What do you think?
Rate this book
Brita-Kajsa
Mestarikertojan väkevä romaani nostaa esiin Brita-Kajsa Laestadiuksen vaietun tarinan.
”Revontulet moikaavat ja kaamos ritisee nurkissa. Kokeilen huuliasi, vieläkö hengität. Mene pois, kuole jo, ja hetken luulen sinun astuneen taivaan porteista. Helpotun. Sitten heittäydyn viereesi ja rukoilen. Anteeksi. Älä mene. Ollaan vielä hetki.”
Brita-Kajsasta tuli Lars Levi Laestadiuksen vaimo uhmakkuuttaan ja liian nuorena. Kuudennella kuulla raskaana hän hiihti Laestadiuksen perässä Karesuandoon ja vaati tätä vihille. Lopulta pari naitettiin piispan käskystä salaa Suomen Markkinassa.
Voimakas ja viisas parantajanainen koki 1800-luvun kuohuvassa Lapissa suuren herätysliikkeen syntyhetket.
”Revontulet moikaavat ja kaamos ritisee nurkissa. Kokeilen huuliasi, vieläkö hengität. Mene pois, kuole jo, ja hetken luulen sinun astuneen taivaan porteista. Helpotun. Sitten heittäydyn viereesi ja rukoilen. Anteeksi. Älä mene. Ollaan vielä hetki.”
Brita-Kajsasta tuli Lars Levi Laestadiuksen vaimo uhmakkuuttaan ja liian nuorena. Kuudennella kuulla raskaana hän hiihti Laestadiuksen perässä Karesuandoon ja vaati tätä vihille. Lopulta pari naitettiin piispan käskystä salaa Suomen Markkinassa.
Voimakas ja viisas parantajanainen koki 1800-luvun kuohuvassa Lapissa suuren herätysliikkeen syntyhetket.
329 pages, Hardcover
First published April 22, 2026
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
May 30, 2026
Mie muistan ko Kätilöö kehuttiin niin kovasti. Mie yritin sitä lukia, niin kuin mun tapa on, mutta vaikka olen Peräpohjolan murtheen kasvatti niin se printattu kieli tuntu niin vaikealta jotta häpeäkseni jätin sen kesken. Ei menny läpi silimistä, ei millään.
Katja Kettu se on semmonen kirjailija, tarkotan semmonen KLASSIKKO KIRJAILJA. Ja Brita-Kajsa — no, siinä se, se kieli, niin kovasti paikallaan jotta tuntuu jotta se on aina ollu siinä, jo ennenkö kirja olikaan. Ko maahiset ite ois sen sanelheet. Ei oo mitään teennäistä, ei mitään jotta olis yritetty näyttää murtheelta — se on murre, se on se murtheen maailma josta se tarina syntyy ja se kantaa läpi koko teoksen.
.
Mutta Brita-Kajsan kans mie sitten tein viisaammin — otin sen kuunneltavaksi. Ja mikä elämys se olikaan ko Eija Ahvo sen luki. Silloin se aukesi. Tää kirja pittää kuunnella, ei muuta neuvoa voi antaa. Se kieli on tehty korvile, ei silimile.
Ja mie ihimettelen miten nuin nuori ihiminen ossaa noin luuakaan. Se on mysteerio. Pittää olla jotaki semmosta synnynnäistä sisästä ja univärsymistä puluppuavvaa, jotaki jotta ei opita kouluisa eikä yliopistoisa — joku kuulemisen ja luomisen jumalallinen taito, joku hiljaisuuden käsittäminen.
Suurta kirjallisuutta se on, ei siinä muuta. Semmosta mikä jää sisälle ja mietteisiin.
Brita-Kajsa on hullun ja vauhkon maallikkosaarnaajan Lars Levi Laestadiuksen viisas vaimo, jolle kirjailija on antanut väkevän kertomisen taijon, ja tarinan jonka piti tulla kerrotuksi. Kuunnelkaa.
Katja Kettu se on semmonen kirjailija, tarkotan semmonen KLASSIKKO KIRJAILJA. Ja Brita-Kajsa — no, siinä se, se kieli, niin kovasti paikallaan jotta tuntuu jotta se on aina ollu siinä, jo ennenkö kirja olikaan. Ko maahiset ite ois sen sanelheet. Ei oo mitään teennäistä, ei mitään jotta olis yritetty näyttää murtheelta — se on murre, se on se murtheen maailma josta se tarina syntyy ja se kantaa läpi koko teoksen.
.
Mutta Brita-Kajsan kans mie sitten tein viisaammin — otin sen kuunneltavaksi. Ja mikä elämys se olikaan ko Eija Ahvo sen luki. Silloin se aukesi. Tää kirja pittää kuunnella, ei muuta neuvoa voi antaa. Se kieli on tehty korvile, ei silimile.
Ja mie ihimettelen miten nuin nuori ihiminen ossaa noin luuakaan. Se on mysteerio. Pittää olla jotaki semmosta synnynnäistä sisästä ja univärsymistä puluppuavvaa, jotaki jotta ei opita kouluisa eikä yliopistoisa — joku kuulemisen ja luomisen jumalallinen taito, joku hiljaisuuden käsittäminen.
Suurta kirjallisuutta se on, ei siinä muuta. Semmosta mikä jää sisälle ja mietteisiin.
Brita-Kajsa on hullun ja vauhkon maallikkosaarnaajan Lars Levi Laestadiuksen viisas vaimo, jolle kirjailija on antanut väkevän kertomisen taijon, ja tarinan jonka piti tulla kerrotuksi. Kuunnelkaa.
June 9, 2026
Olen lähtökohtaisesti aina myyty, kun Katja Kettu kirjoittaa romaanin kaunokirjalliseksi muokkaamallaan pohjoisen murteella. Kätilö oli ihan omaa luokkaansa, ja aina vaan tämä puheenparsi vie mennessään. Tällä kerta puhujaksi on valikoitunut Brita-Kajsa Laestadius, sen Leevin vaimo ja viisitoista (!!!) lasta synnyttänyt nainen. Hänen historiallisesta elämästään ei tiedetä juuri muuta kuin avioliitto ja lasten syntymävuodet, mikä on tietysti ollut herkullinen maaperä romaanikirjailijalle.
Teoksen maailmassa Brita-Kajsa istuu Leevin kuolinvuoteella ja alkaa siinä muistella pariskunnan yhteistä elämää. Kerratuksi tulee molempien lapsuus, intohimoinen rakastuminen, Leevin pitkät poissaolot ja muut suhteet, lapsien syntymät ja lopulta Leevin nousu herättäjäliikkeen keulakuvaksi ja siitä seurannut karkotus yhteisöstä.
Tarina ei yllä aivan Kätilön tasolle, sillä monista käänteistään huolimatta se pysyy yllättävän latteana. Kieli kuitenkin kantaa: Brita-Kajsan kerronta on rehevää, rehellistä ja lihallista, ja teksti tekee tuon paljon kokeneen naisen eläväksi Laestadiuksen vuoteen viereen. Silti vain neljä tähteä, koska kaikesta huolimatta kirja kävi välillä jopa tylsäksi.
Teoksen maailmassa Brita-Kajsa istuu Leevin kuolinvuoteella ja alkaa siinä muistella pariskunnan yhteistä elämää. Kerratuksi tulee molempien lapsuus, intohimoinen rakastuminen, Leevin pitkät poissaolot ja muut suhteet, lapsien syntymät ja lopulta Leevin nousu herättäjäliikkeen keulakuvaksi ja siitä seurannut karkotus yhteisöstä.
Tarina ei yllä aivan Kätilön tasolle, sillä monista käänteistään huolimatta se pysyy yllättävän latteana. Kieli kuitenkin kantaa: Brita-Kajsan kerronta on rehevää, rehellistä ja lihallista, ja teksti tekee tuon paljon kokeneen naisen eläväksi Laestadiuksen vuoteen viereen. Silti vain neljä tähteä, koska kaikesta huolimatta kirja kävi välillä jopa tylsäksi.
June 2, 2026
Solekko tehemä. Hiihät kymmeniä virstoja tunturissa sen kutaleen äijän perässä, kläppi mahassa. Synnytät 15 kläppiä kaikkinensa, monet saattelet hautahan aivan liian aikaasin. Kestät jalakavaimon ja huorinteot, äpärät, yksinolon, kyläläästen pahat puheet, ruottalaasten ja franssien ylenkatseet. Olit sie kyllä kova muija.
Katja Kettu piirtää hienon aikalaiskuvan Brita-Kajsa Lestadiuksesta, ison miehen vahvasta rouvasta. En ole mikään murrekirjojen ystävä, mutta Eija Ahvon lukemana tämä toimi hienosti! Faktat on kunnolla tarkistettu ja kerronta niin verevää, että näin silmissäni Brita-Kajsan pylly pystyssä Väylän varressa, niiamassa kartanon salissa tai hyppyyttämässä nuorimmaista lanteellaan.
Kerronnassa vuorottelevat L.L.L:n kuolinhetki 1861 ja sitä edeltäneet vuodet Brita-Kajsan muistelemana ja ylös kirjaamana. Ihan lopussa Kettu tarjoaa tähän rakenteeseen vielä hienon lisätwistin, joka nosti minulla tähtimäärän neljään. Kuoleman hetki on kauniisti kuvattu, ja arvostin sitä, että sille oli annettu niin paljon aikaa.
Luvun otsikkona pelkkä vuosi ja pitäjä ei oikein toimi silloin, kun useampi peräkkäinen luku ajoittuu samaan vuoteen ja sijoittuu samaan paikkaan. Ne olisi voinut ilmoittaa vain kun ne muuttuivat.
Pillun lotinaa ja mulkun mäiskettä tässä oli minun makuuni aivan liikaa ja turhissa kohdissa, liian alleviivaten. Naiseutta oli kovasti taustatyönä kyllä tutkittu. Myös turhaa toistoa oli useammassakin kohdassa, ikään kuin sama asia olisi tekstiä työstettäessä jäänyt vahingossa kahteen eri paikkaan. Ja kerrontaratkaisuna aviomiehen sinuttelu tuntuu vähän pinnalliselta, kun Brita-Kajsa ei kuitenkaan kerro tarinaa L.L.L:lle vaan raportoi sitä osallistuvan kertojan roolissa lukijalle.
Eli sekä tykkäsin että en tykännyt. Kylmäksi tämä ei kyllä jätä!
Katja Kettu piirtää hienon aikalaiskuvan Brita-Kajsa Lestadiuksesta, ison miehen vahvasta rouvasta. En ole mikään murrekirjojen ystävä, mutta Eija Ahvon lukemana tämä toimi hienosti! Faktat on kunnolla tarkistettu ja kerronta niin verevää, että näin silmissäni Brita-Kajsan pylly pystyssä Väylän varressa, niiamassa kartanon salissa tai hyppyyttämässä nuorimmaista lanteellaan.
Kerronnassa vuorottelevat L.L.L:n kuolinhetki 1861 ja sitä edeltäneet vuodet Brita-Kajsan muistelemana ja ylös kirjaamana. Ihan lopussa Kettu tarjoaa tähän rakenteeseen vielä hienon lisätwistin, joka nosti minulla tähtimäärän neljään. Kuoleman hetki on kauniisti kuvattu, ja arvostin sitä, että sille oli annettu niin paljon aikaa.
Luvun otsikkona pelkkä vuosi ja pitäjä ei oikein toimi silloin, kun useampi peräkkäinen luku ajoittuu samaan vuoteen ja sijoittuu samaan paikkaan. Ne olisi voinut ilmoittaa vain kun ne muuttuivat.
Pillun lotinaa ja mulkun mäiskettä tässä oli minun makuuni aivan liikaa ja turhissa kohdissa, liian alleviivaten. Naiseutta oli kovasti taustatyönä kyllä tutkittu. Myös turhaa toistoa oli useammassakin kohdassa, ikään kuin sama asia olisi tekstiä työstettäessä jäänyt vahingossa kahteen eri paikkaan. Ja kerrontaratkaisuna aviomiehen sinuttelu tuntuu vähän pinnalliselta, kun Brita-Kajsa ei kuitenkaan kerro tarinaa L.L.L:lle vaan raportoi sitä osallistuvan kertojan roolissa lukijalle.
Eli sekä tykkäsin että en tykännyt. Kylmäksi tämä ei kyllä jätä!
July 5, 2026
Kuuntelin Katja Ketun Brita-Kajsan äänikirjana ja Eija Ahvo lukijana oli aivan uskomattoman hyvä. Luulen, että luettuna murre olisi tuottanut itselle hankaluuksia, mutta nyt se kuulosti luontevalta. Toki kieli oli välillä aika ronskia näin tottumattomalle.
Meillä Pohjanmaalla lestadiolaisuus on yleistä, joten tässä oli mielenkiintoinen katsaus Laestadiuksen elämän vaiheisiin ja herätysliikkeen syntyyn - kuitenkin vaimon näkökulmasta. Käsittääkseni tässä on tehty paljon taustatutkimusta ja suurelta osin historiallinen romaani varmasti onkin totta. Kettu kuvaa myös saamelaisia ja kolonialismia 1800-luvun puolivälissä ja itselle tuli uutena tietona esim. väkivaltainen Koutokeinon kansannousu. Teemana on myös naisen asema papin rouvana ja suurperheen äitinä, jatkuvasti raskaana tai joku rinnassa kiinni, mistä johtuvaa väsymystä Kettu kuvasi upeasti ja Eija Ahvo tulkitsi vieläkin upeammin.
Meillä Pohjanmaalla lestadiolaisuus on yleistä, joten tässä oli mielenkiintoinen katsaus Laestadiuksen elämän vaiheisiin ja herätysliikkeen syntyyn - kuitenkin vaimon näkökulmasta. Käsittääkseni tässä on tehty paljon taustatutkimusta ja suurelta osin historiallinen romaani varmasti onkin totta. Kettu kuvaa myös saamelaisia ja kolonialismia 1800-luvun puolivälissä ja itselle tuli uutena tietona esim. väkivaltainen Koutokeinon kansannousu. Teemana on myös naisen asema papin rouvana ja suurperheen äitinä, jatkuvasti raskaana tai joku rinnassa kiinni, mistä johtuvaa väsymystä Kettu kuvasi upeasti ja Eija Ahvo tulkitsi vieläkin upeammin.
June 23, 2026
Katja Ketun uusin teos Brita-Kajsa kertoi upean tarinan Lars Leevi Laestadiuksen vaimosta. Yllä oleva lainaus aloitti kirjan, ja siinä Brita-Kajsa hiihtää kymmeniä kilometrejä Karesuandoon talvisen maiseman keskellä revontulten loisteessa ja antaessa valoaan muuten pimeässä yössä.
Kirjan tarinassa Brita-Kajsa, eli Birgitta Catharina Alstadia (1805-1888), muisteli ja kirjoitti ylös vuonna 1861 miehensä kuolinvuoteella heidän yhteisiä vuosiaan, sitä mistä kaikki alkoi ja mitä vastaan tuli matkan varrella. Hänen miehensä Leevi oli naisiin menevä tyyppi ja oli iskenyt silmänsä jo varhain häntä viisi vuotta nuorempaan Brita-Kajsaan.
Brita-Kajsan elämä ei ollut helppoa miehensä rinnalla, sillä mies oli meneväistä sorttia. Leevi haikaili yliopistoon takaisin ja Etelä-Ruotsiin, vaikka oli kotoisin Pohjois-Ruotsista. Karesuandon papin pestiä Leevi piti rangaistuksena, sillä hän joi runsaasti viinaa, huorasi ja oli ylemmilleen paha suustaan. Ylemmät eivät siis ymmärtäneet häntä.
Lars Leevi Laestadius oli äitinsä puolelta saamelainen. Tullessaan lopulta uskoon, hänen vaikuttavat saarnansa saivat vahvan maaperän varsinkin saamelaisilta, joista tuli hänen uskonsa kannattajia. Uskoon tultuaan Leevi saarnasi, että saamelaiset olivat samanarvoisia, eikä heidän tarvinnut pokkuroida lantalaisia. Viinan kirous oli lantalaisilta opittua ja se piti lopettaa.
Katja Ketun Brita-Kajsa teosta oli ilo lukea. Kirjan teksti oli hyvin aistivoimaisen verevää, ja siinä oli vahvasti mukana pohjoisen tunturiluonto sekä saamelaiselämä ja -kulttuuri.
Kirjan tarinassa Brita-Kajsa, eli Birgitta Catharina Alstadia (1805-1888), muisteli ja kirjoitti ylös vuonna 1861 miehensä kuolinvuoteella heidän yhteisiä vuosiaan, sitä mistä kaikki alkoi ja mitä vastaan tuli matkan varrella. Hänen miehensä Leevi oli naisiin menevä tyyppi ja oli iskenyt silmänsä jo varhain häntä viisi vuotta nuorempaan Brita-Kajsaan.
Brita-Kajsan elämä ei ollut helppoa miehensä rinnalla, sillä mies oli meneväistä sorttia. Leevi haikaili yliopistoon takaisin ja Etelä-Ruotsiin, vaikka oli kotoisin Pohjois-Ruotsista. Karesuandon papin pestiä Leevi piti rangaistuksena, sillä hän joi runsaasti viinaa, huorasi ja oli ylemmilleen paha suustaan. Ylemmät eivät siis ymmärtäneet häntä.
Lars Leevi Laestadius oli äitinsä puolelta saamelainen. Tullessaan lopulta uskoon, hänen vaikuttavat saarnansa saivat vahvan maaperän varsinkin saamelaisilta, joista tuli hänen uskonsa kannattajia. Uskoon tultuaan Leevi saarnasi, että saamelaiset olivat samanarvoisia, eikä heidän tarvinnut pokkuroida lantalaisia. Viinan kirous oli lantalaisilta opittua ja se piti lopettaa.
Katja Ketun Brita-Kajsa teosta oli ilo lukea. Kirjan teksti oli hyvin aistivoimaisen verevää, ja siinä oli vahvasti mukana pohjoisen tunturiluonto sekä saamelaiselämä ja -kulttuuri.
June 30, 2026
Kihelmöivän rikas ja ruumiillinen, pohjoinen kieli ja kiehtova tarina uhmakkaasta ja vahvasta naisesta historiankirjoituksissa tunnetun miehensä rinnalla ja hänestä irti.
Tunnistettavaa, tenhoavaa, taianomaista Kettua, jälleen!
Tunnistettavaa, tenhoavaa, taianomaista Kettua, jälleen!
June 21, 2026
Olipa mielenkiintonenn ja fulll of tea!! Oisin toivonu kautokeinon kansannoususta lisää tietoo et miten se vaikutti lestadiuksien perheen elämään
May 28, 2026
En ollut yhtään valmis rakastumaan taas uudestaan Katja Ketun kieleen tai hahmon- ja maailmanrakennukseen. En ollut yhtään valmis siihen, että nyt tää on luettu enkä voi enää olla se versio itsestäni joka vasta odottaa tämän lukemista 😭
June 18, 2026
Brita-Kajsa Alstadius (1805-1888) oli Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) vaimo, mutta hänestä ei virallisesti tiedetä muuta kuin 15 lapsen syntymävuodet. Tarina on siis hänen osaltaan fiktiivinen, mutta taustalla on faktatietoa, jota on paljonkin hänen miehensä nimeä kantavan uskonlahkon perustajana.
Brita-Kajsalla on luja tahto ja kuudennella kuulla raskaana hän hiihtää yksin Karesuandoon ja vaatii Laestadiusta kanssaan vihille. ”Minusta sie et papinperkele huoraa ittelles tehe!” Piispan käskystä avioliitto solmitaan aluksi vastahakoisen Laestadiuksen vastustuksesta huolimatta.
Lars Levi Laestadius oli kotoisin Pohjois-Ruotsista ja juuriltaan saamelainen. Hän opetteli suomenkielen vasta aikuisena. Hän oli teologi, vihitty pappi, kasvitieteilijä ja saamelaisen mytologian tallentaja. Kirjasta välittyy kunnianhimoisen miehen turhamaisuus ja kiivas luonne. Hän odottaa ja toivoo hyväksyntää milloin "etelästä" milloin Ranskasta. "Miepä olen Ruottinmaan tunnetuin mies. Usotsie?"
Erotiikkaa on runsaasti ja asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Lukiessa tulee välillä mieleen Rosa Liksomin tekstit.
Nautinnollisinta oli kieli, sen rikkaus, murresanat ja vaihtelevuus. Mukana on suomea, ruotsia, saamea ja meänkieltä. Olin vaikuttunut, toisaalta mitään vähempää en Katja Ketulta olisi odottanutkaan.
Brita-Kajsalla on luja tahto ja kuudennella kuulla raskaana hän hiihtää yksin Karesuandoon ja vaatii Laestadiusta kanssaan vihille. ”Minusta sie et papinperkele huoraa ittelles tehe!” Piispan käskystä avioliitto solmitaan aluksi vastahakoisen Laestadiuksen vastustuksesta huolimatta.
Lars Levi Laestadius oli kotoisin Pohjois-Ruotsista ja juuriltaan saamelainen. Hän opetteli suomenkielen vasta aikuisena. Hän oli teologi, vihitty pappi, kasvitieteilijä ja saamelaisen mytologian tallentaja. Kirjasta välittyy kunnianhimoisen miehen turhamaisuus ja kiivas luonne. Hän odottaa ja toivoo hyväksyntää milloin "etelästä" milloin Ranskasta. "Miepä olen Ruottinmaan tunnetuin mies. Usotsie?"
Erotiikkaa on runsaasti ja asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Lukiessa tulee välillä mieleen Rosa Liksomin tekstit.
Nautinnollisinta oli kieli, sen rikkaus, murresanat ja vaihtelevuus. Mukana on suomea, ruotsia, saamea ja meänkieltä. Olin vaikuttunut, toisaalta mitään vähempää en Katja Ketulta olisi odottanutkaan.
June 5, 2026
Olisin halunnut tykätä tästä enemmän. Odotin enemmän uskonnollisia teemoja niille alisteisen naisen näkökulmasta, mutta kirja oli todella suorapuheinen, melkein irstas. Se ei vastannut omia mielikuviani 1800-luvun meiningeistä, mutta ehkä ajatuksiani värittää meihin myöhemmällä ajalla istutettu siveyskulttuuri. Tuntuu epäfeministiseltä soimata kirjaa tästä, mutta samalla muuten avoimen lukijan korvat kyllä punehtuivat, kun sana pillu tuli eteen 100. kertaa, ja kaikenlaista ryskäystä ja lotkotusta kuvailtiin sivukaupalla ja mielikuvituksellisesti.
Samalla todella hyvin kirjoitettu, tuo esiin ristiriitaa saamelaisten ja etenkin kristittyjen herännäisten suomalaisten välillä. Sitä, miten toinen voi kuvitella pystyvänsä latelemaan säännöt yksipuolisesti oman ylempänsä nimeen. Naisen asemasta ennen abortteja, kun omaa lapsilukua ei voi päättää ja lapsien ja äitien kuolleisuus on korkeaa. Moraalista, henkisyydestä, vanhasta ja uudesta. Paljon tasoja kaiken intohimon alla.
Kaikki on taidokkaasti murteella ja rikkaalla kielellä ilmaistua, mutta ainakin sukulaisille suosittelisin ehkä ennemmin Liksomin Väylää saman tyyppisistä kirjoista.
Sinulle, jos olet tottunut smut-kirjallisuuden kuluttaja, joka haluaa vaihteeksi tarttua historialliseen romaaniin, josta ei menoa puutu.
Samalla todella hyvin kirjoitettu, tuo esiin ristiriitaa saamelaisten ja etenkin kristittyjen herännäisten suomalaisten välillä. Sitä, miten toinen voi kuvitella pystyvänsä latelemaan säännöt yksipuolisesti oman ylempänsä nimeen. Naisen asemasta ennen abortteja, kun omaa lapsilukua ei voi päättää ja lapsien ja äitien kuolleisuus on korkeaa. Moraalista, henkisyydestä, vanhasta ja uudesta. Paljon tasoja kaiken intohimon alla.
Kaikki on taidokkaasti murteella ja rikkaalla kielellä ilmaistua, mutta ainakin sukulaisille suosittelisin ehkä ennemmin Liksomin Väylää saman tyyppisistä kirjoista.
Sinulle, jos olet tottunut smut-kirjallisuuden kuluttaja, joka haluaa vaihteeksi tarttua historialliseen romaaniin, josta ei menoa puutu.
July 16, 2026
En ole aiemmin Katja Ketun kirjoja lukenut, mutta uskoisin, että samantapainen kieli ja seksuaalisuudeen yli korostaminen on hänen tyyliään.
Laestadiuksen tarina sinällään on mielenkiintoinen ja sen ajan tilanne lapissa monella tapaa vaikea. Katja kuvaa toisaalta hyvin niitä ristiriitoja, mitä Laestadiuksen hahmossa on ja mitä sen ajan lapissa on tapahtunut.
Silti hänen tapansa kirjoittaa "aukot" historiallisessa tekstissä auki on aika ikävä. Ei ole mitään todistetta siitä, että Laestadius olisi ollut seksiaddikti ja pettänyt vaimoaan toistuvasti. Ei Luther eikä Laestadius koskaan sanonut itseään kristukseksi. Laestadiolaisuus ei ollut seksikultti. Brita-Kajsa todennäköisesti oli harras kristitty, eikä synkretistinen lappalainen. Näistä ajoista on runsaasti aikalaiskirjoituksia eikä yllä mainituista asioista ole mitään viitteitä.
Katja Ketttu ei tietenkään kirjoita historiankirjaa vaan romaanin. Se, että hän kirjoittaa sen "pilkaten" kirjoituksen kohdetta on hänen oma valintansa ja varmasti hänellä on mielestään hyvät syyt. Aiheesta olisi varmasti saanut mielenkiintoisen tarinan ilman tätä pilkkaamistakin.
Laestadiuksen tarina sinällään on mielenkiintoinen ja sen ajan tilanne lapissa monella tapaa vaikea. Katja kuvaa toisaalta hyvin niitä ristiriitoja, mitä Laestadiuksen hahmossa on ja mitä sen ajan lapissa on tapahtunut.
Silti hänen tapansa kirjoittaa "aukot" historiallisessa tekstissä auki on aika ikävä. Ei ole mitään todistetta siitä, että Laestadius olisi ollut seksiaddikti ja pettänyt vaimoaan toistuvasti. Ei Luther eikä Laestadius koskaan sanonut itseään kristukseksi. Laestadiolaisuus ei ollut seksikultti. Brita-Kajsa todennäköisesti oli harras kristitty, eikä synkretistinen lappalainen. Näistä ajoista on runsaasti aikalaiskirjoituksia eikä yllä mainituista asioista ole mitään viitteitä.
Katja Ketttu ei tietenkään kirjoita historiankirjaa vaan romaanin. Se, että hän kirjoittaa sen "pilkaten" kirjoituksen kohdetta on hänen oma valintansa ja varmasti hänellä on mielestään hyvät syyt. Aiheesta olisi varmasti saanut mielenkiintoisen tarinan ilman tätä pilkkaamistakin.
May 20, 2026
Kirjassa oli ihanaa kieltä ja kaunista luontokuvausta. Se kuvasi hyvin ongelmia joita naiset ja lappilaiset 1800-luvulla kohtasivat.
Itse juoni jätti minut kuitenkin hieman kylmäksi. Vaikka kirja olikin Brita-Kajsan näkökulmasta, olisin toivonut syvempää luotausta herätysliikkeeseen, jonka hänen miehensä loi. Kirjassa myös kerrottiin paljon sen sijaan, että olisi näytetty. Päähenkilö esimerkiksi kertoo sivulauseessa, miten nuori tyttö oli itkenyt hänelle, kun joutui maksamaan isänsä juomavelat sängyssä. Ottamalla lukijan tähän tilanteeseen mukaan kun tyttö koittaa hakea Brita-Kajsalta apua, olisi saatu luotua todella riipaiseva hetki, joka olisi paremmin pohjustanut myöhempiä tapahtumia.
Tästä huolimatta kirja oli mielenkiintoinen luettava ja houkuttelee lukemaan lisää kirjailijan teoksia.
Itse juoni jätti minut kuitenkin hieman kylmäksi. Vaikka kirja olikin Brita-Kajsan näkökulmasta, olisin toivonut syvempää luotausta herätysliikkeeseen, jonka hänen miehensä loi. Kirjassa myös kerrottiin paljon sen sijaan, että olisi näytetty. Päähenkilö esimerkiksi kertoo sivulauseessa, miten nuori tyttö oli itkenyt hänelle, kun joutui maksamaan isänsä juomavelat sängyssä. Ottamalla lukijan tähän tilanteeseen mukaan kun tyttö koittaa hakea Brita-Kajsalta apua, olisi saatu luotua todella riipaiseva hetki, joka olisi paremmin pohjustanut myöhempiä tapahtumia.
Tästä huolimatta kirja oli mielenkiintoinen luettava ja houkuttelee lukemaan lisää kirjailijan teoksia.
June 27, 2026
Olen Katja Ketun kirjoista pitänyt paljonkin, mutta tämä ei iskenyt. Toivoisin, että alkukantaisen Lapin kansan kuvaus ja verevä kieli olis muutakin kuin pillun ja kullin hokemista. Tässä kirjassa etenkin p*llu mainittiin useammin kuin monet henkilöt. Lars Leevi Lestadius on erittäin vastenmielisen oloinen ja misogyyninen mies, vaikea uskoa että olisi saanut aikaan uskonnollisen kansanliikkeen. Lestadiolaisuuden maineelle kirja ei hyvää tee. Vähän epämiellyttävä lukukokemus.
July 6, 2026
Taattua Katja Kettu-laatua tälläkin kertaa. Itselle vieraalla murteella kirjoitettua romaania oli helppo lukea ja imeytyä mukaan tarinaan, vaikka etukäteen tämä mietityttikin. Kertomuksessa oli sopivasti maagista realismia, muinaisuskoja ja menneiden aikojen kurjuutta. Selkeästi tarinat "parantajaeukoista" vetoavat minuun. Katja Ketun normaalista tyylistä poiketen tässä oli vähemmän inhorealismia ja rankkoja kohtia, mikä sopi minun herkille silmilleni erittäin hyvin.
May 13, 2026
Taiturillinen Katja Kettu on taas kirjoittanut rohkean romaanin. Tällä kertaa ääneen pääsee Brita-Kajsa, Lars Levi Laestaudiuksen vaimo.
Pohjoisen luonnon karuus tulee iholle, samoin vahvat tuntemukset halusta mustasukkaisuuteen. Kieli on jälleen kerran upeaa. Mukana on myös saamelaisten asemaa omalla maallaan, eikä tämä kytkös jää mitenkään irralliseksi muusta tarinasta.
Pohjoisen luonnon karuus tulee iholle, samoin vahvat tuntemukset halusta mustasukkaisuuteen. Kieli on jälleen kerran upeaa. Mukana on myös saamelaisten asemaa omalla maallaan, eikä tämä kytkös jää mitenkään irralliseksi muusta tarinasta.
May 14, 2026
Vähän matkaa oli hauskaa kuunnella tuttua Katja Ketun kieltä ja sanastoa. Sitten vain kyllästyin, juoni ei oikein kantanut 🤷♀️.
Katja Kettu on harvoja kirjailijoita, jonka tunnistaisin kirjan kirjoittajaksi jo muutaman minuutin/rivin jälkeen. Eri asia sitten, toistaako hieman itseään 🤔. Kätilö oli kyllä huippuhyvä aikanaan.
Katja Kettu on harvoja kirjailijoita, jonka tunnistaisin kirjan kirjoittajaksi jo muutaman minuutin/rivin jälkeen. Eri asia sitten, toistaako hieman itseään 🤔. Kätilö oli kyllä huippuhyvä aikanaan.
May 25, 2026
Tämä oli järisyttävä kokemus. Elin tätä tarinaa. Tuskin lestadiolaiset tykkää, mutta minä olen aivan vaikuttunut tästä. Kieli upeaa, kun siihen pääsee sisään. Aistillisuus ja himo todellista ja jotenkin metaforista tai maagista. Saamelaisuus elävästi kaiken keskellä.
July 10, 2026
Todella kiinnostava tarina ja upeasti kirjoitettu kirja. Ainutlaatuinen näkökulma. Murteella kirjoitettua tekstiä kuitenkin on erittäin työläs lukea, minkä vuoksi lukeminen on hidasta ja ainakin itselläni jäi osa asioista ymmärtämättä :)
June 5, 2026
4,5/5 ⭐
June 12, 2026
Mestarillisesti kirjoitettu, verevä tarina.
July 18, 2026
3.5/5
Review tulee jos tulee myöhemmin.
Review tulee jos tulee myöhemmin.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews