What do you think?
Rate this book
Valtatiet: Runoja
59 pages, Unknown Binding
First published January 1, 1928
1 person is currently reading
29 people want to read
About the author
Mika Waltari
236 books720 followersMika Toimi Waltari was a Finnish historical novelist, best known for his magnum opus The Egyptian.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
December 25, 2021
Käskymme:
rakasta elämää!
Tahtomme:
eteenpäin!
Kovaa menoa ja melskettä sadan vuoden takaa. Eurooppa! Valomainokset! Terässillat! AUTOT! Katulamput! Kiskot! Rakennustyömaat! Lennätinlangat! Ihanaa.
rakasta elämää!
Tahtomme:
eteenpäin!
Kovaa menoa ja melskettä sadan vuoden takaa. Eurooppa! Valomainokset! Terässillat! AUTOT! Katulamput! Kiskot! Rakennustyömaat! Lennätinlangat! Ihanaa.
January 29, 2025
1. IHANA kansikuva!!
2. Nää runot on koneromantiikan määritelmä.
Ihan sika mielenkiintonen ja tunnelmallinen, tuo esille ajankuvaa tosi hienosti
2. Nää runot on koneromantiikan määritelmä.
Ihan sika mielenkiintonen ja tunnelmallinen, tuo esille ajankuvaa tosi hienosti
April 7, 2025
Nuoruuden tarmo ja into oikein loistaa tästä teoksesta, joten itsekin nuorena tunsin oikein hujahtavani teoksen hurmoon mukaan. Pidin erityisesti Mika Waltarin kirjoittamasta puoliskosta, mutta tässä saatan olla hiukan puolueellinen, sillä rakastin Sinuhea ja Waltarin kieli oli siten minulle tuttu.
Kuitenkin aikalaisuus on jotenkin todella vahvasti esillä tässä, jolloin nuoruuden intoon hurahtaminen aina keskeytyy kun omat aivot pysähtyvät itselle vanhanaikaisiksi tuntuviin kohtiin. Tämä varmaan toimisi vielä paremmin sitten kun olen vanhempi ja voisin tämän teoksen hurmoksen avulla muistella nuoruuteni iloa.
Lempirunoni oli ”Teräskukat”, ja tässä muutama lempikohtani:
”Taxilla huimaavaa vauhtia/valkeille silloille asti/ohimoissa vielä/rautatiekiskojen jyske.” (Juna)
”Yksin/yössä/uneksien/teräskukkien unta.” (Teräskukat)
”Me olimme kadotettujen joukko; elämä oli merkinnyt meidät; me valloitimme maailman. Meidän nimiämme ei kukaan tunne; puuristit lahoavat; hautamme häviävät hiekkaan.” (Maailman valloittajat)
Kuitenkin aikalaisuus on jotenkin todella vahvasti esillä tässä, jolloin nuoruuden intoon hurahtaminen aina keskeytyy kun omat aivot pysähtyvät itselle vanhanaikaisiksi tuntuviin kohtiin. Tämä varmaan toimisi vielä paremmin sitten kun olen vanhempi ja voisin tämän teoksen hurmoksen avulla muistella nuoruuteni iloa.
Lempirunoni oli ”Teräskukat”, ja tässä muutama lempikohtani:
”Taxilla huimaavaa vauhtia/valkeille silloille asti/ohimoissa vielä/rautatiekiskojen jyske.” (Juna)
”Yksin/yössä/uneksien/teräskukkien unta.” (Teräskukat)
”Me olimme kadotettujen joukko; elämä oli merkinnyt meidät; me valloitimme maailman. Meidän nimiämme ei kukaan tunne; puuristit lahoavat; hautamme häviävät hiekkaan.” (Maailman valloittajat)
January 28, 2018
Tyypillistä modernismin ajan intoilua kehittyvää tekniikkaa ja kansainvälistymistä kohtaan: koneita, rakennuskurkia, nousevia pilvenpiirtäjiä, eteenpäin puksuttavia matkustajajunia ja eksoottisia Suomen ulkopuolisia miljöitä, esim. kaupunkeja Ranskassa. Nopeat autot taisivat olla erityisesti Mikan ja Olavin mieleen.
December 30, 2022
Tässä runokirjassa on mainiota nuoruuden kiihkeää intoilua, jotakin sellaista jota voi viisikymppisenä vain muistella. Runojen innostuksesta tulee myös mieleen omat Interrail-reissut: maalaispojille oli aika kova juttu päästä Pariisin kaltaisiin suurkaupunkeihin ihmettelemään menoa. Ihmettelyä löytyy näistäkin runoista, esimerkiksi hämmästyttävä liikennevalo on saanut oman runonsa.
July 29, 2024
Kirjastosta tuli mukaani suomalaisen lyriikan helmi Mika Waltarin ja Olavi Laurin (so. Olavi Paavolainen) ”Valtatiet”. Kirja on Otavan vuonna 1982 julkaisema näköispainos alun perin vuonna 1928 julkaistusta teoksesta. Kahden hienon runoilijan tekstejä täydentää Sylvi Kunnaksen kuvitus ja kansikuva. Aikakautensa merkittäviä taiteen tekijöitä siis kaikki. Aikakausi itsessään jo on mielenkiintoinen. 20-luvun modernismi eli vielä ja eurooppalainen fasismi oli noussut valtaan vain Italiassa.
Sylvi Kunnaksen kuvitus täydentää oivasti mestarirunoilijoiden runoja. Erityisesti pidin Waltarin teksteistä. Teksteissä elää vielä ns. koneromantiikka, mutta koneistuvan yhteiskunnan varjopuoletkin pilkistävät jo taustalla. Teksteistä on jo dystopian kaikuja. Eletään silloisen Euroopan kultakauden viimeisiä aikoja. Vanha on heitetty romukoppaan ja tulevaisuuden toiveet ovat korkealla. Muistellaan kuitenkin myös ensimmäisen maailmansodan kauhuja ja mitä uhreja tekninen kehitys oli jo saanut aikaiseksi eri puolilla maailmaa. Näin esimerkiksi runo nro 13 Waltarin ”Maailman valloittajat”. Synkeät tulevaisuuden näkymät aavistaa runossa nro 18 ”Kultainen virta”, joka myös on lähtöisin Waltarin kynästä. Paavolaisen teksteistä nostaisin esiin nro 28 ”Riviera-fantasia” ja nro 26 ”Terässinfonia”.
Mahdammeko enää koskaan saada tällaisia näköispainoksia vanhoista teoksista? Toivotaan, että saadaan. Niin paljon on sellaista, jota ei enää löydy kirjastoistakaan.
Sylvi Kunnaksen kuvitus täydentää oivasti mestarirunoilijoiden runoja. Erityisesti pidin Waltarin teksteistä. Teksteissä elää vielä ns. koneromantiikka, mutta koneistuvan yhteiskunnan varjopuoletkin pilkistävät jo taustalla. Teksteistä on jo dystopian kaikuja. Eletään silloisen Euroopan kultakauden viimeisiä aikoja. Vanha on heitetty romukoppaan ja tulevaisuuden toiveet ovat korkealla. Muistellaan kuitenkin myös ensimmäisen maailmansodan kauhuja ja mitä uhreja tekninen kehitys oli jo saanut aikaiseksi eri puolilla maailmaa. Näin esimerkiksi runo nro 13 Waltarin ”Maailman valloittajat”. Synkeät tulevaisuuden näkymät aavistaa runossa nro 18 ”Kultainen virta”, joka myös on lähtöisin Waltarin kynästä. Paavolaisen teksteistä nostaisin esiin nro 28 ”Riviera-fantasia” ja nro 26 ”Terässinfonia”.
Mahdammeko enää koskaan saada tällaisia näköispainoksia vanhoista teoksista? Toivotaan, että saadaan. Niin paljon on sellaista, jota ei enää löydy kirjastoistakaan.
August 22, 2012
Toinen tekijä on Olavi Lauri = Paavolainen. Luin näitä runoja lukiossa ahkerasti ja ne ovat rakkaita.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews