Tukholmaa järkytti 1990-luvun alussa lasermies – salamurhaaja, jonka kohteeksi valikoitui satunnaisia maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia. Vuonna 1999 äärioikeistolaiset murhasivat ay-aktiivin, kun tämä oli paljastanut eräässä ammattiosastossa toimivan uusnatsin. Kymmenisen vuotta myöhemmin Malmössä toimi uusi lasermies, jonka uhrit olivat jälleen siirtolaistaustaisia, ja kun Anders Behring Breivik surmasi Norjassa 77 ihmistä, moni arveli, että sama olisi voinut tapahtua Ruotsissa.
Miksi uusnatsismi, rasismi ja väkivalta ovat nostaneet päätään Ruotsissa ja miksi muukalaisvihamieliset puolueet ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan perinteisesti sosiaalidemokraattisessa maassa?
Kansankodin pimeämpi puoli valaisee rotuoppien, syrjinnän ja kansalliskiihkoilun historiaa Ruotsissa kansallisromantiikasta rotuhygienialiikkeeseen ja eugeniikkaohjelmaan pakkosterilointeineen, joka jatkui Ruotsissa 1970-luvulle saakka. Kun maasta alettiin rakentaa sosiaalidemokraattien johdolla niin kutsuttua kansankotia, kansan yhtenäisyys ja rodun puhtaus olivat suuressa roolissa.
Nationalistisimmatkin ilmiöt levittäytyvät yli rajojen. Oikeistopopulistit ovat nousussa eri puolilla Eurooppaa, ja monet Kansankodin pimeämmän puolen kysymyksistä koskevat myös Suomea.
Kirjan aihe on äärimmäisen tärkeä, mutta sen esitystapa on vähintäänkin epätasainen. Kirja on jaettu muutamaan, melko laajaan aihealueeseen, jotka ovat kaikki aika ympäripyöreitä. Juttu rönsyilee vähän joka puolelle ja menee välillä niin kauas pois Ruotsi-teemasta, että ihan unohtaa mistä tässä piti kertoa. Kronologinen esitystapa olisi toiminut ehkä paremmin. Nyt vuosikymmenissä hypitään niin, että on vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä tapahtui milloinkin. Koska aihealueet ovat niin laajoja ja kappaleet pitkiä, kirjasta puuttuu sujuva rytmi.
Mielestäni pelkkä hyvä ja tärkeä aihe ei ole ainoa asia, jonka kautta tietokirjaa pitäisi arvioida. Myös tiedon esitystapa on tärkeä. Eihän kaunokirjallisuudessakaan pelkkä hyvä tarina riitä, se pitää myös osata kertoa hyvin. Töksähtelevästä rytmistä ja rönsyilevästä kirjoitustavasta huolimatta suositeltavaa luettavaa itse kullekin, ja hyvä muistutus siitä, että eivät suomalaisetkaan olleet arjalaisten silmissä mitään valiokansalaisia.
Jos teos olisi sujuvammin kirjoitettu, tässä voisi olla viiden tähden tietokirja.
Pari vuotta julkaisusta ja kirja on ajankohtaisempi kuin silloin. Vaikka kirjassa luvataan ruotsalaisen eugeniikan tutkimista niin välissä käydään aika paljonkin Natsi-Saksassa. Surullista huomata miten historia toistaa itseään, mutta ehkä siitä voi oppia. Fasismi ei voittanut silloin eikä toivottavasti voita nytkään.
Pidin siitä, että tietokirjaksi tämä oli erittäin selkeästi ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Minulla on joskus muisti- ja keskittymisvaikeuksien takia vaikea saada luettua tämänkaltaisia kirjoja, mutta nyt ongelmaa ei suurelta osin ollut. Sisältö on varsin hätkähdyttävää ja vaikuttaa suuresti siihen kuvaan, mitä Ruotsin historiasta on pitänyt. Selittää myös paremmin viime vuosien äärioikeistolaiset kehitykset. Kirjan puolivälissä ote vähän raukesi ja loppua kohti kirjassa oli muutama hämmentävä aikavaihdos ja turhan paljon toistoa. Editoimalla vähän napakammaksi ja kronologisemmaksi olisi tehnyt kirjasta lähes täydellisen lukukokemuksen.
Kiinnostava kirja erittäin ajankohtaisesta aiheesta. Rakas naapurimme ei ole tässä ihan parhaassa valossa, mutta pinnan alta löytyykin sellaista sisältöä joka on arvatenkin haluttu pitää pimennossa. Ei saanut suotta Tieto-Finlandiaa. Yllättävän paljon yhdyssanavirheitä, eikö _kukaan_ halunnut lukea kirjaa ennen kuin se meni painoon? Muuten tyyli on miellyttävä, vaikka en pidäkään numeroviitteistä (vaikka alaviitteet mielummin).
Kaksi kolmasosaa kirjasta on suoraan Maja Hagermanin "Det rena landetista" ja loppu stieglarssonilaista hyperventilaatiota siitä, kuinka uusnatsit ottivat vallan Ruotsissa viime torstaina. Nationalismin huolestuttava nousu ansaitsee vakavampaa analyysiä.
Vaikka aihe onkin tärkeä, kirjan toteutus oli mielestäni höttöinen ja harhaileva ja olisi vaatinut kovemman käden editointia. (Itsehän vielä kannen perusteella luulin, että kirja käsittelisi enemmänkin eugeniikkaa kuin mitä se loppujen lopuksi käsitteli.)
Kansankodin pimeämpi puoli on parisataasivuinen historiikki, joka käsittelee ruotsalaisen kansankodin synkempiä puolia, äärioikeistolaisuutta, rotuoppia ja eugeniikkaa.
Olin jo aikaisemmin tiennyt Ruotsin pakkosterilisaatioista, jotka jatkuivat 1970-luvun loppupuolelle saakka, mutta KPP:stä opin monta muuta pikkuseikkaa, joita ei yleensä historiankirjoissa mainita. Tiesittekö esimerkiksi, että termin "kansallissosialismi" keksi vuonna 1910 ruotsalainen professori Rudolf Kjellén? Tai että kreivi von Rosen - joka lahjoitti Suomen ilmavoimille vuonna 1918 sen ensimmäisen, hakaristitunnuksin merkityn lentokoneen – oli Hermann Göringin lankomies?
Ilmeisesti ruotsalaisten piilofasismista ei kuitenkaan ole niin paljoa kirjoitettavaa, koska varsin suuri osa kirjasta kertoo äärioikeistolaisesta liikehdinnästä maailmanlaajuisella tasolla. Globaalilla liikkeellä toki on kytköksensä Ruotsiin, mutta paikoittain nämä yhteydet jäävät hieman ohuiksi.
Kirja on ilmeisesti kirjoitettu useammassa pätkässä, jotka mahdollisesti on tarkoitettu erillisiksi artikkeleiksi, koska lopputulos ei ole täysin yhtenäinen ja jonkin verran toistoa on. Osa tekstistä on ilmeisesti jo vanhaa, koska muuten on vaikea ymmärtää, miksi kirjoittaja on käyttänyt lähteenä kyselytutkimuksia, joiden tuoreimmat tulokset ovat vuodelta 2007. Puutteistaan huolimatta KPP voitti Tieto-Finlandian vuonna 2015. Havaintojeni mukaan ruotsalaiset muuten ahdistuvat suunnattomasti, jos keskustelu sivuaa mitään tässä kirjassa käsiteltyä aihepiiriä. Neljäs tähti tulee siitä.
It is an interesting book about a dark part of Swedish history, where forced sterilizations where made on its citizens. Nevertheless the book is much about the race theories in 19th and 20th century and the Neonazi movement after the second world war on a global level. Hence, there is not that much Sweden-specific, although some main characters are from Sweden. It would have been more interesting to read more about the actual topic promised in the title ("Kansankoti") and how Sweden deals with this dark part of its history.
Aihe erittäin tärkeä. Välillä mennään aika kauaskin Ruotsista, joskin pyrkimyksenä tällä tavalla alustaa ilmiötä kattavasti. Suosittelen lämpimästi, mutta varaudu, ettei kirja ole pelkkää Ruotsin ilmiötä käsittelevä.
Pitkäveteisin kirja, jonka olen ikinä lukenut. Aihe on hyvä ja on rohkeaa nostaa se esille, mutta minusta tähän olisi toiminut essee paljon paremmin. Puurtamalla sain luettua loppuun.
Paikoin turhan rönsyilevä ja poukkoileva, mutta muuten erinomaisen kattava ja perinpohjainen kuvaus synkästä aiheesta, joka on valitettavasti tänään vielä ajankohtaisempi kuin kirjoitushetkellä.
Ajoittain hankala seurata tapahtumia ja osa tiedoista tuntui epäolennaiselta. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja; mielenkiintoinen sekä valitettavan ajankohtainen.
Todella mielenkiintoinen kirja ja historiakatsaus Ruotsin, mutta myös naapurimaiden, suhteesta rotuoppeihin, fasismiin, natsismiin ja eugeniikkaan. Suosittelen!
Tietokirjailija Tamminen on ottanut kontolleen haastavan projektin, ruotsalaisten yhteiskunnan torjuttujen kipupisteiden läpikäymisen. Kirjassa Ruotsin synkkää historiaa eugeniikan parissa, natsi-Saksan myötäilyä, sekä sodanjälkeistä äärioikeiston nousua.
Tamminen kirjoittaa sujuvasti, mutta välillä kerronta polveilee varsin kauas ruotsalaisesta yhteiskunnassa. Toki nämäkin polveilut, kuten kertomus suomalaisesta nuoresta opiskelijasta tekemässä antropologista tutkimusta Karjalassa natsiupseeri Heimrich Himmlerin käskystä, ovat kiinnostavia, mutta lukiessa silti välillä katosi kerronnan punainen lanka.
Osa Ruotsin 80-luvun yhtymäkohdista siihen tilanteeseen, jossa Suomi on oman äärioikeistonsa kanssa on lähes hyytävää. Jo tämän takia suosittelen lukemaan.
Tapio Tamminen on tarttunut aiheeseen, joka on kaivannut käsittelyä. Ruotsin politiikan taustalla olevat mytologiaan perustuneet aatevirtaukset oli syytä ottaa esiin ja kertoa, millaiset juuret nykyiselläkin ajattelulla on. Natsiesoteria yms. ei ole kunniaksi Ruotsille.
Kirjan käsittelemä aihepiiri on laaja, ja paikoin eksytään sivupolulle ja aivan muihin maihin Ruotsin ulkopuolelle. Lisäksi kirjan luvut olivat pitkiä ja laajoja. Olisin kaivannut napakampaa kustannustoimitusta.
En kyllä ihan tajua miksi tätä kirjaa on kehuttu ja palkittu. Teksti vaikutti vähintään yhtä vihaiselta kiihkoilulta kuin sisältönsä ja välillä kirjailijan ajatus karkaa aivan tyystin. Uusnatsismista esoteerisiin erikoisuuksiin vaihdetaan sekunnissa, eikä aina lukija pysy mukana että miten asiat korreloivat.
Hätkähdyttävä kirja! Osoittaa taitavasti, etteivät ruotsidemokraatit ole syntyneet tyhjästä, vaan rotuopeilla on kansankodissa pitkä historia. Välillä tosin harhautuu aiheestaan turhankin kauas tai rikkoo tarpeettoman oloisesti kronologiaa.
Olipas erinomaisen vetävästi ja elävästi kirjoitettu kirja rankasta aiheesta. Jokaiselle tämän hetken ääriajattelua ihmettelevälle kullanarvoinen opus, jonka tematiikka ei suinkaan rajoitu Ruotsin aatehistoriaan. Vain ymmärtämällä historiaa ymmärrämme nykyhetkeä, valitettavasti.
Hyvin ajatuksia herättävä. Toisti kyllä etenkin loppua kohden itseään. Lisäajatuksia luettavissa blogistani http://leamiedelabcfi.blogspot.fi ensi maanantaina (4.4.2016).