Suomea kuohutti 1930-luvun alussa karmiva rituaalirikos. Tattarisuon lähteestä löytyi naisen pää, yhdeksän kättä, yhdeksän jalkaa ja 12 irti leikattua sormea. Jopa Scotland Yardilta pyydettiin virka-apua tapauksen selvittämisessä. Kahden vuoden kuluttua syylliseksi paljastui "Noita-Kallioksi" nimetyn näkijän johdolla toimiva kuuden hengen lahko, joka piti majaansa Pitkänsillan pohjoispuolen työläiskortteleissa.
Tattarisuon noitapiiri on tietokirja mustasta magiasta, salaliittoteorioista ja järkyttävistä ihmiskohtaloista. Palkitun kirjailijan teos etenee trillerin sykkeellä ja sukeltaa maailmaan, jota pimeyden voimat hallitsevat.
Aki Ollikainen (born 1973) is a Finnish writer. A photographer and journalist by profession, Ollikainen received widespread acclaim for his debut novel Nälkävuosi (2012), an account of the Finnish famine of 1866-1868. The book won several prizes and has been translated into English by Emily Jeremiah and Fleur Jeremiah under the title White Hunger (Peirene Press, 2015). Ollikainen lives in Kolari in northern Finland. His second novel Musta satu was published in spring 2015.
Tattarisuon noitapiirin tapaus 1930-luvulta on totisesti askarruttanut Aki Ollikaista - hän kirjoitti siitä jo toisessa romaanissaan Musta satu vuonna 2017, ja on nyt palannut aiheeseen journalistisemmalla otteella tässä true crime -tyyppisessä teoksessa, jossa tapauksen tausta, tutkinta ja selviäminen analysoidaan perinpohjin.
Ottaen huomioon että kyseessä on ollut heikkolahjaisten, mieleltään järkkyneiden henkilöiden toiminta, en ole nyt kirjan luettuani ollenkaan varma, että tällainen kirjan mittainen mässäily olisi ollut tarpeen. Historiallinen tapahtuma kyllä, mutta vailla sen suurempaa yhteiskunnallista merkitystä.
Olin kiikun kaakun kahden ja yhden tähden välillä, mutta päädyin lopulta jälkimmäiseen arvioon, koska kirja rakenne oli mielestäni kovin sekava. Alun jäntevyys, kun selostettiin tapahtuneen rikostutkintaa, levisi siinä vaiheessa kun varsinaiset syylliset alkoivat löytyä. Jostain syystä kirjan loppupuolella päästiin vielä melkoiselle tangentille vapaamuurareihin liittyvillä, itse tapaukseen liittymättömillä pohdinnoilla. Kaiken kaikkiaan melkoinen sekametelisoppa.
Aki Ollikaisen "Tattarisuon noitapiiri" (Like, 2025) on tietokirja 1930-luvun alkupuolella maatamme kuohuttaneesta tapauksesta, jossa Helsingin Malmilla sijainneesta Tattarisuon lähteestä löydettiin aluksi irtileikattu käsi ja pian sen jälkeen muitakin ruumiinosia, mukaan luettuna irtileikattu pää.
Sanomalehdistö seurasi vesi kielellä tapauksen etenemistä ja syytöksiä lenteli niin Harjun ruumishuoneen vahtimestarien, vapaamuurarien kuin makkaramestarien niskaan. Sananparsi "Jäljet johtavat sylttytehtaalle" on peräisin juuri täältä. Myös ulkomaiset lehdet kirjoittivat tapauksesta skandaalinkäryisiä juttuja, joissa totta taisi olla vain nimeksi.
Tattarisuosta kiinnostui myös Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuista tutuksi tullut Aarne "Outsider" Haapakoski, jonka esikoisromaani Mustalais-suon arvoitus (1931) sivusi tapausta, olkoonkin että vähän päälleliimatusti.
Lopulta syylliseksi osoittautui kuuden noitapiiriläisen joukko, jotka olivat Malmin hautausmaalla avanneet huonosti peitettyjä köyhien linjahautoja, silponeet ruumiita ja käyttäneet niitä rituaaleihinsa. Taikuudella oli monenlaisia tarkoitusperiä: välillä haluttiin löytää murhamies Matti Haapojan kätketty aarre, välillä taas poistaa maailmasta kaikenlainen vääryys. Erityisen pahantahtoisia noitapiiriläiset eivät siis olleet, enemmänkin syyntakeettomia ihmisparkoja. Syytteitä langetettaessa ymmärrettiin myös, että mielenterveydellisistä ongelmistahan tässä on kyse. Tuomiot olivatkin melko lieviä, maksimissaan kolmen vuoden mittaisia.
En tiedä oliko tämä nyt huono kirja, mutta odotuksiin nähden pieni pettymys. Etenkin teoksen loppupuoli tuntui puuduttavalta, sen verran seikkaperäisesti kirjassa kuvailtiin noitapiiriläisten harhaisia edesottamuksia. Siitä huolimatta voisin kokeilla myös Ollikaisen toista Tattarisuon tapausta käsittelevää teosta, vuonna 2015 ilmestynyttä romaania Musta satu.
aivan todella kattava ja perinpohjainen selvitys! tutkittu ja selitetty paljon kaikkia hyvin random yksityiskohtia ja sivujuonteita joita en tienny etukäteen 👍
Taustoituksen eteen on selvästi nähty vaivaa, mutta se kääntyy vähän itseään vastaan. Tuntuu, että tähän kirjaan on sisällytetty aivan kaikki, joka tapauksesta tiedetään ja joka siihen ohuestikaan liittyy. Punainen lanka hukkuu, ja monet aika triviaalit yksityiskohdat saavat hämmentävän paljon tilaa.
Tosirikosta Suomesta. Perin kummallisesti kirjoitettu kirja. Ei tarpeeksi asiallinen ollakseen tietokirja, ei tarpeeksi älytön ollakseen viihdettä. Jos Ollikaista on uskominen, 1930-luvun Suomi oli villi paikka. Joka niemennotkolla toimi noitapiiri, musta raamattu kulki kädestä käteen ja loitsuja luettiin.
Siinä varmaan tuli kaikki ja vähän ylimääräistäkin tästä tapauksesta. En kyllä vieläkään oikein käsittänyt, mihin nämä noitapiiriläiset oikeastaan uskoivat, mutta mahtoivatko edes itse sitä tietää?