Glory Days

by Peter Sandström, Outi Menna (Translator)

Leikkisä romaani miehestä, jonka elämä on naisten käsissä

Miehellä on erityinen rooli. Naiset uskoutuvat hänelle: ”Miten ihanaa löytää vihdoinkin mies, joka kuuntelee ja ymmärtää”, he sanovat ja katsovat hänen hämmästyttävän sinisiin silmiinsä. Toisinaan terapia jatkuu makuuhuoneessa, toisinaan mies sen sijaan pahoittelee, että joutuu soittamaan puhelun, ja livahtaa yön selkään.

Perhekin koostuu vain naisista. Merkittävin suhde on silti aina ollut omaan äitiin. Nyt mies istuu taksissa matkalla onnittelemaan äitiään, joka täyttää 110 vuotta ja asuu Glory Days -nimisessä vanhainkodissa pienessä Betlehemin kaupungissa. Perille päästyään hän kuitenkin huomaa, että hoivakoti on suljettu – eikä kukaan tiedä, minne vanhukset ovat kadonneet.

294 pages, Hardcover

First published August 1, 2025

Reviews

[Susa · Rating 2 out of 5]

Tässä oli muutamia ihan miellyttäviä ja ihastuttavan absurdeja juttuja, mutta äääh, ööh, kun en jotenkin tällä hetkellä jaksa yhtään 1) mieskirjailijoita tai 2) miespäähenkilöitä. Sitten miehet pohtii naisia ja mietin vaan, että josko olisitte vaihteeksi hiljaa ja antaisitte naisten vain itse olla äänessä 🤠

[Readerwhy]

Kun Peter Sandströmin kirjan nimi on Glory Days voi olla varma siitä, että glory tulee olemaan jotain ihan muuta kuin mitä se yleensä tarkoittaa. Niinpä hymyilytti jo ennen kuin olin lukenut sivuakaan ja mietin, minkälaista lempeän humanistista ironiaa ja huumoria Sandström on tällä kertaa kirjaansa ladannut.

Olen lukenut kaikki Sandströmiltä suomennetut teokset ja Laudaturin olen lukenut sekä suomeksi että ruotsiksi. Olen pitänyt Sandströmin tuotannosta kovasti ja ei ole liioittelua sanoa, että olen joltisenkin asteinen Sandström-fani. Sitäkin ikävämpää on nyt joutua toteamaan, että Glory Days ei oikein kanna.

Romaanin alussa päähenkilö, suunnilleen Sandströmin itsensä ikäinen mies (kuten hänen romaaneissaan yleensäkin), lähtee tapamaan 110 vuotta täyttävää äitiään.

Matka on pitkä, kulkuväline on taksi.

Miehen elämän nykyhetkestä retkeillään hänen lapsuuteensa ja naissuhteisiinsa sekä elämän tarjoamiin moninaisiin kommelluksiin. Osuvasti kiteyttäviä lauseita on paljon, mutta kerrontaa vaivaa jonkinasteinen väkinäisyys. Tuntuu kuin kirjaan olisi kasattu erinäisiä sattumuksia, joiden läsnäolo romaanissa ei aina tunnu itse tarinan kannalta kovin perustellulta.

Sandströmin muista teoksista tuttu absurdi etunoja on tässäkin kirjassa läsnä, mutta välillä tuntuu, että kyse on tyylikeinosta, jota Sandström on ammentanut siinä määrin jo aiemmissa teoksissaan, että se ei enää tunnu freesiltä. Sama koskee henkilöiden ja paikkojen mielikuvituksellista nimittelyä.

Miehen lapset ovat saaneen nimensä pizzerian menun mukaan. Tytär on Tropicana, poika Calzone. Vaimostaan hän käyttää nimeä Capricciosa. Miehen isä taas on Beirut ja paikka, johon mies matkaa tekee on Betlehem.

Aineksia on, aineksia on runsaastikin vaikka mihin hyvään, mutta jokin hiertää. Mies on ollut kovasti naisten mieleen ja entisistä rakastetuistaan hän käyttää nimeä schwester. Se(kin) ärsyttää minua melkoisesti.

Toisaalta, juuri sillä tapaa ihminen muistelee elämässään kokemaansa kuin mies tässä romaanissa tekee. Muistikuvia ja hetkiä sieltä ja täältä, yhteenlaskuviivan alla miehen elämä ja tieto siitä, että enää ei ihan nuoria poikia olla.

[Anja · Rating 3 out of 5]

Mies istuu taksissa matkalla onnittelemaan äitiään, joka täyttää 110 vuotta ja asuu Glory Dayssa vanhainkodissa pienesssä Betlehemin kaupungissa. Perille päästyäänn hän huomaa, että hoivakoti on suljettu eikä kukaan tiedä, minne vanhukset ovat kadonneet. Automatekalla ja Betlehemissä hän muistelee menneitä tapahtumia jae vanhempiaan. Jää epäselväksi onko äiti enää pitkään elänyt. Paljon asioiden tuntemuksia ja kuvauksia. Ei varsinaista edistyvää tarinaa.

[Harriet Ström · Rating 4 out of 5]

En bok med fantastiskt språk och rörig handling, inspirerande dock.