ENG: Maarit Verronen received a Licentiate of Philosophy, majoring in Astronomy, in 1991 from the University of Oulu. She also worked there as a teacher and a researcher from 1987 until 1993, and since 1994 she's been a full-time writer. Verronen lives in Helsinki.
FI: Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede.
Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–1993. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.
Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja.
Esikoisteos Älä maksa lautturille sai Kalevi Jäntin palkinnon 1993. Verronen oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaaneilla Yksinäinen vuori ja Pimeästä maasta. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia. Teos käsitteli sivullisuutta ja erillisyyttä, yksinäistä vaeltamista ja yhteisöjen laitamilla elämistä.
Verronen sai lukiolaisten Nuori Aleksis -palkinnon 2005 teoksesta Keihäslintu. Sukupuuttoon kuolleesta linnusta muodostuu kokoelmassa ihmislajin pahuuden ja ajattelemattomuuden vertauskuva.
Karsintavaihe (2008) oli Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana. Tässä ja seuraavassa romaanissaan Kirkkaan selkeää (2010) Verronen käsittelee yhteiskunnan jakamista kahtia, huononnettuja elinoloja, ihmisten syrjäyttämistä ja orjuuttamista. Kirkkaan selkeää sai Tähtivaeltaja-palkinnon 2011.
Verronen kuuluu järjestöihin Amnesty International, PEN, Suomen kirjailijaliitto, Suomen muinaistaideseura ja Talviuimarienkerho.
Kaunis. Kuin lukisi riisuttua Haahtelaa. Tässä yhdistyi linkolalainen elämän niukkuus, Bea Uusman arktiset olot sekä Murakamin Lammasseikkailun luonto ja arvoituksellisuus.
En tiedä mistä tässä tykkäsin, mutta tykkäsin. Tästä sais paljon irti vaikka esseeseen, mutta en jaksanut suuremmin analysoida vaan luin vain. Ei sitä ehkä aina tarvi jaksaa.
Mielenkiintoinen lukukokemus. En tiedä mitä mieltä olisin kirjasta; kyllä tämän luki, mutta kerrontatyyli oli erikoisen lakoninen ja verkkainen. Sota-ajan kuvaus tosiaan oli ehkä mielenkiintoisinta antia.
Tunnelmaltaan kiehtova kirja, jossa kuvattiin hienosti karua pohjoista luontoa, mukana olivat Verrosen jostain toisesta kirjasta tutut kiislat! Itse tarina jäi osittain mystiseksi ja arvoitukselliseksi, ihan kaikkea en taas kerran väitä ymmärtäneeni. Ei parasta Verrosen tuotantoa, mutta hieno lukukokemus silti.