Järvi, joka murtui

Takamailla #4

by Joona Keskitalo

Rautjärvi, oikotie rajan taa.

Joona Keskitalon neljäs itsenäinen Takamailla-trilleri Järvi, joka murtui on kertomus käänteentekevistä murtumispisteistä ja kahdesta muoviin kääritystä ruumiista, jotka ratkaisevat eteläkarjalaisen paikallislehden talouskriisin.

Kun Kari Kinnunen on päättänyt hakata metsää, hän hakkaa metsää, vaikka hänen tiluksillaan asustaisikin uhanalainen rupilisko. Otuksesta voi ottaa eron juoksuttamalla sen kutulammen vedet rajan taakse venäläisten riesaksi. Mutta vesi syöksyykin hallitsemattomasti, tuhoaa kaiken ja paljastaa puistattavan näyn.

Lammen pohjalla maanneet ruumiit puhuttavat rautjärveläisiä. Lisää vettä myllyyn tuo paikallislehden toimitukseen saapunut erikoinen kirje. Se myös muuttaa toimittaja Anna Vainikan elämän yhdistämällä hänet kaiken menettäneeseen Kariin – sekä kirjeen lähettäneeseen murhaajaan.

Neljäs itsenäinen Takamailla-trilleri vie jälleen pitkien hiekkateiden päihin seuduille, missä suomalainen mielenmaisema kukoistaa jääräpäisimmillään ja missä paikalliset yhteisöt setvivät rikoksia omin voimin ja kyseenalaisin keinoin. Sarjan kirjat voi lukea missä järjestyksessä tahansa.

Joona Keskitalo (s. 1992) on Hämeenlinnassa asuva kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu loistavan lukijapalautteen saanut Tottelemattomat-rikosromaanitrilogia. Takamailla-trillereillään Keskitalo on sinetöinyt paikkansa kotimaisen jännityskirjallisuuden huipulla. Järvi, joka murtui on suomalaisissa syrjäkylissä vierailevan sarjan neljäs kirja.

Genres: Crime

284 pages, Hardcover

Published November 14, 2025

Reviews

[Miia Salomäki · Rating 4 out of 5]

Tartuin mielenkiinnosta kirjaan, jonka tapahtumat sijoittuvat syntymäpaikkakunnalleni. Tarina imaisi mukaansa, samoin kuin tutut paikat ja tarinat, ja pari hyvää twistiäkin tarinasta löytyi. Pieni miinus kuitenkin siitä, kuinka sukkelasti eri kylien välillä liikuttiin tuosta noin vain. Asemanseudun, Pitkäjärven ja Simpeleen välimatkat ovat kuitenkin suht pitkiä.

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Seuraava osa sarjassa pienten paikkakuntien murhista, joita selvittävät tavalliset ihmiset. Häikäilemättömällä liiketoiminnalla rikastunut Kari Kinnunen aikoo hakata metsää ja muuttaa sitä pelloiksi ja saada tästä hyvät rahat eläkeajan lisäturvaksi. Valitettavasti hänen maallaan olevassa lammessa asuu harvinainen lisko, joka estää metsän hakkuut. Mutta jospa sille lammelle tapahtuisi jotain, niin silloin ei enää mokomasta liskosta olisi huolta. Hän määrää kaivinkonekuskit avaamaan uoman lammesta alempaan järveen, mutta tämä saa aikaan ketjureaktion, jossa ylempänä olevan järven vedet purkautuvat ja tuhoavat Kinnusen uuden asunnon ja paljon muuta. Hän itse saa tässä rytäkässä sydänkohtauksen ja aivoinfarktin, joka aiheuttaa vaikean afasian. Hän ehtii ennen tajunnan menettämistä nähdä lammen pohjalla kaksi muoviin käärittyä ruumista ja miehen, joka katselee paljastuvia ruumiita, ei purkautuvaa vettä, jota kaikki paikalle saapuneet muut töllistelijät katsovat. Kun hän viikkojen kuluttua alkaa olla taas jonkinlaisessa kunnossa (ja on menettänyt kaiken omaisuutensa vanhempia vanhaa kotitaloa lukuun ottamatta – tämä oli niin surkeassa kunnossa, että ei kelvannut kellekään) hän näkee lehdistä, että lammesta tosiaan löytyi kaksi naisen ruumista. Hän yrittää kertoa poliisille näkemästään, mutta miten puhekyvytön ja osittain kirjoituskyvytön kertoo näkemästään ja miten häntä edes otettaisiin vakavasti? Toisaalta paikallisen lehden päätoimittaja haluaa kohentaa lehtensä taloutta ja kirjoittaa murhista vauhdikkaita artikkeleja. Hän värvää parhaan (ja urheilutoimittajaa lukuun ottamatta ainoan) toimittajansa (jonka kanssa hän pettää vaimoaan) selvittämään asiaa. Kierrokset koventuvat, kun päätoimittaja väittää saaneensa kirjeen murhaajalta. Mutta onko murhaaja paikallinen? Vai jostain etäämpää, ja on vain sattumalta valinnut pikkulammen uhriensa kätköpaikaksi? Ja jos kyseessä on joku paikkakuntalainen, kuinka turvallista on asiaa edes tutkia?

Kyseessä oli varsin mainio kirja, joka oli paljon parempi kuin edellinen sarjan osa. Tosin kirjoittajalla ei ole hajuakaan siitä, miten botuliinia käytetään, miten sitä varastoidaan ja minkälaiset vaikutukset sillä on. Dystoniaan ei todellakaan joku kotihoidon sairaanhoitaja pistele Botoxeja, eikä niiden pistoksien vaikutukset ole välittömiä. Ja dystonia annoksilla edes suoneen ruiskutettuna ei henki tai edes lihasvoimat katoa. Ja että murhaaja olisi itse valmistellut injektiokelpoista, vahvaa botuliinia. Heh heh hah. Näistä asiavirheistä huolimatta teksti oli vetävää, ja dekkariksi hyvin kirjoitettua. Loppuratkaisu ei ihan superyllättävä ollut, puolenvälin jälkeen oli jo aika selvästi vihjeitä annettu syyllisyydestä. Mutta tämä ei tämän kirjan ollessa kyseessä pahemmin haitannut.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Joona Keskitalon dekkari Järvi, joka murtui jatkoi Takamailla-sarjaa varsin ansiokkaasti. Jälleen ollaan pienessä kylässä, tällä kertaa Rautjärvellä, missä Kari Kinnunen oli suunnitellut kaatavansa puita metsästään, mutta kuuli sitten, että metsä rauhoitetaan. Työmiehet ja kaivinkone olivat jo valmiina paikoillaan, joten kun hän ei saanut kaataa puita, hän määräsi työmiehet kaivamaan ojan. Ei olisi kannattanut, sillä läheisestä lammesta löytyi pari isompaa pakettia.

Kaakon Sanomien päätoimittaja oli saanut kirjeen lampirikolliselta. Toimittaja Anna Vainikka ei halunnut kirjoittaa juttua, mutta päätoimittaja painosti. Päätoimittaja oli muutenkin painostanut Annaa kaikin tavoin. Jutun julkaisun jälkeen KRP:n etsivät marssivat toimitukseen. Anna lupasi olla kirjoittamatta lisää, mutta toimituksen miesväki suunnitteli jo kaikenlaisia lisäjuttuja.

Sitten Kari Kinnunen otti yhteyttä Annaan. Ja mitähän siitä seurasi, sen voit lukea kirjan sivuilta. Kirjan loppupuolen kappaleiden unenomaiset vaihtelut lisäsivät loppuhuipennusta, jossa sai jännittää sivu sivulta, miten Karille ja Annalle kävikään pääpahiksen käsittelyissä. Pahiksen, joka oli taitavasti piilotellut taipumuksiaan lapsuudesta saakka.

[Tiina Mahlamäki · Rating 3 out of 5]

Sarjan osat ovat täysin itsenäisiä, niissä ei ole samoja henkilöhahmoja, vaan jokainen tarina sijoittuu tiettyyn, useimmiten syrjäiseen paikkaan Suomessa. Hauska idea, vaikka tarinat eivät todellakaan ole hauskoja, vaan ruumiita tulee tiuhaan tahtiin. Ne, joille kulloisenkin osan sijaintipaikka on tuttu, lukemiseen avautuu vielä uusi kierre.

[Kirjasieppo · Rating 4 out of 5]

Mä tykkään tästä Takamailla-sarjasta, mutta tämä osa vaikutti paikoitellen jotenkin väkisin kokoonkursitulta; varsinkin lopussa oli muutama epäuskottava juonellinen yksityiskohta. No, viihdettähän tämä on...

[Jittishodan · Rating 5 out of 5]

Takamailla sarjan neljäs osa ylsi samaan tasoon aikaisempien kanssa, ollen ehkä jopa aikaisempia hulvattomampi. Kirjan juonta ei kannata avata yhtään. Lue ja nauti kirjasta. Dekkariksi tätä ei voi kuitenkaan kutsua.

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Keskitalo on raikas tuulahdus dekkarigenressä. Hän on tavoittanut jotain uuta ja uniikkia tavassaan kirjoittaa. Ei tämäkään tarina mikään kaunis ollut, mutta hyvin soljuva. Suosittelen!

[Rami · Rating 3 out of 5]

Heikoin Keskitalo. Silti vahva kolme tähteä.

[tuuls · Rating 4 out of 5]

taattua laatua! piti otteessaan, loppu ei ehkä jännittävin mahdollinen

[Linda A · Rating 3 out of 5]

Kirja kirjalta käy vain heikommaksi 😬 Ensimmäiset kaksi oli loistavia, mutta kolmas ja tämä eivät enää.