19-aastane Pihla on maha jäetud. Kui endine poiss-sõber viib nende ühisest kodust minema isegi diivani, tunneb Pihla end tühisemana kui kunagi varem. Ka õpingud on jäänud toppama ja erinevalt jalgpallihullust eksist pole Pihlal olnud kunagi millegi vastus suurt kirge ega erilisi andeid. Juhuslikult meenub talle teooria, mille järgi kõik maailma inimesed on üksteisest vaid kuue käepigistuse kaugusel. Südamevalust innustust saanud Pihla otsustab selle teooria proovile panna ja võtta sihiks oma ekskallima suurima iidoli – jalgpallitähe Jude Bellinghami. Kui ta jõuaks temani ja saaks temaga kätt suruda, siis tõestaks ta endale ja kõigile teistele, et ta on julge ja spontaanselt tegutsev inimene. „Kuue käepigistuse kaugusel“ on soe, poeetilises vormis jutustatud ja kergelt loetav reisikiri, mis on täis ootamatuid kohtumisi ja eneseavastust. Raamatut ilmestavad Pihla joonistused ja märkmed, mis annavad loole siira ja isikupärase tooni. Anne Muhonen on Soome kirjanik, illustraator ja koomiksikunstnik, keda hinnatakse tema oskuse eest kujutada noorte maailma ehedalt ja mõistvalt. Tema 2024. aastal ilmunud raamat „Greibikollane tulevik“ pälvis Hea noorteraamatu tiitli.
Osui johonkin ilohermoon tämä, kerrassaan hurmaava!
Pihla on eronnut, kahvipannu lentää seinään ja hän päättää todistaa eksälleen, että kuuden kättelyn sääntö on totta ja on mahdollista päästä kättelemään jalkapalloilija Bellinghamia. Tiukka budjetinlaskenta ja kohti Espanjaa siis, vaikka hommassa ei mitään järkeä olekaan.
Omaksi itseksi kasvamista, seikkailua, vastoinkäymisiä, läikähdyksiä sydämessä. Tuli vastustamattoman hyvä mieli.
Kuuden kättelyn sääntö on vanha idea, jonka esitteli alunperin unkarilainen Frigyes Karinthy jo vuonna 1929: sen mukaan ketkä tahansa ihmiset maailmassa voi yhdistää toisiinsa korkeintaan viiden ihmisen ketjulla, joista jokainen tuntee aina seuraavan. Ajatus tunnetaan myös nimellä six degrees of separation, John Guaren näytelmän mukaan. Käytännön sovelluksia tästä ovat näyttelijöiden yhdistäminen Kevin Baconiin ja matemaatikkojen Erdősin luku.
Anne Muhosen säeromaani kertoo 19-vuotiaasta Pihlasta, jonka poikaystävä on jättänyt. Nyt hän on yksin. Elämä tuntuu pieneltä ja yhteinen koti ankealta. Sydänsuruissaan Pihlalla tulee mieleen kuuden kättelyn teoria ja poikaystävän kanssa lyöty veto, jossa poikaystävä lupasi Pihlalle mitä ikinä tämä haluaa, jos hän pystyy kuuden kättelyn kautta tavoittamaan poikaystävän fanittaman Jude Bellinghamin.
“Jos voitan vedon / – jos tavoitan Jude Bellinghamin / kuuden kättelyn kautta – / näkisitkö sinä minut taas / toisella tavalla?”, Pihla pohtii, ja innostuu ajatuksesta. Alkuinnostuksen haihduttua tehtävä tuntuu kuitenkin mahdottomalta. Käteltävät pitää tuntea henkilökohtaisesti. Eihän Pihla tunne ketään kuin muita kuin kaverinsa Hennin. Sattumalta käy kuitenkin ilmi, että tuttu vartija opiskelee vapaa-aikanaan Espanjaa työväenopistossa, ja opettaja on espanjalainen – siellähän Bellinghamkin pelaa!
Niin kuuden kättelyn reitti kohti Madridia ja Bellinghamia alkaa kietoutua auki. Pihla, joka on elänyt kovin pientä elämää, eikä ole oikein uskaltanut tehdä mitään, löytää itsensä äkkilähdöltä Espanjaan, kohti aivan uudenlaista seikkailua. Löytyykö Bellingham kuuden kättelyn päästä? Ennen kaikkea, löytääkö Pihla matkan aikana itsensä?
Kuuden kättelyn sääntö on hyväntuulinen, toiveikas säeromaani. Säeromaanit ovat toisinaan runollisempia, toisinaan suoraviivaisempia ja selkokirjamaisempia. Tämä menee jälkimmäiseen kategoriaan: säeromaanin muoto palvelee tässä ennen kaikkea kepeyttämisen asiaa. Kovin konstikasta runollisuutta siinä ei ole. Tarina on helppolukuinen ja sujuvasti etenevä, mukana on sopiva sekoitus ihmissuhdefiilistelyä ja matkakertomuksen seikkailullisuutta. Hauskasti epätodennäköistä tarinaa piristävät Muhosen pienet piirrokset.
Toimivan reseptin äärellä ollaan: Kuuden kättelyn sääntö on kompaktin mittainen säeromaani, jota säestävät muutamat sarjistyyliset kuvat, koristellut kirjaimet ja muistiinpanojen kaltaiset ympyröinnit. Tämän Muhonen osaa hirmuisen hyvin.
Päähenkilömme Pihla on juuri jätetty ja poikaystävä on muuttanut yhteisestä kodista pois. Fiilikset on kurjat ja ajatukset kiertävät kehää sen ympärillä, mihin suuntaan lähteä ja onko itestä mihinkään.
Tarina lähtee paremmin vetämään siinä kohtaa, kun Pihla ottaa suunnaksi Espanjan mielessään semipähkähullu suunnitelma futari Jude Bellinghamin tapaamisesta. Lyhyenkin reissun aikana ehtii tapahtua kaikenlaista katoavista puhelimista ja romanttisista kutkutuksista lähtien. Tuntuu virkistävältä lukea kirjaa, jossa ollaan reissussa – onkohan niitä ilmestynyt viime aikoina jotenkin vähän?
Muhonen kuvaa hienosti jälleen kerran hienosti nuorta aikuista, joka on elämässään tuumailukohdassa. Löytyy monia, joiden käteen aion tätä tuupata. Pieni miinus kannesta, se ei oikein houkuttele - ja tarinassa olisi ollut kyllä monenlaisia muitakin aineksia etupeltiin ikuistettavaksi.
Piristävä ja riemastuttava tarina elämänilosta. Lämpöä ja sitkeyttä mutta myös itkemistä ja epätoivoa, realistinen sekoitus molempia ja kaikenkaikkiaan kepeän iloinen tarina.
Bongasin tän Hertta-kustantamon instasta, ja vaikka noin yleensä breakupit ja sydänsurut ei iske muhun, kuuluisuuksista puhumattakaan, aavistin et tä voi olla hyvä. Että tarina ei ehkä ookaan siitä exästä, tai kuuluisasta jalkapalloilijasta, vaan Pihlasta, meidän sankarittaresta joka tekee vihkoon suunnitelmat hullulta tuntuvasta Espanjan-matkasta ja piirtää kuvituksia jotka koristaa kirjan sivuja. Pihlasta, joka ehkä tajuaa että hän onkin rohkeampi ja osaavampi ja vapaampi kuin mitä on aatellut. (Spoiler alert: olin oikeassa ;))
Ihana, helposti lähestyttävä säeromaani täynnä samastuttavia tunnelmia. Jo lähtökohta oli hykerryttävä, kun tajusin, että tunnistan kirjassa mainitut futisjulkkikset, vaikken futiksesta välitäkään – kumppanin harrastuksesta tulee itsellekin tuttu, ja toisen ollessa poissa siitä saa outoa lohtua. Säemuoto on luonteva ja varmasti toimii hyvin sellaisellekin nuorelle, joka ei ole erityisesti runojen perään.
Ensimmäinen lukemani säeromaani! Yllättyin positiivisesti siitä, että kerronta oli helppoa seurata, mutta runon keinoja käytettiin myös kivasti hyödyksi. Tarina oli mukavan leppoisa, ja oli kiva lukea tavallisesta 19-vuotiaan elämästä, sellaisesta iästä harvemmin kirjoitetaan.
Kirja, joka sai innostuksen kuplimaan lukijankin vatsassa! Tämä oli jotenkin tosi ihana hyvänmielen kirja, vaikka alkuasetelma ei olekaan kovin ruusuinen. Tunnistin aika paljon itseäni suunnittelija-Pihlassa :) Vinkkaukseen yläkoululaisille.
esmalt olin eelarvamuste kütkes, et raamatut saab soovitada ka muukeelsetele noortele, kelle eesti keel nõrgem .. sõnavara raamatus aga näitab ilmselgelt, et mõeldud keelekandjatele :)