Kohti

by Juha Itkonen

Välähdys televisiokuvaa tsunamin runtelemasta Thaimaasta. Julia on siinä, kuvan vasemmassa laidassa, epäselvänä mutta elävänä. Vuosi sitten kadonnut Julia - tytär, joka jätti vain kirjeen pöydälle ja lähti.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Contemporary

428 pages, Hardcover

First published January 1, 2007

About the author

Juha Itkonen (s. 1975 Hämeenlinnassa) kuuluu nuoren kirjailijapolven kärkinimiin. Itkonen asuu Helsingissä, Arabianrannassa vaimonsa Maija Itkosen ja kahden lapsensa kanssa. Maija Itkonen (s. 1977) työskentelee muusikkona ja teollisena muotoilijana.

Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.Romaanista Anna minun rakastaa enemmän Itkonen sai Valtion kirjallisuuspalkinnon.

Itkosen kolmas romaani Kohti on kertomus hajonneesta perheestä ja kahdesta sukupolvesta, jotka koettavat löytää tien toistensa luo. Romaani oli vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaita. Itkonen sai romaanista Nuori Aleksis -palkinnon 2008.

Juha ja Maija Itkonen julkaisivat syksyllä 2007 yhdessä lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson. Se oli Juhan ensimmäinen lastenkirja ja Maijan ensimmäinen kuvitustyö.

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Mulle kävi tämän kirjan kanssa niin että kerrontatapa, ei niinkään varsinaiset tapahtumat, saivat miettimään tosi paljon oman elämän vaiheita eri näkökulmista. Ehkä siksi koska kirjan henkilöt miettivät myös, ja tässä mun mielestä löytyy hienosti sellainen jännän vähän tuomitseva katse/asenne tekemisiin, tekemättä jättämisiin ja monenlaisiin vaikeisiin valintoihin. Pidän siitä miten tämä antaa tilaa vaihtoehtoisille tulkinnoille erilaisiin tilanteisiin, ja ehkä parhaimmillaan kirjat voivat tarjota tällaista, samaistumisen kautta korjaavia kokemuksia ja sitä että ei olekaan yksin jonkun kokemuksen tai ajatusten kanssa. En osaa nyt selittää tätä kunnolla mutta hieno kokemus silti.

[Minna · Rating 3 out of 5]

Tasaisen varma.

[Minni · Rating 4 out of 5]

Sujuvaa tekstiä muttei mitenkään ainutlaatuisen mieliinpainuvaa, vaikka tsunami sinänsä on verkkokalvoille ikuisesti jäänytkin. Koko ajan mietin ketä ministeriä Ansas eniten muistuttaa, Kanervaa vai Vanhasta, mutta taisi olla useamman isokengän sekasikiö. Ihan en tajunnut sitä thaikkulasten videoprojektin merkitystä tarinalle...

[Eetu Karppanen · Rating 3 out of 5]

Juha Itkonen on lemppareitani. Erityisesti uudemmat. En ole aivan kaikkea vanhempaa tuotantoa lukenut, joita nyt luen kun tuntuu siltä. Tämä oli kiinnostavalla tavalla erilainen paikanvalinnan vuoksi ja tuttuun tapaan isä- ja lapsisuhteiden maanläheistä kuvausta. Ihan kiva, mutta jäi juonellisesti ehkä hieman latteaksi. Teksti tietenkin hyvää ja omaan makuun kovin mieleistä.

[Outi · Rating 3 out of 5]

Ensimmäinen Juha Itkonen luettu. En aluksi ollut vaikuttunut, kliseiset ihmiskuvat ja sukupuoliroolit ja ronski kielenkäyttö. Parani kuitenkin loppua kohti, tuli muitakin sävyjä. Plussaa siitä että kaikkien kolmen perheenjäsenen näkökanta vuorottelee.

[Sanna · Rating 2 out of 5]

Hidas, hiukan tylsä ja pitkästyttävä. Mutta tulipahan luettua.

[Noora · Rating 3 out of 5]

Mikä loppu?!?!!!

[Noel Lonka · Rating 4 out of 5]

Tää siveli mun sielua hämmentävän paljon

[Suvi · Rating 1 out of 5]

Sekavaa henkilöhahmojen tajunnanvirtaa, hahmot kukin epämiellyttäviä tavallaan.

Juoni ohut. Kirja ei tehnyt vaikutusta, mutta tulipahan kahlattua.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2005: 160/160)
2007: 1/6
1984-2023: 161/268

4-/5. Juha Itkoselle ja toinen Finlandia-ehdokkuus vain muutaman vuoden sisällä. Ensimmäinen tuli vuonna 2003 romaanilla Myöhempien aikojen pyhiä, ja täytyy sanoa, että tuosta ekasta pidin kyllä enemmän. Tässä toisessa saattoi olla vähän liikaa aineksia yhteen kirjaan?

[Sanna · Rating 3 out of 5]

Kyllähän Kohti oli ihan luettavaa kamaa ja piti vaivatta otteessaan, mutta ei tämä kyllä mikään järisyttävä kokemus ollut. Rakenneratkaisuna oli "vähän nykyhetkeä, paljon takaumia+ajatusvirtaa", mikä allekirjoittaneesta on aina maistunut vähän puulta niin kirjallisuudessa kuin elokuvissakin.
Kolme ihmistä, samaa perhettä, Thaimaassa Tsunamin jälkeen ja miten he elämänkaarensa kautta sinne päätyivät - ja siinä kaikki. Välissä hetkittäin syvällistä tavoittelevia ajatusrakennelmia perheestä, rakkaudesta ja nykyihmisestä hukassa elämän myrskyissä. Päähenkilöt ajatuksineen, vaikuttimineen ja taustoineen oli hyvin kirjoitettu elämänmakuisiksi, mistä pisteet Itkoselle. Mutta romaanina Kohti on väläys, tuokiokuva. Sellaisena ihan jees.

[Lumilintu · Rating 3 out of 5]

First book I ever read in Finnish. Interesting enough to retain my interest though I was struggling a little due to my deficient knowledge of the language.
Probably not a book I would re-read, but I liked it nevertheless.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Ei ihan yltänyt edeltäjiensä tasolle. Tarina ja henkilöt eivät olleet yhtä kiinnostavia. Kelpo kirja kuitenkin.

[Antti Virolainen · Rating 3 out of 5]

Nautinnollinen romaani. Oikein hyvä. Mutta ehkä tästä on sittenkin pidetty liian suurta meteliä.

[Pirjo Simola · Rating 4 out of 5]

Alunperin en halunnut kirjaan tarttua tsunamiteeman takia mutta sehän oli ihan taka-alalla. Taattua Itkosta, miellyttävää lukea

[ButtesChaumont]

Rekisteröin kirjan BookCrossing.com-sivustolla!
http://www.BookCrossing.com/journal/13276650

[secondaccident · Rating 2 out of 5]

Mikä tää lopetus oikeen oli? .__________'.

[Mona Kokkonen · Rating 2 out of 5]

Luin kirjan sen takia, että jostain syystä en ole lukenut Itkosen tuotantoa Image-lehden kolumneja lukuunottamatta ja jollakin listoilla kirja oli merkitty kategorialla "life changing reading experience". Well, not. Not for me.

Joko en osaa lukea näitä alla risteileviä syvällisempiä aaltoja tai sitten niitä ei ole. Henkilöhahmot ovat myös aika höttöisiä. Nyt suorastaan ärsyynnyn päähenkilöiden rooleista; kaikkea liikkuvaa paneva ja tietenkin poissaoleva uraisä, haahuileva ja maailmaa pelastava kuitenkin kaikkea pakeneva tytär sekä suorittajapoika, joka ajattelee kaikkea tuloksen/rahan kautta. Mikään henkilöhahmoista ei lähde lentoon eikä tarjoa samaistumiskokemuksia. Mikään tässä romaanissa ei riko mitään rajoja eikä tarjoa mitään uutta missään muussakaan suhteessa. Tässä olisi voinut tarkastella vaikkapa äidin ja pojan suhdetta, jota tieto kuolemasta varjostaa tai kääntää isän ja äidin roolit toisin päin. Äiti karkeloimaan ja nuksuttelemaan ympäri kyliä, isä kuolemaan syöpään. Suorittajapojan rakastuminen ja lapsen saanti jäi sekin kovin pinnalliseksi. Sitäkin olisi ollut kiintoisaa kehittää hieman pidemmälle. Kieli on toki sujuvaa ja miellyttävää lukea.