Ester, teurastaja

by Mariia Niskavaara

Esikoiskirjailijan groteski ja oivaltava romaani lihasta, lisääntymisestä ja kuolemasta.

Jo lapsena Ester harjoittelee vanhempiensa lihakaupan ulkopuolella: hän työntää vauvanuken mekkonsa alle, vaappuu ja ponnistaa, kunnes nukke kolahtaa hämmentyneiden asiakkaiden eteen asvaltille. Myöhemmin Esterin elämään astuu Keinosiementäjä, mutta lasta ei vain kuulu.

Genres: Finnish Literature, Fiction

181 pages, Hardcover

First published October 6, 2025

Reviews

[Marko Suomi · Rating 5 out of 5]

Tätä kirjaa on suositeltu mulle ihan poikkeuksellisen paljon, ja nyt kun luin niin en yhtään ihmettele, tämä on jotain ihan ainutlaatuista. Luin ahmien(niinpä) melkein putkeen, kirja vei heti mukaansa jonnekin, en tiedä minne. Olemme lihaa mutta olemmeko myös jotain muuta? Huh, mestariteos!

[Susa · Rating 4 out of 5]

Siis ihanaa että kirjoitetaan tällaisia naishahmoja! Ylipäänsä ihana, että kirjoitetaan ällöttäviä tarinoita. Se on vaihteeksi tosi virkistävää, että lukemisesta jää rasvainen olo.

[Anne Dahl · Rating 5 out of 5]

Taas yksi syksyn uutuuskirja, esikoiskirja ja ah niin erilainen, ah niin hyvä.
Ahmin tämän.

Teos oli hyvin erikoinen (tarina oli!), erikoisen hyvin kirjoitettu ja vaikka itse en kirjoita (osaa kirjoittaa) tiivistä päälausevetoista tarinaa, tässä teos oli kuin Juha Seppälä parhaimmillaan, päälausevetoinen selittelemätön tekstinkuljetus, liukkaasti etenevä etenkin kun luvut olivat lyhyitä. Tiiviin teoksen sivut liikkuivat kuin itsestään.
Pidin rakenteesta. Ympyrämäisyys toimi hyvin ja päähenkilöstäkin pidin.
Kronologisesti (takaumineen) tarina avaa Esterin elämän, jo ennen syntymää tutustumme Esteriin, lihakauppiaiden lapseen.
Ester rakastaa lihaa, oudolla tavalla tuntee lihan läheisekseen, omanlaisekseen. Ester opiskelee teurastajaksi, rakastaa työtään ja keinosiementäjämiestään. Ester haluaaa lisääntyä ja he, Ester teurastaja ja aviomies Kenisiementäjä yrittävät, yrittävät ja yrittävät
ja lisääntymisyrityksiä seurataan, vahdataan
ja ainoa mitä he haluavat on lapsi, lisääntyminen, mutta vain kasvain tulee, vie lapsen paikan, aviomiehen paikan.

Ester oli huikea tyyppi kasvaimineen, lihanhimoineen (jep, olen kasvissyöjä, mutta tämä kirja tihkui lihaa, kaikenlaista lihaa, ihmisen eläimen - sian)

Ester, teurastaja - teos olisi hyvin voinut alkaa kuin satu "Olipa kerran", sillä niin sadunomainen kertomus tämä oli, huikea, groteski ja hulvaton.
Nauroin monta kertaa, samaistuin monta kertaa, ällötyin monta kertaa ja teksti - lyhyet täsmälliset partaveitsenterävät lauseet, kuten jo sanottu, ihastuttivat. En ole lukenut mitään tallaista pitkään aikaan.

Tämä kirja on hiottu, melkein liian hiottu (kuten monet esikoisteokset kirjoittajakouluista?) mutta onneksi kirjoittaja on taitava, vielä antanut tekstille ilmaa, jättänyt tukehduttamisen ylihiomiseen, (tai taiten kirjoitttanut päälauseensa, jättänyt lukijalle tilan hengittää), ähkyn, jokaisen sanan tiukan määreen.
Kiitos siis kirjoittajalle ja onnittelu HS:N esikoiskirjapalkintoehdokkuudesta (juuri huomasin!)

[Arttu Ala-jokimäki · Rating 4 out of 5]

3,5/5

Ester, teurastaja kertoo nimensä mukaisesti teurastajana työskentelevästä Esteristä, jolle elämän suuntaviivat ovat selvät: töihin, naimisiin ja perhe-elämää viettämään lihapatojen äärelle.

Ensimmäisenä kirjasta nousi esille Niskavaaran luoma kertojaääni, joka vei mukanaan heti ensisivuilta lähtien! Kerronassa yhdistyvät Esterin topakka energisyys, kaurismäkeläisen lakoninen huumori sekä kudosnesteitä tihkuva lihallisuus.

Kirjan vauhdilla käynnistyvä kerronta asettuu hieman rauhallisempiin uomiin, kun Esterin elämä ei sujukaan aivan suunnitellusti. Niskavaara hallitsee sävynvaihdot taiten ja kirjoittaa surusta ja kaipauksesta aivan mielettömän kauniin sanankääntein.

Esterin kotikaupungissa ja sen asukkaissa on jotain todella tunnistettavan maalaissuomalaista. Tiivis yhteisö ja vakiintuneet perinteet voivat tarjota turvan tuntua, mutta entä jos ei itse pystykään mukautumaan ympäristön odotuksiin? Tuttu ja turvallinen yhteisö voikin yhtäkkiä tuntua ahtaalta ja painostavalta.

Aivan loppua kohti tarina kehittyy vielä uusiin ja entistä mielikuvituksellisempiin sfääreihin – enkä ikävä kyllä enää pysynyt oikein matkassa mukana. Lukukokemus oli siitä huolimatta mieleenpainuva jo kirjan upean ensimmäisen puoliskon vuoksi.

[Mervi Murtonen · Rating 4 out of 5]

Ester on teurastaja, pitkä ja komea nainen, jolla on paksut hiukset ja synnyttäjän lantio. Esterillä on mies, keinosiementäjä ja diplomiseminologi, joka ei ensiluokkaisesta spermastaan huolimatta onnistu saamaan naistaan raskaaksi. Mies astuttaa satoja sikoja, yhdelle emakolle toistakymmentä pahnuetta, joita Ester teurastaa samaan tahtiin, niin että sikojen sielut livahtavat ilmastointikanavista taivaisiin.

Ai että, tämä on verevä tarina, jossa lihan syyt tuntuvat kourissa ja pelkästään jo rautainen veren tuoksu saa aneemikot virkoamaan. Parhaimmillaan Niskavaara on konkretian kuvauksissa ja kirjan alkupuolella, mutta mitä syvemmälle abstraktioissa upotaan, sitä raskaammaksi meno muuttuu. Jotenkin en jaksa ruumiin nesteitä ja tiedostavia kasvaimia. Silti tämä on erinomaisen omantyylinen ja ronski tapaus!

[Laura · Rating 4 out of 5]

Hakkaava kerronta, liha, täyttymyksen kautta käsitelty tyhjyys, kaikki rummuttaa upealla voimalla. Vahva esikoinen.

[Sara · Rating 4 out of 5]

Näin tän sellaisena itäeurooppalaisena vaha-animaationa mielessäni.

[Laura Walin · Rating 5 out of 5]

Ester, teurastaja olikin kirjavuoden lopun iloinen yllätys! Täysin omalakinen teoksensa, jossa nimensä mukaisesti seurattiin Esterin elämänkaarta syntymästä aina loppuvaiheisiin asti. Eräänlainen Esterin elämäkerta siis.

Ester syntyy lihakauppiaspariskunnan ainokaiseksi tehdaskaupunkiin, osoittaa halua ja lahjakkuutta teurastuksen taidossa ja päätyy tehtaaseen tätä ammattiaan harjoittamaan. Puolisoksi löytyy hyväluontoinen Keinosiementäjä, ja alkaa toivotun lapsen harras odotus. Esterin perheen lisäksi lukija pääsee tutustumaan joihinkin muihinkin kaupungin merkkihenkilöihin.

Herkullisinta kirjassa ei ole itse tarina vaan se, miten kirjailija sen kertoo. Niskavaara työstää esittelytekstin mukaan lihan, ruumiin ja mätänemisen estetiikasta väitöskirjaa, ja tämä oppineisuus muotoutuu lukijan eduksi Esterin oivaltavassa sanakäytössä. Teos on häpeämättömän ruumiillinen kaikessa läsnäolossaan, ainutlaatuinen lukukokemus.

[Leo · Rating 4 out of 5]

hieno ja eheä esikoisteos, joka uppoaa kuin lihanuija sisäfileeseen (tai jotain) kotimaiseen 2020-luvun liha- ja lihateollisuusproosan joukkoon

tämä oli kuin jonkinlainen varjokuva Han Kangin Vegetaristista, olisi varmaan esseen paikka jollekin nohevalle kirjoittajalle

[Lerppu · Rating 3 out of 5]

Ahmin alun, kituutin lopun. En oikein tiedä, mitä tältä odotin, mutta yleinen hype sai odottamaan kuitenkin jotain enemmän. Kirjasta ei ainakaan lihakuvauksia puuttunut. 2.5/5

[asta · Rating 4 out of 5]

todella hyvä, todella ällö

[Riia-Maria Kyllönen · Rating 5 out of 5]

Kaikessa ällöttävyydessään ”Ester, teurastaja” on todella hieno ja vahva esikoinen! Päälauseiden varaan kudottu teksti viiltää kuin teurastajan veitsi. Naiivius nauratti, kaiken lihallisuus kiehtoi ja oksetti samaan aikaan. Varsin maltilliseen sivumäärään mahtuu käsittämättömän paljon syntymää ja kuolemaa, luonnollisuutta ja luonnottomuutta.

Kasvissyöjänä ja tässä lihan epäeettisyyteen heränneessä ajassa elävänä tuntui hankalalta ja hävyttömältä lukea tällaista potkan, jauhelihan, jahtimakkaran, lihahyytelön ja kyljysten näennäistä ylistyslaulua. Lihan ylistys ulottuu myös naistyypilliseen ruumiiseen, joka sekin toimintoineen pelkistyy (tai korottuu?) pelkäksi lihaksi.

Hienointa Niskavaaran teoksessa on mielestäni se, miten teos kritisoi kuuluvalla äänellä lihatuotantoa sekä ihmisen ja eläimen alistamiseen perustuvaa suhdetta, vaikka romaanissa lihakeskeinen elämäntapa esitetään positiivisessa tai vähintäänkin neutraalissa valossa. Onnistumiseksi luen ehdottomasti myös kyvyn kuvata lapsettomuutta kipeänkauniisti kaiken groteskiuden keskellä: Keinosiementäjä onnistuu siementämään tiskiin päätyvät emakot (paitsi ne vialliset tietenkin), mutta keskenmenojen musertama Ester kipuilee syli tyhjänä.

[pihla · Rating 5 out of 5]

Upea, groteski, outo ja taitava teos.

[Tarina · Rating 4 out of 5]

Sen verran omapäistä ja uniikkia menoa, ettei edes päälauserakenteisuus haitannut yhtään. Taidan myös pysyä kasvissyöjänä seuraavatkin 12 vuotta.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Finlandia-revisited:
Tavoitteena lukea joitakin Finlandia-ehdokkuuden ulkopuolelle jätettyjä teoksia, joita on saatettu julkisuudessa pitää hyvinkin ehdokkuuden arvoisina (tai joita itse olisin voinut veikata ehdolle kirjailijoiden aiemman tuotannon perusteella).

10.
4,5/5 Mariia Niskavaara: Ester, teurastaja 2025



4,5 Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva 2025
[4,5 Mariia Niskavaara: Ester, teurastaja 2025]
[4,5 Samuli Knuuti: Kuviot, joita kadut eivät tiedä tekevänsä 2025]
4,5 Monika Fagerholm: Döda trakten / Kvinnor i revolt (Eristystila / Kapinoivia naisia) 2025V
4,5 Riko Saatsi: Yönistujat 2025
4,5 Elli Salo: Keräilijät 2025
4,5 Hanna Weselius: Pronominit 2025
3,5 Jarkko Volanen: Vainovalkeat 2025

[Anneli Renfors · Rating 5 out of 5]

Mikä kirja! Tämä on lihalla marinoitu kirja, jossa liha ja sen eritteet tirisevät ja haisevat. Niin lihalla kyllästetty, että tällainen kasvissyöjä ilahtuu. Jos Laura Gustafssonin Lihakirja on hyvä ja raju niin tämä kirja on molempia potenssiin sata. Löysin kirjasta myös itseni: "Vieraita heillä ei enää käy. He istuvat kahden, istuvat hiljaa, radio soittaa edellisten vuosikymmenten musiikkia. Ester on kuullut, mitä heistä sanotaan. Vanhempi, lapseton pariskunta." Toisin kuin Ester, minä olen tähän lapsettomaan tilaan tähdännyt. Ester, teurastaja kirjallaan Mariia Niskavaara voitti HS:n kirjallisuuspalkinnon Vuoden 2025 esikoisteos.

[Ville Verkkapuro]

Absolutely brilliant in all possible ways. Thematically reminds me of Tender is the Flesh and Tainnutuskehto, but otherwise there really isn't anything to compare it directly to. What a wonderful own voice, funny and brilliant writing, tight and effortless and just wow and bravo in all possible ways.

[Milla · Rating 5 out of 5]

Hauska, yllättävä ja lihaisa jokaisella sivulla! Toisaalta myös vakava ja surullinen, ensilukemalla nämä tuntemukset ovat täydellisessä suhteessa. Toi mieleen useaan kertaan Rotukarjan, jota myös rakastan, joten vaatii vielä toisen lukukerran vertaillen.

[neea 🌀🪽 · Rating 5 out of 5]

lihan käsite on ollut mulle hankala, mutta tätä lukiessa se kytkeyty mun ajatuksiin niin vahvasti. jätti kysymättä, miltä tuntuu abjekti tekstissä ja kielessä, kun se oli niin siinä. käsittämätön, arvaamaton!

[Sara Poikonen · Rating 4 out of 5]

Olipa se lihaisa ja rasvainen kirja. Ihmiskeho on lihamöllykkä joka haluaa lisääntyä ja maailman ihanin asia on raaka jauheliha johon voi tunkea sormet. Krista Kosonen oli tässä mahtava lukija - lakoninen, vakava ja naiivi yhtä aikaa.

Samaa mieltä jonkun toisen arvion kanssa siitä, että freesi (vaikkakin lihalla suonet tukkinut) naishahmo!

[viivi h · Rating 5 out of 5]

Huh

[Meeri · Rating 4 out of 5]

Sarjassamme ällöt lihakirjat ja Ruumis, tykkäsin!

[Soffe · Rating 4 out of 5]

Groteski ja kuvottava, mutta kaikessa absurdiudessaan ajatusrakennelmia horjuttava.

[Elisa · Rating 5 out of 5]

Kehollinen, ruumiillinen, lihallinen. Hämmentävä ja rasvainen kirja, kaunis kaikessa ällöttävyydessään. Ester on upea, erilainen NAIShenkilöhahmo! Luin ahmien.

[sohvi · Rating 4 out of 5]

täydellinen välipäivien kirja<3 tässä oli uskomaton flow, eikä ois tehny mieli enää keskeyttää alottamisen jälkeen! samaan aikaan myös ällö, kuvottava ja vastenmielinen..

[Elina · Rating 5 out of 5]

Osittain vähän ällöttövä, mutta kielellisesti upea. Kerronta jotenkin ihan kaikkia aisteja käyttävää ja lukiessa myös tunsi niillä kaikilla aisteilla. En myöskään keksi mitään kirjaa mihin sitä pystyisi verrata, ja sellaisia kirjoja tulee harvoin vastaan.

Ainoa asia mikä häiritsi minua paljon oli se, etten pystynyt "näkemään" miltä Ester näyttää, kun tavallaan oli sellainen vähän pullea rasvainen mielikuva, mut sitten se ei kuitenkaan vastannut sitä mielikuvaa täysin minkä hänestä sai.

Upea esikoisteos

[Linda W.]

Ester, teurastajan parissa mielessäni pyöri jatkuvasti että hyi mitä helvettiä ja vau, tää on nerokasta. Loppua kohden nerous vain parani.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Yritin Pariisin-lomallani keskittyä ranskalaisiin teksteihin, mutta suunnittelen aina lukemisen suhteen yhtä, ja sitten toteutuu toista. Huomasinkin kaipaavani suomalaista uutta naiskirjallisuutta, ja löysin lukulaitteelle ladattuna tämän ihmeen ihanan herkkupalan. Niskavaara on käsittämättömän kypsä esikoiskirjailija - miten on mahdollista, että ensimmäinen teos voi olla näin vahva, omaääninen, omilla jaloillaan seisova ja uutta luova? Ja silti ihmeen helppo luettava - en malttanut laskea sitä käsistäni.

Ester, teurastaja antaa keholliselle kirjoittamiselle kokonaan uuden merkityksen. Tällä tavalla teksti voi olla lihallista - niin, että eroottinen ja seksuaalinen on siitä vain häivähdys, yksi kulma. Ester syntyy lihakaupunkiin, lihakauppiaille. Koko kaupungin elämä on järjestäytynyt lihantuotannon ympärille, ja se on myös erottamaton osa Esterin elämää ja persoonallisuutta. Se, että olemme kaikki lihaa, nahkasäkkejä, joiden sisällä on erilaisia elimiä - ja sitten on sielu. Esterin näkökulmasta on täysin selvää, että sielu on myös sialla.

Romaani ei ota kantaa minkään puolesta tai mitään vastaan. Se ei pyri olemaan lainkaan realistinen, ja silti se on nimenomaan hyperrealistinen, mutta omasta näkökulmastaan käsin. Näkökulmaa ei voi kiistää millään tavalla. Se on totta, lihakaupungit ovat totta, on totta että olemme ihmeellinen sattuma maailmankaikkeuden järjestyksessä, ja se, että nahkasäkkimme lisäksi meillä on tietoisuus, on vain kuriositeetti tässä kaikessa.

On hämmentävää lukea Ester, teurastaja heti Anthony Passeronin Tartunnan perään. Kummassakin vanhempien lihakaupan nousu ja tuho ja vaikutus päähenkilön elämään ovat hämmentävän samanlaiset, vaikka kerronnan syy ja lähtökohta on täysin eri. Tästä varmaan voisi jatkaa Laura Gustafssonin Lihakirjan ja Elli Valtosen Tainnutuskehdon pariin - molemmat ovat olleet lukulistallani pitkään, mutta en ole kokenut aihepiiriä sellaiseksi, että haluaisin välttämättä viettää aikaa sen parissa. Välttäisin mieluummin ajattelemasta, vaikka periaatteessa en välttelekään synkkyyttä tai ahdistusta noin muuten. Mutta jos ajattelun pariin voi ohjata tällaisen taiteen ja estetiikan keinoin - kiitos, mielellään. Jos vahingossa kasvan ihmisenä, ihmislajin edustajana, tuntemaan myötätuntoa toislajisia kohtaan, en valita.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Mariia Niskavaaran esikoisteosta kuvailtiin kustantamon (luonnollisesti Kosmos, tämä on jotenkin sellainen kirja) katalogissa kiinnostavalla tavalla, joten pitihän siihen tarttua. Maksamakkaran värisessä kannessa on vain kirjan ja kirjailijan nimet, mutta jo nimi Ester, teurastaja on omiaan herättämään mielenkiintoa.

Kirja tapahtuu pienellä paikkakunnalla. Tällä paikkakunnalla kaiken yllä kohoava tehdas on lihanjalostamo. Esterin vanhemmat pyörittävät lihakauppaa. Esterin, teurastajan, puoliso on diplomiseminologi, Keinosiementäjä. Keinosiementejä työskentelee emakoiden parissa, mutta Esterilläkin on kova toive tulla raskaaksi, lisääntyä.

Ester menee makuulleen. Keinosiementäjä yskähtää, käy polvilleen. Naapuriasunnossa keskitytään kuuntelemaan, taloyhtiössä on ohuet seinät ja huomenna heille sanotaan: Taisi sujua ilta mukavasti.

Ester, teurastaja tuntuu jotenkin väärässä ajassa olevalta. Ei kai tällaista lihalla hekumointia sovi enää nykyään? Kirjan lihaisuudessa on jotain hyvin häiritsevää. En usko, että tämä aivan ongelmitta intohimoisille lihansyöjillekään avautuu. Teksti on enimmäkseen varsin suoraviivaista, kieli on samaan aikaan yksinkertaista ja oivaltavaa. Niskavaaralla on mainioita havaintoja ja ilmaisuja.

Lihateollisuus, teurastaminen, keinokohdut, lisääntymisen halu, vastentahtoinen lapsettomuus, elinkeinorakenteen muuttuminen, teurastustapojen muuttuminen, kasvaimet… Paljon on tiiviissä kirjassa lihaa, asioita jotka liittyvät toisiinsa tai ovat liittymättä, kunhan ovat yhdessä. Kokonaisuus on omalaatuinen.

Teoksen ansiot on nähty laajemminkin. Kehua ja kiitosta on riittänyt, kärjimmäisenä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voitto. Kyllä tällä lihatiskillä kannattaa poiketa, kauhaista kunnon annos punaisena hehkuvaa jauhelihaa ja upottaa sormensa syvälle lihan sekaan ja puristella kunnolla.

[Readerwhy]

Ester, teurastaja ei ole esikoisromaani tavallisimmasta päästä. Nyt ei pilkahtele välähdyksiä kirjoittajan omasta kehityspolusta, vaan ollaan aina ja alati lihan seurassa.


Liha on lihaa on eläimen lihaa on ihmisen lihaa, ja lihasta siitä Ester pitää niin kovin paljon, että voisi väittää, että liha on Esterin elämän tarkoitus. Ester teurastaa ja todellakin nauttii työstään. Hän haluaa luoda lihastaan uutta lihaa, mutta se ei olekaan mikään yksinkertainen projekti.

Myös kielellisesti teos on herkkuja täynnä ja otankin tähän alle pari pidempää lihapalaa:

”Kaikki kääntyvät katsomaan, mitä sormi osoittaa, ja sitten he näkevät kuinka lihamestarin käsi poimii porsaan ulkofileet, punnitsee ja asettaa ne leikkuulaudalle. Ja sitten heidän edessään leikataan porsaanfilee perhosleikkeeksi. Se on kaunis näytös, kas näin: yhdellä nopealla viillolla leike avautuu kahtia, paljastaa sisuksensa kiltävänä ja kosteana, kuin heidän silmiensä edessä juuri sillä hetkellä luotaisiin ulkosynnyttimet. Ja sitten niitä nuijitaan.”

*

”Hän jaksaa avata ja paloitella vielä kymmenen sikaa sinä päivänä. Hän taputtelee niiden ryhdikkäitä lihoja. Hän taputtelee hieman itseäänkin. Kaikki liha on niin kaunista, hän ajattelee. Tämä sika. Hän itse ja se liha, mikä hänen oman lihansa sisällä kasvaa. Elämän ihme on, että liha kasvattaa lihaa.”

*

Vallan mainio teos, joka vakuutti myös HS:n esikoiskirjapalkinnosta päättäneet. Onnea palkinnosta ja niin, mitäpä muutakaan kuin että: Lihaillaan!