John Ernst Steinbeck was an American writer. He won the 1962 Nobel Prize in Literature "for his realistic and imaginative writings, combining as they do sympathetic humor and keen social perception". He has been called "a giant of American letters." During his writing career, he authored 33 books, with one book coauthored alongside Edward F. Ricketts, including 16 novels, six non-fiction books, and two collections of short stories. He is widely known for the comic novels Tortilla Flat (1935) and Cannery Row (1945), the multi-generation epic East of Eden (1952), and the novellas The Red Pony (1933) and Of Mice and Men (1937). The Pulitzer Prize–winning The Grapes of Wrath (1939) is considered Steinbeck's masterpiece and part of the American literary canon. By the 75th anniversary of its publishing date, it had sold 14 million copies. Most of Steinbeck's work is set in central California, particularly in the Salinas Valley and the California Coast Ranges region. His works frequently explored the themes of fate and injustice, especially as applied to downtrodden or everyman protagonists.
Punainen poni Kokoelman pisimmän novellin sykähdyttävimmät kohdat ovat graafiset kuvailut entisajan lapsuudesta maatilalla. Raa’at tapahtumat ja perinteinen tunneälytön isä pistävät miettimään nykyajan arjen helppoutta.
Krysanteemit Novellikokoelman ehdottomasti paras tarina on uskomattoman ajankohtainen nykypäivänäkin. Novelli käsittelee sukupuolten tasa-arvoa sekä yksilön ristiriitaista omakuvaa ja oman paikan hakemista maailmassa. Nerokas mutta yksinkertainen symbolismi ei aliarvioi lukijaa, muttei myöskään ole liian abstraktia. Loistava ja ytimekäs novelli.
Pako Novelli käsittelee miehuutta, mitä se merkitsee ja mitä ei. Symbolismia löytyy jonkun verran, kohdattavissa eläimissä sekä muka-miehuuden pudotessa vähitellen pois. Itselleni lukukokemuksena kirjan huonoin, ei silti huono.
Pitkästä aikaa tuli luettua Steinbeckin tarinoita. Ensimmäinen osa, jossa kerrottiin nuoresta Jodysta ja hänen elämästään, oli aika mielenkiintoinen. Elämä on ollut kyllä omalla tavallaan todella rankkaa silloin, mutta myös tavallaan helpompaa, kun ei ole ollut koko maailman murheita huolehdittavana. Lisäksi kirjassa oli vielä pari tarinaa, josta mieleen jäi nuoren pojan karkumatka kukkuloille, perässään oikeutta halajava tappaja. Mahtoi olla kamala fiilis ensin tilanteen huumassa iskeä puukolla mies kuoliaaksi, sen jälkeen hyvästellä äiti ja sisarukset, karauttaa karkumatkalle ja lopulta huomata luotien viuhuessa, että tähänkö kaikki päättyy?