Kenelle maa kuuluu

by Sara Al Husaini

Pysäyttävä, unohtumaton romaani sodasta, ikuisesta pakenemisesta, kodittomuudesta ja toivon hauraista säikeistä.

Zainab on tavallinen koulutyttö Bagdadissa, kun kodin lähistöllä räjähtää, ja yhtäkkiä kaupunki kutistuu yhdeksi kaduksi. Leyla on asunut Malmössä niin pitkään kuin muistaa, mutta hänen sisällään asuu yhä Irakilainen, kansankotiin sopeutumaton muukalainen. Mustafa on menettänyt sodassa maansa ja perheensä. Suomessa hänen pitäisi olla turvassa, mutta täällä hän on vaarassa kadottaa viimeisen mikä hänellä on, oman itsensä.

Mitä kaikkea ihmisen on uhrattava ja jätettävä taakseen saadakseen elää? Kenelle maa kuuluu on ajaton ja armoton kuvaus siitä, mitä sota meille tekee.

Genres: Middle East, Finnish Literature

233 pages, Hardcover

Published October 7, 2025

Reviews

[Leo Turpeinen · Rating 3 out of 5]

3.5

[Sanna-Mari · Rating 4 out of 5]

Sara Al Husainin esikoisteos Huono tyttö oli parhaimpien luettujen kirjojen joukossa edellisvuonna ja sen vuoksi myös tämä teos meni heti luentaan. Kirjassa oli erittäin kauniilla kielellä ja henkilöiden sisäisellä äänellä välitetty ja sanoitettu traumaa joka syntyy sodan aikana, sen jälkeen ja silloin kun sodasta on kerrottu itselle vain tarinoita. Kolmeen eri osaan, ja kolmen eri henkilön kertoman tarinan rakenne ei istunut itselle kovin hyvin, vaikka Leylan nuoruus kovin tutulta itselle tuntuikin.

Sara Al Husaini on erittäin suositeltava kirjailija kertomaan asioista, joiden ymmärtäminen henkilökohtaisesti voi olla vaikeaa. Sotatrauman aiheuttamat tuntemukset ja syyllisyys siitä, mihin ei ole itse voinut vaikuttaa ovat silti siellä, haudattuna kaikkien muiden tunteiden alle. Al Husaini kuvaa taidokkaasti myös pakolaisena olemisen tunnetta ja syyllisyyttä siitä, kun ei kaikesta huolimatta ole solahtanut kevyesti siihen muotiin, jota maahanmuuttajalle ja pakolaiselle yleensä Pohjoismaissa tarjotaan.

[jonkurri · Rating 4 out of 5]

Tärkeä kirja, jonka pitäisi jokaisen rasistin vähintäänkin lukea. Tämänkin takia kirjoja luetaan, jotta opittaisiin ymmärtämään ja "näkemään" muita todellisuuksia kuin oma. Jotkin kohdat kirjassa tuntuivat vähän turhilta, kuin täytteeltä. Mutta kyllä tämä riipi sydäntä, suosittelen.

[Pauliina · Rating 4 out of 5]

olin tosi onnellinen et saatiin tää kirja. tää oli upee ja sara oli ihana haastateltava

[Eemil Kontu · Rating 3 out of 5]

3.5

[bambi]

3.5

[Readerwhy]

"Olen ajan kanssa oppinut, että moni asia voi yhtä aikaa olla totta ja valetta."
Olisi tyhmää, jos tekisi saman virheen useammin kuin kerran.

Kuuntelin Sara Al Husainin esikoisromaanin Huono tyttö ja se oli virhe. Kirjojen kuunteleminen on lähes aina virhe. Kirjat on tehty luettaviksi - poikkeuksena tietenkin teokset, jotka alunperinkin on tehty kuunneltaviksi. Toki silloin voi miettiä, ovatko ne enemmän kuunnelmia kuin kirjallisia teoksia.

Kenelle maa kuuluu -romaanin kohdalla en toistanut virhettäni, vaan nautin sen oikeassa formaatissa eli lukemalla.



Kenelle maa kuuluu on toki muutoinkin, mutta erityisesti rakenteensa puolesta viisas romaani. Teos on jaettu kolmeen eri tarinaan ja näkökulmaan, joita yhdistää se, että romaanihenkilöt ovat irakilaisia. Yhdessä romaanissa Al Husaini pystyy näin laajentamaan sodan, pakolaisuuden ja maahanmuuttajuuden kysymyksiä yksittäistä tarinaa laajemmalle. Romaanin eri tarinat voidaan laajemmassa mielessä nähdä vaihtoehtoisina tapahtumakulkuina.

Kenelle maa kuuluu - vaikka sen perässä ei olekaan kysymysmerkkiä sisältää konkreettisen kysymyksen, joka sijoittuu kerronnan polttopisteeseen. Kuka saa hallita ja omistaa, kuka hyökätä toiseen maahan, kuka määrittää, miten missäkin maassa tulisi elää ja olla. Mitä vähemmistöasema ja kulttuurien väliessä eläminen tekevät identiteetille?

Ensimäinen tarinoista sijoittuu Irakiin. Läsnä on vahva rakkaus Bagdadia kohtaan - kaupunkia, joka asukkaineen on joutunut kestämään paljon. On värikästä ja tunnen vahvana korianterin tuoksun. En tiedä miksi, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun luen Irakista ja korianteri täyttää hajuaistini.

Zainabin elämä muuttuu, kun amerikkalaiset tekevät raketti-iskun. On pukeuduttava mustaan kaapuun ja oltava mahdollisimman näkymätön, jotta ei joutuisi amerikkalaissotilaiden raiskaamaksi. Kouluun menokin muuttuu liian vaaralliseksi. Elämä on ollut hyvää, mutta amerikkalaissotilaiden väliintulon myötä se muuttuu epävarmaksi ja kaoottiseksi. Pelko liimautuu Zainabiin.

"Eivätkä kaikki pommituksen jäljet näy aina heti, ne tunnistaa vasta jälkeenpäin, aivan kuin ukkosen vihaisen äänen, askeleen perässä. Roskat voi aina kerätä pois, mutta sodan jäljet jäävät ikuisiksi ajoiksi. Vaikka alueen puhdistaisikin, jäljet elävät ihmisissä."



Romaanin toinen osa kertoo Mustafasta, joka on päätynyt Suomeen ja pyrkii terapian avulla löytämään keinoja elää elämäänsä. Tämä osuus sisältää ehkä hienointa lukemaani kuvausta suomalaisen rasismin vaikutuksesta ihmisen elämään, jota olen lukenut.

Miten kaupassa on jatkuvasti vartijan katseen alla. Miten Mustafalle puhutaan automaattisesti englantia. Miten naiset puristavat Mustafan lähellä käsilaukkunsa tarkemmin syliinsä. Miten ennakkoluulot häntä kohtaan saavat ihmiset tekemään totuuteen perustumattomia oletuksia. Miten Mustafaa pidetään automaattisesti kiihkouskovaisena. Miten hänet luokitellaan konservatiiviksi ja väkivaltaiseksi, oletetaan työttömäksi ja Kela-tukien avulla loisijaksi.

Otan tähän pidemmän sitaatin ja annan Mustafan itsensä puhua.

"Minua pidetään työttömänä, siksi minun täytyy ajoittaa kaupassakäynnit, en mene Prismaan aamulla tai päiväsaikaan, muuten joku saattaa napata kuvan ja jakaa sen Twitteriin, katsokaa nyt tätä rikastuttajaa, aivan varmasti työtön, ostoskärryt eivät saa sisältää liikaa tuotteita, muuten sitä ihmetellään saatesanoilla: nämäkin meidän verorahoilla. En myöskään käy ottoautomaatilla silloin kun Kela maksaa tukia, muistan nostaa setelit vasta silloin kun palkat tupsahtavat muillakin tilille."

Edes työ ei pelasta Mustafaa muiden halveksunnalta, vaan häntä pidetään kaikesta huolimatta "veroa kaihtavana vieraslajina".

Romaanin kolmas osa sijoittuu Ruotsiin ja kertoo Leylasta, joka elää kahden kulttuurin välissä. Irakilaisuus ja ruotsalaisuus hankautuvat toisiaan vasten ja Leylan on vaikea edes itse määritellä identiteettiään.

"Ehkä kukaan täällä ei osaa kertoa minulle mitä ja kuka minä olen, kun en kerta osaa tehdä sitä itsekään."



Al Husaini vie lukijan keskelle kuvaamiensa henkilöiden elämää, eikä lukija voi jäädä vain sivustakatsojaksi, vaan tekstin rivien välistä hänelle esitetään jatkuvasti kysymyksiä, joita hän ei voi ohittaa pohtimatta. Tämä on huomattava saavutus kirjailijalta.

Kirjan tapahtumat eivät ole vain jonkun jossain kokemia asioita, vaan ne tuijottavat ja haastavat lukijaa. Mitä sinä tekisit, jos olisit Zainab / Mustafa / Leyla?

Al Husainin romaani on kielellisesti rikas, moraalisesti ja poliittisesti tärkeä teos ja keskustelun herättäjä, joka sopii erinomaisesti myös lukupiirikirjaksi.

[Cecilia Ollikainen · Rating 4 out of 5]

taas kerran hieno mutta äärimmäisen rankka kirja. koen tosi voimakkaita tunteita kun luen niin taidokasta ja aidon tuntuista tekstiä aiheista joista itsellä ei kuitenkaan ole mitään kokemusta tai samaistumispintaa. samalla tuntuu että elän tekstin mukana, mutta kuitenkin ajatukset, tapahtumat, menneisyys, tulevaisuus, tunteet ja kokemukset ovat itselle niin vieraita. mieli avartuu ja ymmärrys laajenee.

[Liina Kutja · Rating 4 out of 5]

4+/5 Teos on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen tuntuu kaikista värikkäimmältä ja koskettavimmalta. Se on ainut kolmesta, joka sijoittuu maantieteellisesti sota-alueelle, mikä toimii pohjana myös kahdelle Suomeen ja Ruotsiin sijoittuville tarinalle. Rakenne on hyvin ajateltu ja teos tarkentaa ihmisiin, joita kaikkia sama tragedia koskettaa eri tavalla.

[Elsary · Rating 5 out of 5]

Häikäisevän taidokkaasti kirjoitettu romaani, tä oli upea. Rakastin kuvailua, rakastin sen elävyyttä ja kirkkautta, rakastin tunteita ja rehellisyyttä, rakastin sinänsä kevyttä otetta joka kuitnekin meni niin syvälle.

[Fridzd · Rating 3 out of 5]

En pitänyt tästä niin paljon kuin Al Husainin esikoisesta. Irakiin sijoittuva jakso oli mun mielestä kiinnostavin, toiset kaksi Suomeen ja Ruotsiin sijoittuvaa oli mun mielestä vähemmän onnistuneita, niissä Al Husainin oma kirjallinen ääni jäi ehkä vaisummaksi.

[Helena · Rating 4 out of 5]

"Ehkä maa ei kuulu kenellekään muulle kuin maalle itselleen. Meidän pitäisi iloita, että saamme hetkeksi lainata sitä."

Sara Al Husainilta jälleen taidokas teos. Monikerroksinen ja moneen sukeltava.

[AnuP · Rating 3 out of 5]

Kuvaus sodasta, maahanmuutosta, kaipuusta.

[Jaakko Viitanen · Rating 3 out of 5]

Varsin hieno teos juurten etsimisestä ja kahdessa kulttuurissa elämisestä

[Kris Vuolukka · Rating 2 out of 5]

Kolme tarinaa pakenemista, sopeutumisesta, monenlaisista peloista. Kokonaisuus jäi jotenkin sekavaksi, rikkonaiseksi. Minä en löytänyt tarinoita yhdistävää punaista lankaa.

[Elina · Rating 5 out of 5]

Kaunis ja rauhallinen, keskellä sotaa, ahdistusta ja kuulumattomuutta. Kirjan osat muodostavat kokonaisen kaaren sotaa pakenevan elämään, ajatuksiin ja tunteisiin. Hieno teos.

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Sara Al Husainin Huono tyttö -romaani oli vaikuttava lukuelämys, ja kyllähän Husaini kirjoittaa osaa. Kuitenkin uutuusteos oli minulle pettymys.

Kirja koostuu kolmesta osasta, eivätkä ne lomitu toisiinsa. Ensimmäinen osa on pisin ja vaikuttavin. Se kertoo ajasta, jolloin Saddam otti vallan ja jolloin amerikalauset tulivat. Sekä hirmuhallitsija että tämän lähipiiri teki hirveitä tekoja, mutta Husainin mukaan amerikkalaiset “vapauttajat” loivat vielä enemmän pelkoa – ja jopa aiheuttivat sen, että naisten oli alettava pukeutua peittävästi.

Nyt kirjan lukemisesta on kulunut kuukausi, enkä kahdesta jälkimmäisestä osasta muista oikeastaan muuta kuin sen, että pakolaisena on raskasta olla. On sitten työntekijänä Suomessa tai koululaisena Ruotsissa, aina erottuu, on erilainen, jotenkin vääränlainen.