Joulu lähestyy, ja Emman elämässä on kaikki kohdillaan: ihana puoliso Ville, suloinen tytär, kiinnostava työ – mutta jotain puuttuu. Nimittäin toinen lapsi. Jouluihmisenä Emma on asettanut itselleen deadlinen: aattona hän haluaa solmia silkkirusetin vatsansa ympärille. Mutta miksi Ville välttelee häntä niinä harvoina hetkinä, kun pikkulapsiarjessa olisi mahdollista päästä tositoimiin?
Emman tuottamaan tosi-tv-ohjelmaan palkataan juontajaksi Dani, tunnettu alfauros. Pian käy selväksi, että Dani olisi valmis auttamaan Emmaa vauvahaaveiden toteuttamisessa, vaikka työajalla. Onko sillä lopulta väliä, kuka vauvansiemenen kylvää?
Olen seurannut Valtarin taitavaa sanojen käyttöä somessa jo kymmenisen vuotta. En ole tälle kirjalle ehkä oikea lukija (kenelle kirja on?).
Koin, että kirjassa tapahtumat avataan liian selkeästi lukijalle, ikään kuin lukijan taitoon päätellä ei luotettaisi ollenkaan. Olisin karsinut kirjasta ainakin 100 sivua.
Pohdiskelut ja mielen kehittämät kysymykset tuntuivat päälleliimatuilta ja epäaidoilta, ja valitettavasti minäkin, erittäin huono päättelijä mitä juoneen tulee, tiesin viimeistään puolivälissä, miten kirja loppuu.
Tuntematta kirjailijaa, mutta silti hänen someaan ja brändiään seuranneena... tästäkö Valtari halusi kirjoittaa? Vauvansiemen? Käyttääkö joku tuota sanaa ihan oikeasti? Olen hämmentynyt! Luin kirjan loppuun vain, koska uskon Valtariin ja toivoin hänen onnistuneen. Tämä kirja ei ollut mulle.
kalenteriluukkuformaatti aiheutti välillä tarpeettomia selontekoja, mutta oikein hyvää viihdettä on Valtari esikoinen, toivottavasti tulee lisää. Olen kaivannut viihdeteoksia, joiden elämänarvoihin voisin samastua myös ja tässä niin oli. yllättävän usein viihteessä mässäillään kuolleilla eläimillä ja ihmetellään tarpeettomasti toisten parisuhdevalintoja tai vastaavia. tässä eletään modernia, tiedostavaa muttei saarnaavaa kaupunkilaiselämää. vauvahaave jännitteenä oli myös mukavaa vaihtelua ura- tai parisuhdehaaveiden sijaan.