Enni Mustosen huikea uusi sarja kuvaa lahjakkaan pohjalaisnaisen elämää 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.
Hanna Pränni on sisukas orpotyttö, joka loistaa niin lukijana kuin laulajana. Kytöjoen tuoreen pastorin Aino-rouva ottaa Hannan siipiensä suojiin. Kun pappilassa eletään dramaattisia hetkiä, neuvokkaan tytön apu osoittautuu kultaakin kalliimmaksi.
Arjen hyörinässä Hanna ei voi olla huomaamatta Mäki-Heikkilän Santeria, pappilan komeaa nuorta renkiä.
4,5 tähteä! Aivan ihana kirja ja mieletön äänikirjan lukija. Oli sekä paperi-, että äänikirja, mutta nyt halusinkin vain kuunnella. Aivan ihana lukija, joka istui aikaan ja tarinaan täydellisesti. Odotan jatkoa!
Mustosen nämä historialliset sarjat olen lukenut, nyt yhtäkkiä en muista olisiko juuri pohjalaista elämänmenoa muissa kuvattu. Tässäkin kirjassa voi luottavaisin mielin lukea tapahtumista ja tavoista, valtakunnan historia ei kuitenkaan tule erityisesti esille. Kuitenkin jäi vähän olo, että tähän on nyt haluttu joka ikinen pohjalaistapa sisällyttää ja päähenkilö ehkä hukkui muitten sekaan. Tokihan luen jokaisen jatko-osan ja nyt jo pikkuisen arvelen, miten Hannan elämä ehkä kulkee.
Tämä oli tuttua Mustosta, mutta ehkä vähän vaisuksi jäi. Murteen lukeminen hidasti omalla kohdalla lukukokemusta. Mukava lukea pohjanmaan arjesta, mutta ehkä jotain muutakin tapahtumaa olisi voinut olla? Kirja kattaa myös hyvin lyhyen ajan, vain yhden vuoden joten ehkä siksikään hahmojen elämissä ei ole suuria muutoksia. Kiinnostaa kyllä lukea Hannan jatkosta, ehkäpä silloin kirjaan mahtuu enemmänkin aikaa!
Enni Mustosen kirjat ovat aivan ihania, eikä tämäkään teos ole siitä poikkeus. Kirjan avulla pääsee kurkistamaan 1877-luvun Suomeen ja elämään. Pidin siitä, että hahmojen puhe on kirjoitettu murteella, vaikka välillä jouduin miettimään, että mitä tässä yritetään sanoa. Murteen avulla ainakin minulle tuli tunne, että ”pääsin lähemmäs” tarinan tunnelmaa ja tapahtumia.
Enni Mustosen uuden historiallisen romaanisarjan alku. Nyt ollaan Pohjanmaalla, edellisen vuosisadan taitteessa, jossa käytännössä orjan asemassa ollut orpotyttö pääsee rippikouluun ja sitä kautta pappilaan piiaksi. Arvo ja elämänlaatu nousevat kohisten. Rehevää murretta, konkreettista ja yksityiskohtaista työn tekemisen kuvausta, köyhyys ja puute tulevat käsinkosketeltaviksi.
3,5 tähteä. Ei mitenkään hurjia juonenkäänteitä sisältävä tarina, mutta omista kotikonnuista oli vain todella leppoisaa ja kiinnostavaa lukea. Tuttu murre ja kodikas tunnelma. Helppo eläytyä arjen kuvaukseen. Luen varmasti seuraavankin osan.
Tasaista ajan kuvausta vailla sen ihmeempiä juonenkäänteitä. Tarina on lähinnä sen ajan töiden kuvausta ja ihmisten välisissä suhteissa. Jotenkin tuntui kuitenkin aika tasapaksulta.