Olisiko aika laittaa arki henkarille tuulettumaan?
Nelikymppisen kirjanpitäjän Assin elämässä on kaikki hyvin – ainakin paperilla. On avoliitto, lapsettoman ihmisen tasainen arki ja loppuun sisustettu paritalon puolikas. Puistokadun pesulan ansiosta elämässä on myös uudella tavalla värejä ja iloa. Silti Assilla on jatkuvasti olo, että jotakin puuttuu.
Kun lomautus tyhjentää Assin kalenterin, hän päättää alkaa suorittaa vapaa-aikaansa ja hoitaa suvussa kesken jääneen kuolinpesän tyhjennyksen. Jostain syystä oma äiti suhtautuu kumman nihkeästi, kun Assi kaivautuu tavarakerrosten läpi kohti vaiettuja asioita. Ennen pitkää Assi huomaa pyyhkivänsä pölyjä paitsi vahoista kirjahyllyistä, myös oman elämänsä taitekohdista. Ja kun talviretkeilytaitoja opettavan eräkurssin vetäjä herättää ristiriitaisia tunteita, tiedossa on toisenlaista tuulettamista.
Kun viimeisetkin tunkkaiset verhot ja tahraiset tyynynpäälliset on kannettu Puistokadun pesulalle ja projekti alkaa olla päätöksessään, myös Assin on tehtävä päätös oman arkensa suhteen. Kuinka kauan voi olla tyytyväinen siihen elämään, jossa ei ole onneton eikä onnellinen vaan jotain haaleaa siltä väliltä?
Rakastin tätä vielä enemmän ku ykkösosaa!! Ja voi sitä onnen määrää kun luin takakannen sisäpuolelta että tästä tulee viisosainen sarja!!! Tässä oli ihana tunnelma ja mun mielestä oli tosi mielenkiintosta lukea tästä isoisän taloprojektista, vaikka arvasinkin tän juonen heti niistä huulipunista asti. En hirveesti välittänyt Assista sarjan ykkösosassa Pyykkipäivä, mutta tässä hän pääsi kyllä loistamaan vaikka välillä olikin sellanen fiilis, että hoida nyt ne asiat jo (erityisesti tää parisuhdetilanne). Mutta tykkäsin kyllä älyttömästi tästä ja en malta oottaa seuraavia osia ja sitä, että pääsen näkemään miten Assin tarina tästä etenee🙌🏻
"Lakkaa olemasta dramaattinen, Assi sanoi itselleen. Älä käperry sikiöasentoon äläkä kuvittele, että olet Jane Austenin romaanien sankaritar"
Tää oli hyvä! Tykkäsin erityisesti siitä, että koskaan ei pitäis lakata haaveilemasta. Jokaisella pitää olla siihen lupa ja onko se jopa "velvollisuus"?
Tää jäi aika pitkäksi aikaa roikkumaan. Nyt tartuin tähän uudelleen ja kirja menikin tosi nopsaan kunnes jo loppui. Aikaisemman osan tavoin viihdyin tämänkin parissa.
Tässä osassa kirjanpitäjä Assi joutuu lomautetuksi, ja oli mielenkiintoista päästä hänen maailmaansa sekä seurata hänen ajatuksiaan ja tunteitaan. Kajanto osaa tehdä hahmoista sellaisia, että heissä on sitä arkista samaistuttavuutta.
Parasta on, kun kokee kirjaa lukiessa tunteita. Säästäjä Ollin ollessa vauhdissa, niin se sai turhautumaan. Tuntui ettei hän osannut ottaa toista huomioon tai ymmärtää toisen tarpeita. Puistokadun pesulan yhteisö taas lämmitti mieltä ja ihanaa, että Assilla oli lomautuksesta huolimatta paikka johon mennä, sekä hyvää juttu seuraa. Tietty menehtyneen isovanhemman talon tyhjennys vei myös oman aikansa.
Assi teki hyviä oivalluksia elämästään ja onneksi meni niitä kohti eikä jäänyt vatvomaan paikalleen. Itseään pitää ja täytyy osata myös kuunnella.
koin assin hahmon ja elämän pohdinnat tosi samaistuttavina. siksi tää kolahti yllättävänkin henkilökohtaisesti, vaikka tyyliltään tää yleisesti oli kuitenkin kepeä. juoni itsessään oli aika odotettava, eikä tässä tullut mitään suuria yllätyksiä. mutta ehkä just sellainen elämän kysymysten pohtiminen, oman polun etsiminen ja itsensä kuuntelu oli tän kirjan parasta antia.
itsellä kans into vaeltamiseen on syttynyt isosti, joten oli hauska lukea, kuinka assi kävi retkeilykurssilla ja itsekseen myös pienellä päivävaelluksella. oli myös kiva päästä seuraamaan tän kaveriporukan dynamiikkaa nyt eri näkökulmasta.
Älä koskaan lakkaa haaveilemasta. Kajanto kirjoittaa hyvin rullaavaa tekstiä, jossa päähenkilöt ovat kiinnostavia. Lukunautinto, jonka herkuttelin e-kirjana.
Pidin ensimmäisestä osasta enemmän, ihan viiden tähden arvoisesti, mutta oli tämäkin ihana! Jotenkin ahmaisi kerralla mukaansa, ja joka luvussa paljastui jotakin uuttaa mielenkiintoista. Käsiteltiin myös vakavampia aiheita.
Ihana! Taattua Maija Kajantoa; hänellä on kevyen, hauskan ja koukuttavan kirjoittamisen taito. Vaikka kirjassa oli raskaitakin aiheita, se oli silti kevyt.
Ihana hyvänmielen kirja, jossa oli myös vähän ikävämpiä aiheita (ehkä pikkusen liikaa omaan makuun kun kyseessä on feelgood-kirja). Maija sai, kuten aina, mut siirrettyä Harvelaan ja ihanaan pikkukylään 🩷 Innolla ootan kenestä seuraava osa kertoo!
Ihan okei hyvänmielen kirja, joka käsitteli paljon myös vakavampia aiheita. Hämmentää tuo että miksi sarjan nimi on pesula, vaikka päähenkilö Assi ei suoranaisesti työskentele siellä vaan pesula on Inkan. Sopivaa kesälukemista, mutta ei oikein herättäny mielipidettä suuntaan tai toiseen. Juonenkäänteet tuli myös kyllä arvattua jo todella aikaisessa vaiheessa.
Nelikymppinen kirjanpitäjä Assi elää käytännöllistä, järkevää elämää: hän on nelikymppinen lapseton nainen, avoliitossa mukavan miehen kanssa ja asuu kodikkaasti sisustetussa paritalon puolikkaassa. Mutta puuttuuko kuitenkin jotain? Assi tulee lomautetuksi työstään, mikä antaa syksyksi kalenteriin väljyyttä, antaa mahdollisuuksia kokeilla jotain uutta ja huomata, mitä kaikkea omassa elämässä onkin jollain tapaa vialla.
Tilinpäätös on jatkoa Maija Kajannon uudelle Puistokadun pesula -sarjalle. Sen avausosassa Pyykkipäivä kolmikymppinen Inka palasi pieneen kotikaupunkiinsa ja perusti sinne pesulan – ei sentään kahvilaa, kuten viihderomaaneissa usein on tapana. Assi päätyi osaksi Inkan ystäväpiiriä ja hoitamaan pesulan kirjanpitoa. Pesula toimii nytkin Assin tukikohtana, kun kotona etätöissä olevan miehen seura ei Assia houkuttele.
Kelpo mieshän Olli on, mutta. Lapsuuden kokemusten traumatisoima mies on tavattoman pihi ja tarkka rahoistaan. Assin lomautus ei pariskunnan taloutta syöksykierteeseen suista, sillä Ollilla on edelleen hyväpalkkainen työnsä ja Assillakin omat sivubisneksensä, joista saa vähän rahaa, Olli menee välittömästi selviytymistilaan ja pohtii, mistä kaikesta on luovuttava. Juustoa nyt ainakaan ei voi enää syödä!
Assi keksii päiviinsä sisältöä. Hän innostuu lähtemään talviretkeilykurssille ja toisena isona projektina on edesmenneen isoisän kuolinpesän tyhjennys. Assin äidin välit isäänsä katkesivat jostain syystä täysin, eikä Assi ja sisko Annika tunne isoisäänsä ollenkaan. Jostain syystä isoisä kuitenkin testamenttasi rintamamiestalonsa siskoksille ja nyt he joutuvat uppoutumaan isoisänsä elämään kunnolla raivatessaan rintamamiestalon vanhoja romuja – tai vintageaarteita, sillä sellaisiakin talosta löytyy, kirjasarjan vintagehenkeen sopivasti.
Kajanto on oivallinen heteroromanttisen viihdekirjallisuuden kirjoittaja. Kahvila Koivu -sarja on ollut hyvin suosittu ja tämä Puistokadun pesula -sarjakin vaikuttaa kahden ensimmäisen osan perusteella vetävältä, sujuvalukuiselta ja henkilöiltään kiinnostavalta. Raikasta Tilinpäätöksessä on se, että se ei ole varsinaisesti romantiikkaviihdettä. Assihan on avoliitossa Ollinsa kanssa. Se, miten avoliitto kestää lomautuksen tuomaa ravistelua on sitten toinen juttu. Tilinpäätöksessä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että tässä on ilmiselvästi yhteen kuuluva pari ja kysymys on vain siitä, miten yhteen päästään ja millaisia mutkia on matkalla. Siitä siis pisteet.
Elämänmuutosten ja pölyisten kuvioiden tuulettamisen teema on Puistokadun pesula -sarjassa vahvaa. Tällaisia tarinoita on mukava lukea ja Assissa on lopulta miellyttävää sisukkuutta. Tarina välttää kliseisimmät karikot ja lopussa asiat kääntyvät sujuvasti parhain päin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuka nousee seuraavan Puistokadun pesula -kirjan päähenkilöksi.
Kirjan ensimmäisen osan olin arvioinut sanoin ”hyvän mielen hömppäkirja”, ja Tilinpäätös menee täysin samaan kategoriaan. Tilinpäätös on kuitenkin ehkä aavistuksen maanläheisempi, ja käsittelee jollain tavalla samaistuttavampia teemoja (lomautus, avioliittokriisi, itsensä etsiminen). Perintötalo oli loppujen lopuksi melko pienessä osassa, ja isoisän salaisuus (naiseksi pukeutuminen) ei hätkähdyttänyt itseäni. Hilman seikkailut olivat tässäkin taka-alalla - toivottavasti näistä tulee oma kirjansa! Myös Assin sisko Annika sai enemmän luonteikkuutta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ihastuttava kirja, jossa on niin kepeää sanailua kuin myös painavaa asiaa koskien pitkän parisuhteen läpikäymistä sekä vanhuuden tuomiin tulevaisuuden näkymiin. Assi oli kiva päähenkilö ja oli mukava kurkistaa hänen arkiseen elämäänsä, johon kuuluivat vanhat tutut ekasta osasta. Luin suurimman osan kylpyläloman unettomana yönä omia tyynyjäni kaivatessani. Kirjasta jäi positiivinen fiilis ja ajatus, että oman elämän valintoja voisi olla hyvä jossain vaiheessa pohtia.
Olipa virkistävä poikkeus peruskirjoihin, Assi jää työttömäksi, pohtii omaa elämäänsä luontokohteissa ja ystävien kanssa pesulassa. Kivasti lähti seuraava osa kertomaan uudesta päähenkilöstä. Isoisäkuvio selvisi ennen kuin Assi sen tajusi. Ja rakkauselämän loppuratkaisu oli mulle mieleen, enpä spoilaa sitä 😂
3,5 tähteä. Tykkäsin tästä kirjasta paljon! Ylitti odotukset, oli mielestäni jopa parempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Pidän siitä, miten näissä kirjoissa käsitellään vaikeitakin asioita. Sanna Majuri sopii äänikirjan lukijaksi todella hyvin.
Mukavan kevyt kirja, vaikka sisälsikin vaikeasti käsiteltäviä aiheita, jotka varmasti saattavat koskettaa lukijakuntaa. Henkilökohtaisesti pidin ensimmäisestä osasta enemmän, mutta myös tämä toinen osa oli taattua Kajantoa!
Ensimmäisestä osasta on jo aikaa kun sen luin mutta muistelen, että pidin siitä enemmän. Mutta tämäkin oli viihdyttävä ja leppoisaa luettavaa ja tässä ehkä käsiteltiin vakavempia aiheita kuin aiemmassa. Seuraavaa osaa odotellessa.
Hyvän mielen lukemista, tietyllä tavalla parhaimmillaan. Ihmisiä, asioita, joita voisi sattua vaikka omalle kohdalle. Ei liian arkista, muttei ihan eri sfääreissäkään liikkuvaa tekstiä. Juuri sopivaa.
Isoisän asian vääntäminen rautalangasta alkoi jo ärsyttää, eikä päähenkilöiden tyhmyys asian suhteen tuntunut enää aidolta. Muuten hauska, ensimmäinen sarjan osa kuitenkin luontevampi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ihana, helppolukuinen ja samaistuttava hyvänmielen kirja. Kivoja juonenkäänteitä, vaikkakin paljolti ennalta arvattavia. Viihdyin kirjan parissa vähän turhankin hyvin.🤗