Nuorten äänellä puhutteleva säeromaani Iiron tasapainoilusta luottamuksen ja ihastumisen horjuvilla portailla. Mitä uskaltaa kertoa kavereille tai faijalle, jonka silmissä niin helposti leimahtaa raivo ja inho?
Tiedätkö sen tunteen, kun paras kaveri alkaa näyttää merkkejä syvemmistä tunteista eikä hetken päästä enää tiedäkään kumpi oli ihastunut kumpaan – vaiko sittenkin molemmat toisiinsa?
Iiro on päässyt pois ryyppäävien vanhempiensa jaloista ja muuttanut parhaan ystävänsä Topin perheen luokse. Elämä on pitkästä aikaa rauhallista ja tasaista alkavasta ysiluokasta ja kahviladuunista huolimatta – kunnes Iiron äiti aloittaa työt samassa kahvilassa. Äidin vakuutteluista huolimatta Iiron on vaikea luottaa siihen, että vanhempien elämä olisi kääntymässä parempaan.
Samaan aikaan Topin huomaavainen käytös ja vihjailevat katseet saavat Iiron epäilemään sekä Topin että omia tunteitaan. Parhaaseen kaveriin ihastuminen mietityttää muutenkin, eikä asiaa helpota pelko siitä, miten Topin vanhemmat asiaan reagoisivat ja saisiko Iiro enää jäädä asumaan heidän luokseen. Onko siis parempi haudata ajatukset sisälleen?
Oi että! Olipa onnistunut jatko-osa Humalan soundtrackille. Kerrassaan hieno; sopivasti punaa poskille ja hymyä huulille nostattava. Raskaasta aiheesta huolimatta sanoisin kirjaa hyvän mielen kirjaksi!
Iiron tarina jatkuu ja tämäkin osa oli koskettava. Ei aivan niin raju kuin ensimmäinen osa. Tässä oli jo huomattavasti enemmän lohdullisuutta ja valoa Iiron tarinassa. Tässä osassa nostettiin esiin myös sateenkaarevia teemoja alkoholisti vanhempien ja perheväkivallan ohella. Nopeasti kuunneltu, mieleenpainuva tarina.
Tää on miun mielestä parempi kuin se eka. Ainut vaan, että kun on noin vuosi siitä, kun viimeks luin ekan osan joten nimet on hukassa.
Topi ottaa mua leuasta kiinni, katsoo suoraan silmiin. "Pysy. Aloillas."
Oikeesti mie vaan hihitin ton kohan aikana. En odottanut mitään tollasta tältä kirjalta! Siis muutenkin tykkään, kun tää on kirjoitettu puhekielellä niin se sopii tähän kirjaan. Tuntuu siltä, että joku nuori kertois tätä tarinaa face to face miulle.
The tension!! OMG! SIIS...DAMN! Toi niiden välinen kemia, joka tuntuu itselläkin vatsassa asti tosi vahvasti<3
NE SUUTELI VIIMEIN OMG! Siis...DAMN😭 Ootin sitä koko kirjan ajan ja nyt se sittw tapahtu vihdoin. I'm so happpyyy! Omg ne on yhessä siis how cuteee✨️😍 Rakastan Topia ja Iiroo siis ne on niin söpöi molemmat. Just sellaisia...no just sellasia🤭❤️
Miun sydän suli kun Iiro oli laittanu Topin yhteystietoihin "Topi❤️". Siis oikeesti how cute??
Iiro rakas😭 Sie et ansaitse sitä mitä siun vanhemmat siulle antaa (varsinkaan siun isä)! Sie et oo syy NIIDEN huonoon käytökseen. Siis I feel you, itkin siinä kohtaa, kun se kertoi isälleen olevansa homo. Tai no oikeastaan miten sen iskä siihen reagoi.
Tää on niin koskettava, surullinen sekä kaunis teos♡
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tosi hyvä jatko-osa Humalan soundtrackille! Humalan soundtrack oli ehkä mun makuun koskettavampi ja vaikuttavampi mutta tässä oli sen sijaan vaikeiden teemojen lisäksi enemmän toiveikkuutta. Säeromaanit ei oo mulle tyypillisintä genreä mutta näistä oon tykännyt tosi paljon.
Tosi tärkeitä teemoja hyvin käsiteltynä nuorten näkökulmasta! Ihanaa myös saada lisää etenkin nuorille suunnattua sateenkaarikirjallisuutta. ❤️
oli kyllä jälleen ihan super sulonen ja sympaattinen. tykkäsin vähän enemmän siitä ekasta osasta (humalan soundtrack), mutta siis olihan Iiron ja Topin tarina sydäntä lämmittävä (miinus toki isän rekatio...). edelleen mua vähän jotenkin häiritsi se, miten Iiro pääty Topin perheeseen. Henk koht olisin tarvinnu siihen jonkun alustuksen tai jonkun ettei se ois vaikuttanu et tapahtuu aivan sormii napsauttamalla. mut tää nyt on taas tällanen pieni juttu. tykkäsin valtavasti ja lämmitti kyllä sydäntä tää kirja, vaikka no toki just Iiron vanhemmat sai aikaan myös vihan ja pettymyksen ja surun tunteita.
Erinomaisella Humalan soundtrack -säeromaanilla debytoinut Tiia Mattila jatkaa yläkouluikäisen Iiron tarinaa. Iiron vanhemmat ovat alkoholisteja, jotka eivät kykene huolehtimaan lapsestaan kunnolla, joten edellisessä kirjassa Iiro pääsi asumaan parhaan kaverinsa luona normaaleissa perheoloissa. Tavalliseen, toimivaan perhearkeen solahtaminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Iiro pelkää olevansa liikaa, saavansa milloin tahansa häädön ja joutuvansa tyhjän päälle. Luottamuksen rakentuminen vie aikaa.
Iiro työskentelee koulunkäynnin ohessa kahvilassa. Hän on hyvä työssään ja viihtyy, mutta sitten tulee iso yllätys: Iiron äiti aloittaa työt samassa kahvilassa. Kahvilan omistaja ei tiedä, että kyseessä on Iiron äiti, eikä Iiro tietenkään itse kerro tätä. Voiko olla, että äiti olisi ryhdistäytynyt ja pystyisi pitämään työpaikan?
Toinen iso juttu on se, mitä Iiron ja parhaan kaverin Topin välillä on. Pitkällistä ystävyyttä, kyllä, mutta onko se vain ystävyyttä? Voisiko olla, että poikien välillä on syvempiäkin tunteita? Ja ovatko Topin antamat merkit syvemmistä tunteista sitä, ja onko Iirolla samoja tunteita, vai mistä on kyse? Tässä on Iirolle ihmettelemistä.
Selviämisen soittolista on edeltäjänsä tapaan ripeäliikkeinen säeromaani, jossa tapahtumat etenevät vauhdilla. Se kuvaa hyvin nuoren miehen ahdistusta vaikeassa elämäntilanteessa ja sitä epävarmaa toivoa, mitä luotettavat, turvalliset ihmissuhteet tuovat, kun luottamusta ihmisten hyvyyteen ei ihan täysin ole. Vaikeista aiheistaan huolimatta Selviämisen soittolista on positiivinen kirja, joka osaltaan ruokkii toivoa paremmasta ja toivottavasti rohkaisee samojen ongelmien parissa painivia lukijoitakin ottamaan asioita puheeksi ja hakemaan apua.
Ai että rakastin Humalan soundtrackia, ja miten ihanaa, että se sai näin upean jatko-osan! Itkin surusta ja sitten ilostakin, koska tässä oli myös toivoa ja valoa. Miten paljon tunteita voikaan saada väljiin sanoihin, niin kuin joku osaa piirtää muutamalla vedolla kokonaisen kuvan.
Ilahdutti myös syvästi, että tässä annettiin ihania esimerkkejä siitä, mistä nuori voi löytää turvallisen aikuisen, jos kotona ei sellaista ole. Tässä sellaisia olivat esimerkiksi kaverin vanhemmat, kummitäti ja kesätyöpaikan pomo. Loppusanoissa oli myös lueteltu paikkoja, joista tosielämässä voi saada apua vaikeaan ja turvattomaan elämäntilanteeseen (mukana kaksikin mun entistä työpaikkaa). Uskon, et nää Mattilan kirjat jo itsessään voi tarjota lohtua ja rohkaisua nuorille, jotka joutuvat kotonaan kohtaamaan päihteiden liikakäyttöä ja väkivaltaa. Ja samalla upean lukuelämyksen!
Tiia Mattilan Selviämisen soittolista jatkaa Iiron tarinaa. Säeromaanin minimalismi pukee tällä kertaa sisälleen ensirakkauden vaikeuden ja ihanuuden. Ensimmäisen osan raskaat teemat kuten lapsiperheköyhyys ja vanhempien alkoholismi ovat läsnä myös jatko-osassa, mutta niiden rinnalle on asettunut myös toivoa ja arkaa tulevaisuudenuskoa. Vaikeiden asioiden kanssa kamppailevalle nuorelle on tarjolla tukea useamman aikuisen ja ystävän puolesta. Teoksen jännite pääsee välillä hieman karkaamaan nopeiden kohtaustenvaihtojen myötä, mutta lopputulos on kuitenkin eheä ja johdonmukaisesti rakennettu kertomus luottamuksen kasvamisesta, omaksi itseksi kasvamisesta. Kokonaisuutena Selviämisen soittolista on herkkä kertomus nuoruudesta, jonka tapahtumat jäävät mielenpäälle vielä lukemisen jälkeenkin.
Tiia Mattilan Humalan soundtrackin arvion viime vuoden parhaaksi nuortenkirjaksi, tarina kosketti ja kirjan lopussa tuli itku. Selviämisen soittolista on suoraa jatkoa Iiron elämään, kun hän on päässyt vanhempiensa vaikutuksesta parhaan ystävänsä Topin ja hänen perheensä luokse asumaan.
Molemmat teokset on kirjoitettu säeromaanimuodossa. En ole lukenut kovin paljon säeromaaneja, eikä tämä tyyli yleensä houkuttele, mutta näissä kahdessa se tuntui jotenkin helposti lähestyttävältä ja luontevalta.
Siinä missä Humalan soundtrack liikutti, Selviämisen soittolista korjasi ja ennen kaikkea antoi uskoa parempaan.
tämäkin oli tosi koskettava ja kaunis, mutta ei ihan yhtä suuresti vaikuttanut muhun kuin eka osa. nämä kaksi kirjaa toimivat mun mielestä tosi hyvin yhdessä ja oon onnellinen, että kirjailija päätti kirjoittaa jatko-osan Iiron tarinalle. tosi hyvin pieneen sanamäärään on saatu mahdutettua paljon tunnetta, asiaa ja tärkeitä teemoja. tässä on onnistuttu myös hyvin kirjoittamaan nuoren ääni uskottavasti.