavassa romaanissaan Kirkkaan selkeää (2010) Verronen käsittelee yhteiskunnan jakamista kahtia, huononnettuja elinoloja, ihmisten syrjäyttämistä ja orjuuttamista. Kirkkaan selkeää sai Tähtivaeltaja-palkinnon 2011.
Verronen kuuluu järjestöihin Amnesty International, PEN, Suomen kirjailijaliitto, Suomen muinaistaideseura ja Talviuimarienkerho.
FI: Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede.
Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–1993. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.
Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja.
Esikoisteos Älä maksa lautturille sai Kalevi Jäntin palkinnon 1993. Verronen oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaaneilla Yksinäinen vuori ja Pimeästä maasta. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia. Teos käsitteli sivullisuutta ja erillisyyttä, yksinäistä vaeltamista ja yhteisöjen laitamilla elämistä.
Verronen sai lukiolaisten Nuori Aleksis -palkinnon 2005 teoksesta Keihäslintu. Sukupuuttoon kuolleesta linnusta muodostuu kokoelmassa ihmislajin pahuuden ja ajattelemattomuuden vertauskuva.
Karsintavaihe (2008) oli Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana. Tässä ja seuraavassa romaanissaan Kirkkaan selkeää (2010) Verronen käsittelee yhteiskunnan jakamista kahtia, huononnettuja elinoloja, ihmisten syrjäyttämistä ja orjuuttamista. Kirkkaan selkeää sai Tähtivaeltaja-palkinnon 2011.
Verronen kuuluu järjestöihin Amnesty International, PEN, Suomen kirjailijaliitto, Suomen muinaistaideseura ja Talviuimarienkerho.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
July 5, 2016
Hämmästyttävän monimerkityksellinen kirja ja riippunee lukijasta mitä kaikkea tarinasta saa irti. Yksinkertaisimmillaan se on kannanotto yksilön pakottamisesta yhteiskunnassa tiettyyn muottiin. Muoto on kokoajan muutenkin läsnä kirjassa. Samalla kirja on päähenkilön, joka ei suostu puristautumaan haluttuun muottiin, kehityskertomus ja hänen matkastaan kohti Pimeästä maasta Valon kaupunkia. Päähenkilö hakee omaa paikkaansa ja identiteettiään elämässä. Olen tyytyväinen, että luin kirjan.
March 17, 2025
Koulua varten. 2½
Read
September 28, 2016Pimeästä maasta on hengästyttävä, raivostuttava, outokin. Juoni on oikeastaan todella yksinkertainen. Päähenkilö syntyy, lähtee kotikylästään, päätyy kalastajakylän kautta Valon kaupunkiin. Kaiken alla kulkee kuitenkin vahva, symbolinen pohjavire.
October 7, 2023
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1993: 88/88)
(1994: 5/6)
1995: 4/6
1984-2022: 97/262
4+/5. Toinen Maarit Verrosen teos, jonka luin. Ensimmäinen oli Yksinäinen vuori, joka sai myös Finlandia-ehdokkuuden (1993). Yksinäinen vuori sijoittui ihan meidän omaan ja tunnistettavaan ihmisten maailmaamme – kuitenkin jo siinä oli mystisyyttä ja selviä fantasiaelementtejäkin mukana. Tämä Pimeästä maasta taas on puhtaampaa fantasiaa. Meidän maailmastamme tunnistettaviakin asioita, esineitä ja olentoja täytyy tietysti olla mukana – muutenhan kaikki olisi meille täysin käsittämätöntä. Mutta maailma on kuitenkin selvästi eri kuin omamme, eivätkä asukkaatkaan vaikuta ihmisiltä. Asukkaat pyrkivät sovittamaan fyysistä ruumistaan – ja heitä sovitetaankin – erilaisiin fyysisiin muotteihin. Sovittautuminen voi olla kivuliastakin. On tässä mukana varmasti jonkinlaista allegoriaakin meidän omaan maailmaamme, jossa ihmisiltä usein edellytetään sopeutumista tietynlaiseen standardielämään. Näitä mahdollisia allegorioita ja opetuksia ei Maarit Verronen tietysti kuitenkaan hiero suoraan naamaamme, vaan saamme ne itse löytää ja keksiä.
(1984-1993: 88/88)
(1994: 5/6)
1995: 4/6
1984-2022: 97/262
4+/5. Toinen Maarit Verrosen teos, jonka luin. Ensimmäinen oli Yksinäinen vuori, joka sai myös Finlandia-ehdokkuuden (1993). Yksinäinen vuori sijoittui ihan meidän omaan ja tunnistettavaan ihmisten maailmaamme – kuitenkin jo siinä oli mystisyyttä ja selviä fantasiaelementtejäkin mukana. Tämä Pimeästä maasta taas on puhtaampaa fantasiaa. Meidän maailmastamme tunnistettaviakin asioita, esineitä ja olentoja täytyy tietysti olla mukana – muutenhan kaikki olisi meille täysin käsittämätöntä. Mutta maailma on kuitenkin selvästi eri kuin omamme, eivätkä asukkaatkaan vaikuta ihmisiltä. Asukkaat pyrkivät sovittamaan fyysistä ruumistaan – ja heitä sovitetaankin – erilaisiin fyysisiin muotteihin. Sovittautuminen voi olla kivuliastakin. On tässä mukana varmasti jonkinlaista allegoriaakin meidän omaan maailmaamme, jossa ihmisiltä usein edellytetään sopeutumista tietynlaiseen standardielämään. Näitä mahdollisia allegorioita ja opetuksia ei Maarit Verronen tietysti kuitenkaan hiero suoraan naamaamme, vaan saamme ne itse löytää ja keksiä.
November 24, 2018
Alku oli kiinnostava, mutta loppua kohti kirja muuttui tylsäksi, kun oikein mitään ei tuntunut tapahtuvan. Kirjan maailma ja henkilöt olivat mielestäni mielenkiintoisen outoja. Onkin tosi harmi, ettei kirjan tarina kantanut aivan loppuun asti.
June 29, 2014
Two and a half stars: A very promising beginning, a middle that still made me think that there was more to come, and then a very dull and disappointing ending section (the last words were good, though, if that's any comfort to anyone).
The idea of the book is very unique, and I appreciate it, but in the end, the whole plot was about wandering around the map and doing nothing special (especially after the village of the fishermen). True, it was a tale about growing up and becoming independent, about not conforming to other people's ideas and wishes (and about so much more), but I'm afraid there are better stories out there about it. At least more interesting/satisfying than this. Gah, I'm so disappointed! This could have been so good!
Well, maybe next time.
The idea of the book is very unique, and I appreciate it, but in the end, the whole plot was about wandering around the map and doing nothing special (especially after the village of the fishermen). True, it was a tale about growing up and becoming independent, about not conforming to other people's ideas and wishes (and about so much more), but I'm afraid there are better stories out there about it. At least more interesting/satisfying than this. Gah, I'm so disappointed! This could have been so good!
Well, maybe next time.
March 16, 2017
Kirja puhuu muodosta ja muottiin sopivuudesta ja minulle se on jäänyt mieleen juuri poikkeavan muotonsa vuoksi. Todellista scifiä. Usein tuntuu, että scifi on ihmisen kirjoittamaa kuvausta siitä, millaista olisi olla jossain toisessa todellisuudessa. Tämä teos voisi olla jonkin vieraan lajin edustajan näkemys siitä, millaista on olla ihmisen nahoissa. Ei kirja tai tarina, vaan maailma: kokemus.
July 5, 2016
Pidän monista Verrosen kirjoista, mutta tämän tyylilaji oli liikaa fantasiaa/scifiä minun makuuni. Lukemisesta tuli jokseenkin raskasta pakkopullaa. Itsensä etsimisen ja löytämisen teemaa on kirjallisuudessa kuvattu monesti, usein minulle mieluisammalla tavalla. Ei huono, muttei suosikkejani Verrosen kirjoista.
October 14, 2014
Jaa-a. Mielenkiintoinen kirja, pääsin kunnolla kärryille siinä 50 sivun kieppeillä. Synkähköä luettavaa.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews