Unten kruunu

by Niilo Sevänen

Kirjailija-muusikko Niilo Seväsen Unten kruunu jatkaa keskiajan historiasta, mytologiasta ja fantasiasta ammentavaa Ikitalvi-sarjaa.
Rooma on ylimaallisten puiden kätköissä. Luvatun turvapaikan sijaan sormipuoli luutunsoittaja Orfeus ja hänen suojelemansa Halla-tyttö eksyvät synkkään metsään, jossa asuu outoja olentoja ja iätön pohjoinen tietäjä. Hallan unissa värjyy musta kruunu, ja laulu kasvaa hänen sisällään. Ikitalven runtelema maailma odottaa pelastusta. Tai tuhoa.

Genres: Fantasy

463 pages, Hardcover

Published February 28, 2026

Reviews

[Mari · Rating 2 out of 5]

Ikävä kyllä on myönnettävä, ettei tämä sarja ole itseäni varten ja lopetan yrittämisen tähän kirjaan, vaikka toisin toivoin. Edeltäjäänsä lupaavamman alun jälkeen kirja sortuu totaaliseen sekavuuteen ja mikä kaikkein pahinta, palaa siihen uskomattoman rasittavaan "sadatteluun", josta kitisin jo Ikitalven polun arvostelussa ja joka näyttää ottavan monia muitakin lukijoita hermoon. En voi ymmärtää miten tuollaista kömpelöä typeryyksien lakkaamatonta hokemista voi päästää rankasti editoimatta läpi. Se tappaa lopunkin siitä hyvästä tunnelmasta, joka hetkittäin putkahtaa esiin ja onnistuu herättämään toivon laadukkaammasta kaunokirjallisuudesta. Oli nimittäin hetkiä, joina tarina eteni sujuvammin ja tähän liittyi useimmiten vahvasti dialogin puuttuminen. Seuraavassa hetkessä sadateltiin taas ja ajettiin tämä lukija kokonaan toisen kirjan pariin hengähtämään, jotta tämän teoksen jaksoi taistella loppuun.

Olisin niin mielelläni kirjoittanut positiivisen arvostelun, mutta kun ei pysty, niin ei pysty.

[Book Jester · Rating 2 out of 5]

Teosta kahlatessani päässä soi mantrana Tropic Thunder -elokuvassa annettu oiva neuvo: Never Go Full Retard. Siinä missä ensimmäinen teos flirttaili fantasialla mutta nojasi enemmän fiktioon, oli Sevänen vetänyt All-In erilaisten mytologisten elementtien kanssa tässä teoksessa. Se taannutti narratiivin samantien nuorisokirjallisuuden tasolle omissa kirjoissani, enkä päässyt lainkaan tunnelmaan. Joko varhaisdementia syö muistia, tai sitten sarjan osat olivat aivan eri paria...

Koko arvostelu: https://bookjester.blogspot.com/2026/...

[Juho Ljokkoi · Rating 3 out of 5]

Kuunneltu Storytellissä, lukijana Raiko Häyrinen.

Kirjasarjan ensimmäinen osa, Ikitalven polku, jätti hieman kylmäksi, mutta halusin silti tarttua tähän toiseen osaan. Unten kruunu alkoi vahvasti ja ajattelin jo, että nyt Sevänen on löytänyt hyvän kirjoittajaäänen - tätähän lukee (tai kuuntelee) oikein mielellään.

Valitettavasti tarina alkoi levitä, kun kirja eteni, ja lopulta minun oli jo vaikeuksia pysyä perässä, kuka on kuka ja mitä kirjassa oikein tapahtuu: tarinaan oli sekoitettu jopa liikaa eri mytologioita ja tarinakehyksiä.

Useampi arvostelu täällä kritisoi Seväsen käyttämää kieltä, mutta ainakaan näin kuunneltuna se ei häirinnyt minua erityisesti.

[Tapani · Rating 2 out of 5]

Alkuun kirja lähti käyntiin todella hienosti, paremmin kuin ensimmäinen osa. Mutta nautinto loppui lyhyeen, kun harvinaisen ärsyttävä ja lässyttävä Kuuneito-hahmo esiäitoen henkineen tuli mukaan. On ihan hyvä lainalla vaikutteita, mutta miksi tehdä hyvään kirjaan oma Jar Jar Binks? Siihen lässähti tämä kirjaelämys minun kohdallani täysin...

[Annemari · Rating 5 out of 5]

Edeltäjäänsä parempi, vaikkakin hidastempoisempi.
Ja olipa ihana, kun aiempi arvaukseni erään puuhkahännän emännän henkilöllisyydestä varmistui. ❤️

[Seppo A · Rating 3 out of 5]

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän. Parempi tämä oli kuin edellinen, mutta turhan paljon sivuja kului turhaan jaaritteluun. Tarinaan oli myös yritetty ahtaa aineksia kaikista mahdollisista mytologioista, joka teki tarinasta ajoittain sekavan. Kirjan loppu kyllä sisälsi koukun joka todennäköisesti saa lukemaan seuravankin kirjan

[Piritta · Rating 3 out of 5]

Ei yltänyt ekan osan tasolle, mutta se on kakkososien kohtalo. Kieli kulki koko ajan sillä rajalla, että keikahtaa yli, ehkäpä kolmososassa on vakaampaa menoa sen suhteen. Tykkäsin peikoista.

[Jasmiinitee · Rating 3 out of 5]

Esiosaa luovempi ja viihdyttävämpi, ja ikävä kyllä haluan lukea myös seuraavan osan, koska tää lähti tosi villeihin sfääreihin.
Reilun neljän- ja puolensadan sivun jälkeen ymmärrän juonta ja maailmaa silti huonommin kuin ennen aloittamista. Montako noitaa täällä on ja ketkä kaikki niistä on päähenkilön äiti??

Kuten sarjan avausosassa, Ikitalven polussa, "voi peikon perskannikat" ja "kautta zeuksen munaskujen" -tyyppiset sadattelut jatkuvat ja edelleen ihan joka hahmon suusta. Ne olivat esiosassa minulle jo liki kynnys kirjan loppuun lukemiselle. Pidin niistä lukua Unten kruunussa useaan otteeseen, ja käytännössä läpi koko teoksen näitä lotkautuksia saa pienelä hajonnalla kuulla noin kolmen sivun välein.
Puolivälissä jotain tapahtui - joko kirjailija tai kusti tajusivat, että tämä on liikaa, tai sitten eroosio hioi aivoni niin, etten enää huomannut lotkauttelua yhtä pahasti.

Hahmot saivat paljon lisäsyvyyttä. Sankarimiesten lisäksi teoksessa on mukava kattaus eri-ikäisiä ja -tyyppisiä naishahmoja vanhasta ja häikäilemättömästä mutta tunteellisesta leskikeisarinnasta edgyihin soturileideihin, noitiin ja pelokkaisiin pikkutyttöihin. Siitä siis Seväselle yhä kiitos - vaikka rima ei ole huiman korkea, Unten kruunu ylittää sen reippaasti verrattuna moneen muuhun fantasiarytinään.

Valitettavasti ongelma 1 liitty juuri näihin naishahmoihin: Mä pääsin vasta sivun 400 paikkeilla kärryille siitä, kuka näistä puolestatusinasta pahasta noidasta on keskenään sama henkilö, ja moniko heistä on hengissä ja päähenkilöille sukua. (Jos pääsin. En vanno.)

Silti juuri Halla-tytön unet, joissa talven tuonut ja lapsia luokseen haaliva noita kuiskii tyttöä saapumaan kotiin luokseen, ovat Unten kruunun parasta antia. Niissä Sevänen keskittyy luontokuvaukseen ja tehokkaaseen tunnelmointiin, joka antaa lukijalle hetkeksi laadukkaan tosi viihdefantasian tunnun! Ylipäätään maisema- ja tunnelmakuvaus on todella vaikuttavaa, käsinkosketeltavaa ja elävää. Kiinnostus luontoon ja kulttuurihistoriaan näkyy.

Ikävä kyllä ongelma 2 liittyy juuri keskiajan kulttuurihistoriaan: Unten kruunu sortuu todella noloon saamelaisen kulttuurin omimiseen, sillä ihan klassisen rasistisella tavalla: varhaiskeskiajalla Etelä-Suomessa ja -Skandinaviassa tiuhaan asuneita ja kauppaa käyneitä saamelaisia ihmisiä teoksen keskiaikaisessa Euroopassa ei ole, ilmeisesti megajääkauden takia enää siis OLLENKAAN, yhtäkään, vaikka "Kalevan maan" itämerensuomalaiset ja lännen viikingit mainitaan, mutta saamelainen sanasto "seitoineen" ja "staaloineen" on paitsi fyysisesti siirretty konkreettisina seitakivinä saamelaisalueilta Roomaan, on siellä ainoastaan lävistysnenäisten, nahkoihin pukeutuvien, ihmisuhreja harrastavien kirjaimellisten metsänpeikkojen kieltä ja kulttuuria.

Niilo älä. Herrajumala, Gummerus. You can't be talking like that White Baby. Miten kukaan koko kustannusprosessissa ei pysähtynyt miettimään et voidaanko me vaan jättää nää käyttämättä.
(Se staalohan on saamelaisessa perinteessä sitä paitsi kirjaimellisen taruolennon sijaan usein kiertoilmaus ryöstöretkille saapuvista etelän ihmisistä, että.)

Jos Viikingit-sarjan, Assassin's Creed -pelien ja muun populaarin pseudohistorian estetiikka viehättää, tätä kannattaa ehkä kokeilla, mutta juoni lähti paljon fantastisempiin sfääreihin kuin Ikitalven polussa. Jopa siinä määrin, että mä kysyn mielessäni, onko seuraavassa kirjassa hahmoina myös Loki ja Väinämöinen.

[Eero Harju · Rating 1 out of 5]

Ensimmäinen osa oli suuren kustantamon tuotannoksi hämmästyttävän heikkolaatuinen kirja, joka oli täynnä sietämätöntä dialogia ja sananiekkailua, jota monet lukijat kertoivat inhonneen. Tämä kirja ei oikeastaan paranna ensimmäisestä paljoa, eikä minulla ollut helppoa lukea tätä loppuun. Sevänen, voisitkos jatkossa vaan soittaa bassoa, jooko?

[Lukuwaja · Rating 3 out of 5]

Ei ehkä niin mukaansa tempaava kuin edellinen. Tykkään miten taidokkaasti tähän on yhdistetty esim. Kalevalaa.