Olavi Maununpoika elää raukeaa elämää Servièresin linnassa. Maisterin eloa rikastuttavat piispa Cauchonilta kiristetyt kulta-arkut. Olavin vilpillisyys saa kuitenkin rakkaan Miraclen etääntymään. Kun Miraclen kasvinkumppani tallimestari Oudinet katoaa, vain Olavi yksin tietää minne. Kun salaisuus selviää, se sinetöi myös Olavin ja Miraclen kohtalon.
Olavin elämä saa uuden suunnan Pariisissa, kun satavuotisen sodan päättyessä hänelle tarjotaan Sorbonnen rehtorin virkaa. Vallan hinta on kova, sillä piispa Cauchonin koston päivä koittaa.
Olavi pyytää apua Jolanda Aragonilaiselta, mutta herttuatar on kaunis ja kuolettava kuin kultainen myrkkymalja, ja Olavi päätyy tanssimaan henkensä edestä mahtinaisen narun päässä.
Kun katolisen kirkon valta jaetaan ja Olavi Maununpoika pääsee kultaiselle istuimelle, on vaakakupeissa ylin valta ja rikkirepivä rakkaus, elämä ja kuolema.
Piispansormus on komea päätös Olavi Maununpojan nuoruusvuosien tarinalle. Milja Kauniston herkullinen kerronta ja värikäs kieli hehkuvat jälleen häpeilemättömän runsaina. Trilogian aiemmat osat Synnintekijä ja Kalmantanssi ovat ehtineet jo nostaa Milja Kauniston historiallisen romaanin kärkinimien joukkoon.
Milja Kaunisto on musiikintekijä, laulaja ja sanoittaja. Hän on myös harhailija, historianrakastaja ja hedonisti, jolle omat lapset ja juuret tuovat rauhan. Hän asui maailman eri kolkissa 15 vuotta, kunnes löysi kodin keskiaikaisesta eteläranskalaisesta kylästä. Vanhan luostarikoulun muurien suojassa hän kasvattaa mausteyrttejä ja kuuntelee muinaisten henkien kuiskintaa.
Kirjailija Milja Kaunisto ja historiallisen romaanin "uusi tuleminen" liitetään tätä nykyä usein yhteen. Kaunisto kirjoittaakin vetävästi ja verevästi, myös itselleen hieman virnistellen - ei kai tuollaista kieltä voi kukaan käyttää kuolemanvakavissaan?
Piispansormus on Olavi Maununpojan elämänvaiheista kertovan trilogian päätösosa. Pidin kaikista kolmesta osasta yhtä paljon; tasaisen viihdyttävä lukukokemus siis.
Kauniston seuraava historiallinen romaanisarja on nimeltään Purppuragiljotiini, ja sen ensimmäinen osa Luxus on jo lainattuna kirjastosta. Aloitan sen varmastikin piakkoin tähän perään, kun kerta makuun olen päässyt.
Kirja, joka alkoi turhan hitaasti ja lisäsi kunnolla kierroksia vasta puolenvälin jälkeen. Sanoisin, että 3,5 tähteä tälle osalle, mutta trilogian kokonaisuus kyllä ansaitsee tälle sen nelosen. Pirusti on ollut työtä tällaisen kirjoittamisessa.
Olavi Maununpoika -trilogia parani edetessään. Luin kirjoja vaihtelevalla mielenkiinnolla ja välillä hieman työläästi edeten. Toisinaan taas tarina vei mukanaan. Ei olisi missään kohtaa tullut mieleen jättää kesken, loppuratkaisu oli kuitenkin pakko saada selville. Tämän viimeisen kirjan loppupuolisko olikin mielestäni trilogian paras osa. Kaikenkaikkiaan viihdyttävä ja jännittävä tarina, vaikka välillä ote herpaantuikin.
Jollain tavoin koko trilogian paras kirja. Joko totuin kirjailijan tyyliin tai sitten kirja oli "siistimpi" kuin kaksi ensimmäistä osaa. Usein historiallisissa romaaneissa aina1500-, jopa 1600-luvulle asti ihmisten elämä kuvataan kovin roisiksi, suorastaan härskiksi. Elämä kuvataan kuin ihmisten mielessä ei olisi kuin härskit seksuaaliset kuvat ja tavat näiden myötäiset. Voi olla, että näin on ollut, voi olla ettei niin suuressa määrin kuin kirjallisuus antaa ymmärtää. Tai sitten jopa pahemmin. Siltikään en itse nauti, jos historiallinen romaani muuttuu pääosin eroottiseksi kirjallisuudeksi kuvatessaan ihmisten elämää entisinä aikoina.
Tässä kirjassa nousi juoni, ihmisten juonittelevuus ja oveluus, vallanhimo mielestäni pääosaan. Siitä pidin. Ja siksi neljä tähteä.
Ihan hyvä päätös tälle trilogialle, enempää näin runsasta kerrontaa en olisi jaksanut lukeakaan, vaikka kirjoittaja selvästi hillitsi itsensä tässä kolmannessa osassa Olavin vanhetessa. Juoni nyt on mitä on, mutta jotain kiehtovaa tässä on. Keskiaika on niin kauan aikaa sitten ollut ajanjakso, ettei siitä kauheasti varmaa tietoa voi olla (tai siis toki on, mutta mitä kaikkea on jäänyt kertomatta ihmisten tunteista ja motiiveista ym.), mutta ihminen on aina ollut ihminen.
Pidän kirjailijan tavasta kirjoittaa ja teksti on mukavan helppolukuista. Hahmot ovat mielenkiintoiset ja miljöön kuvaukset melko tarkkoja. Jossain vaiheessa kirjaa kuitenkin tuli sellainen fiilis, että jaarittelua on liikaa. Trilogian kaksi ensimmäistä osaa eivät olleet mitenkään erityisen hyvät, mutta tämä päätösosa miellytti lukukokemuksena. Eritoten pidin kirjan lopetuksesta.
Ihan hyvä lopetus trilogialle. Päästiin tosin taas entistä ihmeellisimpiin käänteisiin, jotka ei ihan vakuuttaneet. Jotenkin vaikea tämä trilogia oli lukea loppuun, ei vetäissyt sisään niin vahvasti kuin toivoin.
Alkupuolella kerronta tuntui ponnettomalta, loppua kohden ehkä vähän hätäiseltä. Silti oli mukava seurata Olavi Maununpojan matkaa. Minä-muoto puolsi paikkaansa Olavin muistelmateoksena ja ajatusten avaajana, mutta en voinut olla ajattelematta, miten hän-muoto olisi mahdollistanut muiden hahmojen syventämisen. Itseäni alkoi jo vähän lukijana ärsyttää Miraclen täydellisyys, mutta tietenkin tämä oli hyvin täydellinen Olavin näkökulmasta.
Joka tapauksessa Kauniston trilogia on mainio, ja tarjoaa epätavallisia näkökulmia menneisyyteen. Olavi Maununpoika on kerta kaikkiaan vastustamaton hahmo kaikessa ahdistuneisuudessaan, ja monin tavoin inhimillisenä ihmisenä.
Trilogian päätösosa. Moni asia ratkesi ja selvisi, kovaa oli kirkonmiehenkin elämä.Vielä vaan jäi Jeanne d´Arcin tarina. Mikä oli totuus ja mikä ei. Kannattaa lukea, jos historialliset kirjat kiinnostavat. Aika pukkeja kyllä hengenmiehetkin ovat tuon mukaan olleet.