Suomen kuvataide elää 1800-luvun lopulla alkavaa nousukauttaan. Nyt myös naistaiteilijat etsivät paikkaansa miesten hallitsemassa taidemaailmassa. Nuori Helene Schjerfbeck matkustaa Pariisiin, kuten kaikki muutkin aikaansa seuraavat taiteilijat. Hänen ystävänsä Helena Westermarck, Ada Thilén ja Maria Wiik opiskelevat jo kaupungissa, ja Helene on innokas liittymään joukkoon. Naiset muodostavat oman yhteisönsä ja kutsuvat toisiaan maalarisiskoiksi. He maalaavat ahkerasti, ovat kunnianhimoisia ja ottavat vaikutteita uusista suuntauksista. Kotimaassa tätä kaikkea ei arvosteta, ja kritiikki on pahimmillaan murskaavaa.
Maalarisiskot kertoo neljän merkittävän taiteilijan ystävyydestä, matkoista, rakkaudesta ja unelmien tavoittelusta. Kolmas, laajennettu painos sisältää kaksi ennen julkaisematonta lukua.
Jos minusta tulee rikas, palkkaan Reetta Niemensivun piirtämään minut, kissani, elämäni, fantasiani ja ideologiani ja sitten olen onnellinen.
Neljä taiteilija"siskoa" modernismin kynnyksellä, Pariisin melskeissä ja impressionismin täplittämässä tienhaarassa. Jokaisella on oma tyylinsä ja oma persoonansa, mutta kaikki yrittävät auttaa ja tukea toisiaan usein niin tympeiden setämiesten kansoittaman ja hallitseman taidemaailman reunamilla.
Nappasin tämän myös työkäyttöön, hiukan erilaista näkökulmaa suosittuun taidehistoriaan.
Helene Schjerfbeck, Helena Westermarck, Maria Wiik ja Ada Thilén opiskelevat Pariisissa ja maalaavat 1800-luvun lopulla, modernien taidesuuntausten keskiössä. Heillä on omat tiensä ja näkemyksensä, mutta hyvin vähän ymmärtäjiä - arvostelijoita ja lyttääjiä sitäkin enemmän. Naisen uraksi kun sopisi paremmin oikeiden taiteilijoiden (miesten) mallina oleminen. Nämä naiset ovat toista mieltä.
Reetta Niemensivun Maalarisiskot on hieno kuvaus aikansa tinkimättömistä taiteilijoista. Tämä sarjakuva rohkaisee seuraamaan omaa kutsumustaan.
Reetta Niemensivun "Maalarisiskot" (Suuri Kurpitsa, 2019) käsittelee Helene Schjerfbeckin ja muiden kotimaisten naistaiteilijoiden elämää 1800-luvun loppupuolella. Ei ollut helppoa pärjätä maskuliinisessa taideyhteisössä: miehet olivat monin tavoin etuoikeutettuja, kun taas lahjakkaimmatkin naiset nähtiin pelkkinä harrastelijoina. Albert Edelfelt osoittautuu aika tympeäksi mölliksi. Vaikeuksien kautta käytiin silti voittoon!
Niemensivusta on vuosien varrella tullut suurimpia suosikkeja kotimaisella sarjakuvakentällä!
Olen lukenut tämän nyt 1,5 kertaa. Ensimmäisellä kerralla osa jäi jostain syystä lukematta ja sitten oli pakko palauttaa kirjastoon. Nyt luin kerralla kokonaan. Oli hyvä ja Niemensivun tyyli miellyttää, mutta kaipasin syvällisempää otetta. Tuntui jäävän pintapuoliseksi.
Piirrustustyyli on mukava ja pidin värien käytöstä, mutta en tiedä taiteilijoista mitään, niin henkilöt jäivät etäisiksi enkä onnistunut erottamaan heitä toisistaan. Toisaalta tämä innosti hakemaan lisätietoa naismaalareista ja avasi hyvin naisten asemaa 1800-luvun lopun (taide)maailmassa.
Sarjakuva, jonka tyylistä pidin! Ja aihekin oli ihana. Löytyyhän näitä, vaikka tuntuu, että sarjakuvaan tartun liian harvoin ja liian vaikeaa lukea kuvia.
Näitä taiteeseen ja taiteilijoihin keskittyviä sarjakuvia on nyt viime aikoina tuntunut ilmestyvän useita. Ja itsekin olen niitä lukenut, vaikka taide itsessään ei ole sellainen aihe, josta tietäisin kovin paljoa tai joka olisi minulle henkilökohtaisesti tärkeä.
Maalarisiskot-sarjakuva oli ihan ok, ei herättänyt mitään erityisiä tunteita, mutta oli taide-aiheisista teoksista ehkä tähän mennessä mielenkiintoisin. Hahmoilla (tai pitäisi kai sanoa henkilöillä, koska ilmeisesti kaikki tarinan henkilöt ovat oikeasti olleet joskus olemassa) oli melko samankaltaisia nimiä, kuten Maria ja Marianne sekä Helena ja Helene, ja tämä hieman häiritsi itseäni. Hahmoja oli myös paljon ja alussa oli hahmoluettelo, mikä useimmiten saa minut hieman huolestuneeksi.
Tykkään kovasti Niemelän hitusen naiivista piirustustavasta ja tarinankerronnasta. Kokonaisuus on viehättävä ja helppo tapa ottaa taidehistoriaa haltuun. Pidin Niemelän Helenestä enemmän kuin Antti Jokisen Helenestä. Tätä voi hyvin vinkata myös vähän nuoremmille ennakkoluulottomille sarjakuvanlukijoille.
Luin tämän heti Ellen T. -sarjakuva-albumin perään, eli hyvin samantyyppiset teokset aiheiltaan. Näiden kahden kisassa tämä teos voitti: tässä on jollain lailla eläväisempi tunne, henkilöhahmoista tulee todellisempi tuntu. Kuten esipuheessa sanotaan, tämä on todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin perustuva fiktiivinen kertomus, joten ehkä tässä on otettu enemmän vapauksia kuin Ellen T:ssä. Niemensivun piirrostyylistä en tavallaan erityisemmin tykkää, mutta se toimii, ja se riittää.
Näissä molemmissa on aloitussivuilla luettelo albumissa esiintyvistä henkilöistä ja lopussa lähdeluettelo. Kyllä tällaisia näin hyvin tehtyjä sarjakuvaelämäkertoja kelpaa lukea.
Mielenkiintoinen aihe, johon vignette-luvut ei vie kauhean syvälle. Helene Schjerfbeck on tässä pääosassa, vaikka nimi ja takakansi antavat ymmärtää, että muutkin saisivat enemmän ruutuaikaa. Ei sinänsä huono asia, mutta harhaanjohtavaa. Sarjakuva keskittyy enemmän elämänviipaleisiin kuin kertomaan faktaa (alkupuheessa kerrotaankin, että tämä on fiktiivinen tarina todellisista henkilöistä), mikä on ihan virkistävää, mutta voi toisaalta jättää ko. taiteilijoista tietämättömät vähän kylmiksi.
En ole tälläisen piirrostyylin ylin ystävä, en inhoakaan sitä, mutta on liian nyky-lastenkirjamaista minun makuuni. Minusta oli myös hassua, että taitelijat kyllä puhuvat tauluistaan, mutta taulut näytetään telineissä aina selkäpuolelta. Ainoastaan Schjerfbeckin Toipilas näkyy eräässä luvussa.
Ehkä hieman pintapuoliseksi jäävä esittely maalarisiskosten elämään. Pintapuolisuus ei tässä ole pelkästään huono asia. Teos on kevyt lukea, ihanan värikäs ja inspiroi lukemaan heistä lisää.
Tämä jätti aika paljon kertomatta, ja keskittyi harmillisen paljon ainoastaan Schjerfbeckin elämään ja joihinkin pinnallisiin hetkiin siinä. Olisin toivonut kurkkausta myös taiteilijoiden maalauksiin, jotka nyt jäivät sataprosenttisesti kuvaruudun rajauksen ulkopuolelle. Tykkään siitä, että suomalaisista naistaiteilijoista tehdään teoksia, ja tästä minulla oli ehkä omaan perehtymiseeni nähden vähän liian korkeat odotukset. Söpö pikku teos, joka tapauksessa!
Mielenkiintoinen katsaus 1800-luvun lopun suomalaisten naistaidemaalarien Ranskan vuosiin. Naisten mahdollisuudet olivat rajalliset, mutta naiset tukevat toisiaan ja tunnustustakin alkaa heidän töilleen tulla. Sarjakuva saa kiinnostumaan naisista ja heidän töistään.
Ainoa miinus tässä on ihan sitä, kun en itse tunne taiteilijoita juurikaan. Oli kummallista tajuta jossain kohtaa tarinaa, että Helene Schjerfbeck ontuu toista jalkaansa. Eihän sitä sarjakuvaformaatissa mitenkään huomaa.
Pidän Niemensivun piirrostyylistä, yksinkertaisuudesta ja kuitenkin samalla ilmeikkyydestä. Albumi oli pidempi kuin Niemensivun aiemmat sarjakuvat, mutta nopealukuinen, etenkin kun aihe kiinnosti.
Helmet-lukuhaasteessa tämä menee useampaankin kohtaan. Kuten aina! 3. historiallinen romaani 7. kirjassa on kaveriporukka 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa 41. kirjassa matkustetaan junalla 45. kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
Itse taidan kallistua kohtaan 7, kirjassa on kaveriporukka.
Pidin tästä sarjakuvasta paljon. 1800-luvulla naismaalareiden osa ei ole ollut helppo; maalaus nähtiin tuolloin naisten suorittamana lähinnä harrasteluna, kun taas miehille se oli arvostettu ammatti. Maalarisiskot käsittelee Schjerfbeckin ja muiden kotimaisten naistaiteilijoiden elämää vaikeuksineen ja voittoineen. Sarjakuva perustuu tosielämän ihmisiin, mutta on puhtaasti tapahtumiltaan fiktiivinen.
En ole aiemmin tutustunut näihin taiteilijoihin, mutta sarjakuvan kuvauksen kautta heidät oppi nopeasti tunnistamaan. Herätti myös mielenkiinnon tutustua heidän töihinsä enemmänkin.
Mainio ja huomattavasti hauskempi, mitä odotin! Kiinnostava yksityiskohta esim. Ellen T -sarjakuvaan verrattuna: yhtäkään maalausta ei näytetä. Sen sijaan katsojareaktioita on piirretty senkin edestä (joista nimettömät hattuherrat hulvattomimpina). Eläväinen kokonaisuus!
Tämän sarjakuvan piirustustyyli ei ihan iskenyt (henkilöitä oli vähän vaikea erottaa toisistaan), mutta muuten tää oli varsin kiva kurkistus suomalaisten naistaiteilijoiden elämään 1800-luvulla! Nopealukuinen, ehkä enemmän suunnattu nuorille?
Kaunis sarjakuvateos neljästä maalarisiskosta 1800-luvun lopun Pariisissa. Vähän ehkä olisin kaivannut enemmän "juonta" tähän, mutta toimihan tämä näinkin.
Nopea- ja helppolukuinen albumi, joka voisi toimia hyvin nuorille lukijoille perustietona ja sen äärelle kutsuvana suomalaisesta kuvataiteen historiasta.
4,5 tähteä oikeasti. Painavaa sanottavaa, ja oli ihana lukea suomalaisista kuuluisista naistaiteilijoista. Joku pieni asia jäi puuttumaan, että olisin antanut täydet 5 tähteä.
Helmet-lukuhaaste 2020 - tää sarjakuva sopii ainakin kohtiin: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
Ihana, elävä piirrustustyyli sai Helenen ja hänen maalarisiskojensa joka päiväisestä taiteilija-elämästä niin aitoa ja jopa vähän kadehdittavaa. Pidin siitä, että kirjan luvut olivat erillisiä, vaikka toisiinsa liittyviä ja siitä, että kirjan tarina keskittyi maalarisiskojen yhteiseen nuoruuteen.