'Modernity was born with the advent of liberalism, and that in turn rested on one major people who are different, who disagree, can coexist and build a beautiful civilization. No need to burn heretics or cast out people based on belief systems or other arbitrary categories. Human dignity can be universal. It's remarkable to me that we would need to restate these points, but we do, which is precisely why Logan Albright's book is so essential. Conformity is not the basis of social order; rather we need tolerance, robust debate, and mutual respect. That's not a radical proposition, except that these days it is. Albright's clarion call to recommit to fundamental values strikes all the right notes.' Jeffrey Tucker, American Institute for Economic Research
Everyone knows that being different is a good way to be unpopular, but what if you're so different that people think you are an actual servant of evil? Conform or Be Cast Out is a history of humankind's tendency not only to shun nonconformists, but to label them as devils, demons, and Satan worshippers. Beginning with scapegoats and devil figures in folklore and mythology, the book moves on to look at other aspects of nonconformity such as witchcraft, the Inquisition, spiritualism and medical conditions once mistaken for lycanthropy, vampirism, and demonic possession before concluding with a discussion on aspects of contemporary culture ranging from heavy metal music to zombie movies.
The author expertly walks the reader through various factions or fringes of society who have been demonized and vilified because of their “otherness”. Never had a book been so relevant.
A must read for all. Would be great required reading in schools.
Logan Albright on kirjoittanut oivallisen ja mielenkiintoisen tietokirjan nonkonformistien demonisoinnista aikojen alusta saakka. Tämä yhdysvaltalainen pakana, muusikko ja okkultisti aloittaa Kabbalasta ja päätyy lopulta Black Sabbathin kautta Ronnie James Dioon ja nykyaikaisiin variaatioihin tottelemattomien kansalaisten rankaisemiseksi.
Kirja on jaoteltu yhteensä yhdeksään lukuun, ja liikkeelle lähdetään Eedenin puutarhasta. Monessa luvussa seuraillaan kristinuskon vaiheita ja varsinkin katolisen kirkon harjoittamia vainoja. Sittemmin poikkeavia on vainottu noitina ja mielenvikaisina, kunnes kollektiivisen ajattelun poikkeamatkin alettiin nähdä epänormaalina, jopa saatanallisena paniikkina. Viimeisessä luvussa on vielä niitä modernin ajan kuviteltuja demoneja.
Tekijä käsittelee aihetta objektiivisesti, ja hänen tarkoituksenaan on puolustaa individualismia ja toisinajattelua, sillä onhan vapaa-ajattelijoita tavattu pitää eri aikoina diabolisina ja ylipäätään pahoina ihmisinä niin kuin on nykyäänkin mediapropagandassa saatu huomata. Toisin sanoen itsekkyys nähdään ikään kuin yhteisen hyvän kannalta tuomittavana ja pahantahtoisena pyrkimyksenä vähän niin kuin kommunismissa, jossa yksilön (kuvitellut) oikeudet ovat aina alisteisia ideologialle. Vallitsevia arvoja tottelematon tyyppi leimataan siten vain hyödyttömäksi yhteiskunnan viholliseksi.
Demonologiasta kiinnostuneille tässä on tuttuja tarinoita ihan Aatamin ensimmäisestä puolisosta Lilithistä alkaen, sillä lähtihän tämä Samaelin ja Asmodeuksen saattelemana Eedenistä, ja loppu onkin sitten legendaa: tulihan Lilithistä arkkityyppinen vampyyrien kuningatar ja synonyymi kaikille pimeyden voimille, jotka vain saatiin liitettyä naisen seksuaalisuuteen. Sir James Frazerin The Golden Bough mainitaan myös tässä yhteydessä. Sitten siirrytäänkin itse paholaisen perspektiiviin ja Miltonin lyriikkaan.
Katsauksessa katolisen kirkon synkkään historiaan luetellaan monia julmia vainoja ja kerettiläisten tuhoamiskampanjoita katareista adamiitteihin, unohtamatta myöskään temppelinherrojen kulttilahkon eliminoimista. Oma synkkä lukunsa oli sitten Alphonsus de Spinan ensimmäinen noituutta käsittelevä kirja vuonna 1467, ja siinä oli mitä eriskummallisimpia noita-akkojen harjoittamia riittejä. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin muuan Heinrich Kramer kokosi inkvisiittorien noidanjahtaamisoppaan eli Noitavasaran (Malleus Maleficarum).
Kuudennessa luvussa oudot ja tottelemattomat saivat käytökselleen uskonnollisen selityksen: he olivat saatanallisten demonien riivaamia, ja varsinkin ylpeys oli pahin niistä kuolemansynneistä. Sittemmin psykiatria on valjastettu milloin minkäkin ideologian tarpeisiin, eli kyseessä on ollut psyykkinen häiriötila, ja toisinajattelijat ovat vain leimattu hulluiksi. Samaan kategoriaan Albright luokittelee kaikenlaisista addiktiosta ”kärsivät” juopot ja peliriippuvaiset, ja onhan alipainoistenkin pakko olla anorektikoita.
Lopussa mennään vielä Ayn Randin romaaneihin ja niiden päähenkilöiden tulkintoihin, eräänlaiseen byroniseen sankarityyppiin, joka luottaa itseensä, vahvuuksiinsa, älykkyyteensä, riippumattomuuteensa ja ennen kaikkea lannistumattomuuteensa. Aihetta pohjustetaan muutaman muunkin anarkistin teksteillä libertaristi Benjamin Tuckeria unohtamatta.
Kirja tarjoaa kriittiselle ajattelijalle paljon tarttumapintaa, jos on aikaa ja malttia pysähtyä miettimään ja jopa kyseenalaistamaan, mitä ortodoksisia ajatuksia ja jopa dogmeja meille tarjoillaan kaiken wokeismin, ilmastoahdistuksen, median lietsoman pelkopornon saattelemana. Sanoipa muuan saarnaajalegenda Billy Graham jo viisikymmenluvulla kommunismia ”saatanan uskonnoksi” ja kommunisteja ”Luciferin opetuslapsiksi”.