Noin 9–12-vuotiaille suunnattu seikkailu on riemukas sekoitus fiktiota, fantasiaa, todellisia tapahtumapaikkoja ja taideteoksia. Kirja tarjoaa linkin mielikuvituksellisen lukukokemuksen ja todellisen paikan ja historian välille sekä avaa lukijalle kurkistusaukon kuvataiteen maailmaan.
Kuudesluokkalaisten retki taidemuseoon innostaa yksiä enemmän kuin toisia. Pietu ja Anna ovat kavereita, jotka tyhmä riita ajaa erilleen. Anna jää seurueesta heti museoretken aluksi. Luokkakaverit taas törmäävät taiteen äärellä toinen toistaan kummallisempiin tilanteisiin. Pian on selvää, että ylevä rakennus kätkee sisäänsä vaaranpaikkoja ja vuosikymmenten takaisia juonitteluja. Miten autetaan Anna kotiin, kun väliin on revennyt yli sadan vuoden kuilu?
Ateneum ei ole tavallinen talo, eivätkä taulut ja patsaat harmittomia koristeita. Omaa elämäänsä elävä museorakennus paljastaa salaisuuksia, mutta voiko taulun sanaan luottaa? Kaiken huipulla itse Pallas Athene lepuuttaa silmiään tapahtumissa ja vierailijoissa.
Kirjan fiktiivinen seikkailu kuljettaa kaveriporukan Ateneumin syövereihin, puhuvien taideteosten ja menneen ajan taideopiskelijoiden seuraan. Tapahtumapaikat, teokset ja historialliset viitteet ovat todellisia, seikkailu on kuvitteellinen. Kirjan lopussa on tiivis tieto-osio, jossa esitellään Ateneum ja kirjan kannalta tärkeimmät teokset ja taiteilijat. Linkit todelliseen taidemuseoon houkuttavat lukijaa vierailemaan tapahtumapaikoilla.
Ateneumin arvoituksen takana ovat lapsille seikkailullisia tietokirjoja kirjoittava Laura Ertimo ja kuvittaja, taidekasvattaja Maria Sann. Ateneumin taidekasvattajat ja kuraattorit ovat antaneet asiantuntija-apua sisällön tuottamiseen.
Hyvänen aika, mikä hurlumhei runsaudensarvi! En oikein tiedä, kenelle tätä suosittelisin vai sittenkin ihan kaikille. Helppo tai selkeä Ateneumin arvoitus ei kyllä ole, mutta ei tarvitsekaan.
Kerroksia on tarinassa ainakin viisi, lisäksi tietoa niin taiteesta, Helsingistä, arkkitehtuurista, mytologiasta ja siihen päälle vielä kaveripohdintaa, sekavuutta, tunnetyötä ja hieno, monipuolinen Maria Sannin kuvitus.
Eniten puhutteli kaiken läpäisevä kulttuurisen arvon ja taiteen omaehtoisuuden läsnäolo. Se on kudelma, joka sitoo yhteen ajat ja yksilöt, yhä uudelleen ilmestyvä kuolema, joka herää aina henkiin. Saman tunteen sai minussa aikaan ensimmäinen esihenkilöni, joka kertoi, kuinka mykistävä fiilis tulee joskus ajatellessa kaikkia niitä ympäröiviä tuhansien vuosien sanoja, historiaa, viisautta kun kävelee iltavuoron jälkeen pimeän, hiljaisen kirjaston läpi.
Tämä kirja lähti matkaan viime vuoden Helsingin kirjamessuilta. Olimme olleet hieman aiemmin Ateneumin näyttelyä katsomassa ja mahdollisuus taideseikkailulle tuntui kutsuvalta.
Kirja on seikkailu seikkailun sisällä sisältäen historiaa, taidetta ja mystiikkaa. Kuulostaako sekavalta? No hieman sitä se olikin 😅 Mutta oikeasti! Tämä on mielenkiintoinen kirja, mutta tavallaan se vaatii sen, että olet käynyt Ateneumissa, jolloin ympäristö ja paikat ovat edes hieman tutummat. Kirjan lopussa on kyllä katsaus kirjassa olleisiin teoksiin, mutta varsinaista karttaa ei ole. Siksi olikin hyvä, että edellisestä Ateneum-vierailusta oli niin vähän aikaa ja muistin, ainakin osittain, millainen pohjapiirustus on.
Itse tarina voi vaikuttaa hieman sekavalta aluksi, mutta pikku hiljaa juonenkuviot sitoutuvat toisiinsa. Liikutaan niin monella tasolla, että ajoittain huimaa, mutta loppujen lopuksi ymmärsin, minne tarina kuljetti eli Ateneumin ja osittain Helsingin historiaan.
Luettuani kirjan ymmärsin, että tämä on rakkauskirje Ateneumille ja taiteelle. Hullu, kiihkeä ja ajoittain rakkaudesta humaltunut rakkauskirje. Sen kun ymmärsin, kaikki loksahti paikoilleen ja ihastuin kirjaan. Tämä ei välttämättä ole kaikkien kuppi teetä, mutta itse pidin siitä, kuinka taidetta ja historiaa yritettiin elävöittää.
Tosin nyt oli pakko tilata museoshopista Ateneumin taiteesta kertova kirja... 🙈 Kiitti vaan Laura ja Maria 🙈😅😘
Pidin Ateneumista, historiaseikkailusta ja henkiin heräävistä patsaista ja opin uutta Ateneumista, mutta kokonaisuutena tämä oli jokseenkin haastava luettava johtuen esimerkiksi sivuilla olevista muistiinpanoista. Olisin ehkä kaivannut myös kuvia teoksista jotenkin helpommin kurkittaviksi, vaikka ne kirjan lopussa ovatkin.