„Kas sa oled selles nüüd päris kindel?“ „Emake, ma lähen ainult paariks nädalaks, uuel aastal olen jälle kodus,“ ütles Vilma nii lahkelt, kui suutis. „See ei ole kuigi ohtlik reis.“ „Aga varsti on jõulud,“ ütles ema tusasel toonil. „Jõuluajal peaks pered koos olema.“ Ei pea, mõtles Vilma mässumeelselt. Ja mis perest me üldse räägime? „Me oleme olnud jõulude ajal koos aastaid ja võime tuleval aastal jälle olla,“ ütles Vilma ema ümbert kinni võttes ja teda poolvägisi kallistades. „Aga seekord hingan natuke värsket õhku.“
Neljakümnendates Vilma abielu noorpõlvearmastatuga on lõppenud, kaks teismelist last elavad õnnelikus „kooselus“ oma nutitelefonidega ja väikelinnas asuv eramu on müüki pandud. Kui Vilma endine abikaasa Valtteri soovib veeta ühised jõulud koos lastega vanas kodus, otsustab Vilma rentida endale pühadeks Airbnb kaudu korteri Helsingis. Helsingis armub Vilma selle linna rütmi – tuledesse, restoranidesse ja mererandadesse. Kui tema tee ristub meeldiva rootslasest ärimehega, saab Vilma aru, et jõuludes võib tõepoolest peituda maagia. Vanade abielusaladuste pinnale kerkides peab Vilma aga endalt küsima, kas ta on valmis silmitsi seisma ka elu selle osaga, mis on juba seljataha jäänud? „Talvise linna tuled“ pöörab pea peale traditsioonilise ettekujutuse heast ja armsast jõuluajast ning näitab, et õnn ei oota alati pere või suguvõsa keskel pidulaua ääres, vaid mõnikord võib jõuluime sündida hoopis kusagil mujal.
Leppoisa joulukirja ja puhutteli omalla tavallaan: kuinka sitä ihminen vain kulkee radallaan ja saattaa helposti matkalla unohtaa, kuka on. On tärkeää välillä pysähtyä ja kysyä, mikä MÄ oikeesti olen.
Viihdyttävä ja jouluinen viihdekirja. Toimi ainakin äänikirjana erittäin hyvin. Pidin siitä, että tämä sijoittui kaupunkiin sen sijaan, että aina lähdettäisiin maaseudun idylliin, vaikka siitäkin toki pidän.
Juuri sopivaa lukemista jouluun. Ja muistin myös miten kiva joulu minulla oli muutama vuosi sitten Helsingissä. Asuin Italiassa ja olin tullut joulun viettoon Suomeen. Ja tietenkin sairastuin joulun alla joten jäin Helsinkiin. Kun pääsin liikkeelle tapaninpäivänä nautin kovasti Helsingin valoista ja tunnelmasta.
Kahvila Koivu -sarjan lukeneena osasin odottaa tältäkin Kajannon kirjalta rentouttavaa hyvän mielen lukukokemusta. Sellainen tämä olikin, mukavan viihteellinen ja helppo, eikä kuitenkaan liian romanttinen. Helsingin paikkojen esittely juonen ohessa toimi ja tuntui tuoreelta idealta. Tätä kirjaa voi suositella sellaisellekin lukijalle, joka ei välitä joulusta tai jouluisista kirjoista, koska ydinteema ei ollut joulu, vaan omannäköisen elämän löytäminen.
Valitsin kirjan luettavakseni, sillä jouluinen Helsinki-miljöö kiinnosti. Pisteet siitä, että tarinassa ei kertaakaan sorruttu genrelle tyypilliseen lohtushoppailuun ja tavaroiden ostamisen ylistämiseen. Edes Stockan jouluikkunaa ei käyty ihastelemassa. Rahaa ei törsäilty, vaikka sitä lomamatkalla kuluikin.
Päähenkilö kiersi kaikki isoimmat museot ja keskeisimmät turistinähtävyydet - kirkot tosin loistivat poissaolollaan. Kahvilat ja ravintolat olivat suurilta osin anonyymejä ja juotavien hintoja kauhisteltiin, joten ruokavinkkejä kirjasta ei kannata etsiskellä.
Juonen kannalta kirjaa ei ehkä kannata valita, tosin henkilöhahmot olivat suhteellisen realistisia ja pahimmilta karikatyyreiltä vältyttiin. Teos oli myös sopivan lyhyt, mikä madalsi lukukynnystä.
Maija Kajannon Talvikaupungin valot lumosi kannellaan ja kiinnostavalla takakannen kuvauksellaan ja niinpä tänä sateisena ja harmaana viikonloppuna lukaisin tuon Bookbeatistä.
Kirjan päähenkilö, keski-ikäinen hiljattain eronnut kahden teini-ikäisen äiti Vilma on uuden edessä kun ex-mies haluaa viettää joulun lasten kanssa heidän yhteisessä kodissaan. Vilma bongaa vanhan ystävänsä ilmoituksen Helsingissä tarjolla olevasta airbnb-asunnosta ja päättää viettää erilaisen joulun.
Helsinki lumoaa Vilman ja samalla Vilma löytää pitkästä aikaa itsensä ja omat mielenkiinnon kohteensa, jotka on pikkulapsivuosina ja avioliiton aikana jääneet pimentoon. Uusia ystävyyksiä, ihastumisia ja uuden vaiheen alkuun saattamista.
Kepeää luettavaa, josta inspiroituneena virittelin ulos hieman kausivalojakin. ❤️
Ihan peruskiva viihdekirja jouluisella twistillä. Oli kiva, että kerrankin kirjoitetaan viihdettä naisesta joka karkaa maalta kaupunkiin, eikä päinvastoin :D Varsinkin kotimaisessa viihdekirjallisuudessa on imo se ongelma, että kaikista pienistä jutuista väännetään hirveää draamaa ja tämä kirja ei harmi kyllä ollut poikkeus tässä asiassa. Ihan viihdyttävä kirja kuitenkin!
Ihana hyvänmielen kirja, luotettavaa Maija Kajannon tyyliä. Pidän hänen tavastaan kuvailla asioita, aivan niinkuin olisi itse juuri siellä missä kirjassa ollaan. Olisi ollut täydellinen, jos olisin malttanut istahtaa lukemaan jo ennen joulua. Mutta sopi myös vuoden ensimmäkseksi luetuksi kirjaksi!
2,5/5. Noh, en ehkä ollut täydellistä kohderyhmää iän, elämäntilanteen tai senkään suhteen, että asun Helsingissä. Mutta eroteemaa käsiteltiin musta ihan kivasti ja ihan kivaa tunnelmaa muutenkin.
Oikeasti inhoan joulua ja kaikkea siihen liittyvää suorittamista ja kaupallisuutta. Ja etenkin voi kuinka meillä on täydellistä -päivityksiä. Siksi en juurikaan lue joulukirjoja, suunnittelin tämän olevan vuoden ainoan.
Aloitin kuuntelua pimeässä marraskuun kaatosateessa ja lopetin pari päivää myöhemmin aurinkoisen päivän kauniiseen auringonlaskuun.
Ja sama miellyttävä tunne jäi kirjastakin. Ei ollut hattarahöttöä vaan itsensä löytämistä, ihmis- ja etenkin perhesuhteita sekä Helsingin matkaopas. Täydet pisteet!
tää kyllä herätti mussa yllättävän paljon tunteita ja ajatuksia, kirjassa nimittäi. liikuttiin vähän liiankin tutuissa maisemissa helsingin kruununhaassa. omiin kruna-aikoihin mulla on todella ristiriitainen suhde. välillä tuntui että olisin lukenut omasta elämästä ja omista ajatuksista, vaikka toki oon näitä kirjassakin tapahtuneita tilanteita seurannut vähän eri näkökulmasta. mutta siis itselle yllättävän syvällinen lukukokemus ollakseen alle 200 sivuinen tarina nelikymppisen perheenäidin joulusta :D
3,5 ⭐️ Vähän aika sitten Helsingistä pois muuttaneena tämä kyllä toi Helsingin parhaat puolet esiin tosi tunnelmallisella ja Maija Kajannolle tyypillisellä tyylillä. Ihanan kevyt ja ei liian vakava välipäivien kirja, hiukan pidempi olisi ehkä omaan makuun saanut olla niin oltaisiin saatu vielä syvemmät henkilöanalyysit mistä itse pidän, mutta kyllä 192 sivuunkin saatiin luotua aika syvälliset hahmot.
Oikeastaan neljäs tähti sille, että tarinaa ei oltu venytetty ja vanutettu sivutolkulla. Vilman tarina eteni napakasti, Helsingin esittely oli yltiöpositiivista, vaikka totta on, että paljon löytyy kaikenlaista tekemistä ja ihailemista. Tajusin viime sivuilla, että ai niin, tämähän on siis lainattu joulukirjana, ja jouluhan siinä oli pääosissa.
Hyvänmielen joulukirja. Pidin siitä, miten Helsinkiä kuvattiin. Kuten esim. Itsekin romantisoi ulkomaille lähtiessä ko.kaupunkeja, niin ihan yhtälailöa Helsinki on turisteille ja niin täällä asuvillekin tuntematon ja suuri kaupunki joka pitää sisällään paljon tehtävää. Tykkäsin Helsinki-tärpeistä, opin niistä itsekin uutta 😁
Olipa mukava tarina, hyvänmielenkirjan tapahtumapaikkana on pienen kylän sijaan Helsinki. Tarina vei mukanaan, siinä vilahteli tuttuja paikkoja ja löytyi myös uusia mielenkiintoisia paikkoja. Tälle kirjalle olisi hauska saada jatkoa.
Huonoin Maija Kajannon kirjoista tähän mennessä. Ehkäpä pikkukaupungit vetää puoleensa enemmän kuin Helsinki. Myös se, että kirja tuli luettua joulun jälkeen, saattaa vaikuttaa fiilikseen. Myöskään päähenkilön ikä ja elämäntilanne eivät tuntuneet samaistuttavilta.
Tais olla sponsored by Helsinki Marketing. Eikä siinä mitään, ihan mukavaa oli näin entisenä helsinkiläisenä mielikuvamatkailla Vilman kanssa tutuissa paikoissa.
Matkaopas Helsinkiin naamioituna kaunokirjallisuuteen. Sopivan lyhyt hyvämielen välipalakirja eronneesta Vilmasta, joka viettää joulun pääkaupunkiseudulla uutta minäänsä etsien.