Ei minulta mitään puutu

by Hannu Raittila

A Finlandia-díjas író egy nagy vallási összejövetel egyetlen napra korlátozódó történetén keresztül a finn ébredési mozgalmak, kiváltképp a lestadianizmus világát mutatja be, s egyszersmind globalizálódó, öntelt és üzleties korunkkal szembesít bennünket. A hat szereplő egymást váltogató elbeszélése, az előadás módja és az előadott történetek között feszülő ellentét kitűnő humorforrás, amely nem is marad kiaknázatlanul.

Genres: Fiction

261 pages, Hardcover

First published January 1, 1998

Reviews

[Laura · Rating 4 out of 5]

Annoin ensin kolme tähteä, mutta sitten mietin hieman lisää ja nostin neljään. Jotain kaunista taikaa tässä oli, vaikka pitkään ajattelinkin ettei olisi minun kirjani. Oli se, kaikessa lämpimässä piikittelyssään ja ironisuudessaan. Aika hieno lukukokemus.

[Anna · Rating 3 out of 5]

“Ebben a pillanatban megértettem, hogy igen, így kellett
történnie: az óriássátor mérete és a rendezvény arányainak
felduzzasztása ugyanazt az üzenetet tartalmazza, mint a
nürnbergi pártnapok és a Vörös téri díszszemlék. Nem
győztem csodálkozni, eddig miért nem ismertem föl az óriássátor nyilvánvaló propagandafunkcióját.”

[Essi · Rating 3 out of 5]

Raittilan teos kuvaa yhtä päivää jättimäisissä lestadiolaisten suviseuroissa. Vaikka puhutaan vähän uskonnostakin, enimmäkseen Raittilan insinöörimäinen katse on jatkuvan kasvun tavoittelussa ja rahan maailmassa. Sekä siinä, miten tällainen jättimäinen tapahtuma edes saadaan kasaan! Toki lestadiolaisuudestakin on puhetta, mutta aivan eri tavalla kuin 2000-luvulta tutuissa Taivaslaulu-tyylisissä kuvauksissa.
Kirjan alkupuolisko oli paikoin jopa ankeaa ja tylsää luettavaa, mutta jatkuvan sateen piiskatessa seura-aluetta ja luonnon alkaessa ottaa omaa tilaa kääntyy myös kirja jännittävälle uralle. Huumori on jatkuvasti läsnä niinikään. Tarinaa kertovat eteenpäin noin puolenkymmentä minäkertojaa, ja välillä olin kertojissa ihan sekaisin, mutta jotenkaan se ei tässä teoksessa haitannut kamalasti.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Hieno kuvaus yhdestä päivästä lestadiolaisilla suviseuroilla. Suurenmoiset suunnitelmat uhkaavat vesittyä, kun taivas kaataa vettä niskaan ja pelto muuttuu saveksi. Tapahtumat kiertelevät paikasta toiseen ja tarinaa pallotellaan kertojalta toiselle. Tarinasta otetaan hienoja sivujuonteita historiaan ja herätysliikkeisiin. Erittäin mielenkiintoinen teos.

[Eetu Karppanen · Rating 3 out of 5]

Kirja on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja huumorilla höystettynä lestadiolaisten seuroista, jotka järjestetään ulkopaikkakunnalla. Kirja tarinallistaa seurojen historiaa, joskaan en tiedä kuinka totta ja kuinka satua nämä tarinat ovat.

Luin kirjan ilmeisesti vahingossa näkövammaisille suunnattuna, sillä fontti oli aika reippaan kokoinen - miltei häiritsevän suuri ja vähän koominen jo sen vuoksi.

Kirjan tyyli oli erikoinen, mutta juuri sen vuoksi tämä jäi hyvällä mieleen. Tyyli kirjoittaa tekee siitä vaikean kuvailla, mutta kirjassa oli jotain pysähtyneisyyttä ja samalla kuitenkin jatkuvaa asioiden tapahtumista. Kertojaääniä on useamman henkilön kulmista, jotka menevät vahvasti limittäin toistensa kanssa. Historiatakaumat oli välissä pitkähköjä, mutta silti tarinallisuudellaan riittävän kiinnostavia.

Mukavan erilainen kokonaisuus ja "tylsistäkin" asioista huolimatta sai pidettyä otteessaan. Jos kuvaus lestadiolaisuudesta, suurista seuroista ja hauska tarina helppolukuisena kiinnostaa, tämä kirja palvelee.

[Anniliina · Rating 2 out of 5]

Kesäpäivä Suomen suurimmilla kesäfestareilla - lestadiolaisten suviseuroilla. Sekava määrä jos jonkin sorttista seurakuntaa, teknikkoa, kauppiasta, tutkijaa ja sukulaisuussuhteita. Kerronta, joka hyppii kappaleittain ja tekee hahmojen erottamisen toisistaan hankalaksi.
Ehkä romaanin tarkoitus olikin luoda sekava kokonaisuus, kuin ilmentämään suviseurojen mittakaavaa ja sen sekavuutta.
Kirjan parasta antia olivat sisäkertomukset uskonnosta, rakkaudesta, perheestä ja intohimoista, ja loppuun tihenevää kaaoskuvausta rakennettiin ihan onnistuneesti, mutta lopun sukurutsaus-salkkariylläri lässäytti tunnelman taas kohtalaisesti. Erilaiset laitteistojen tekniset kuvaukset uuvuttivat.
Kiinnostavia juttuja: äänimiehen pohdinnat äänistä, efekteistä ja illuusiosta. Sisäkertomus vaimosta, joka tunsi itsensä täysin tarpeettomaksi, kun mies oli täydellinen ja hoiti kaiken. Viittaukset erityisesti vedenpaisumukseen ja Nooaan, myös muut viittaukset Raamattuun.

[Suvi · Rating 2 out of 5]

Yhdenpäivänromaani lestadiolaisten suviseuroista ja siinä sivussa yhden suvun miesten tarina. Ei ollut oikein minun kirjani. Alku oli sekavaa ja paikallaanjunnaavaa. Vaihtelevien kertojien kanssa oli vaikea pysyä mukana, kuka milloinkin on äänessä. Tapahtumat pääsevät vauhtiin vasta sivun 180 tienoilla ja juuri kun ehtii innostua, kirja päättyy. Loppu on kaikenlisäksi suurelta osin ennalta-arvattava. Paikoitellen kyllä oivaltavaa kerrontaa ja humoristisia käänteitä. Myös henkilöhahmot itsessään ansaitsevat positiivisen maininnan.

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Mitä tapahtuu lestadiolaisseuroilla? Mielenkiintoinen kirja, joka ei kerro uskonnosta.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1997: 112/112)
1998: 1/6
1999: 1/6
1984-2023: 114/268

4+/5. Tämähän oli hieno teos ja ikään kuin ennakoi jo Hannu Raittilan Finlandia-voittoa Canal Grandella (2001). Sekalainen seurakunta kokoontunut vanhoillislestadiolaisten suviseuroille. Huumoria oli omaan makuuni juuri sopivasti annosteltuna — ei ylenmäärin. Pidin siitä, miten näkökulma koko ajan vaihteli eri kertojahahmojen välillä samoissa kohtauksissakin. Se tuntui aika omaperäiseltä. Ja pelkkää plussaa siitä, että kerrankin tunnutaan suhtautuvan myötämielisesti ja sympaattisesti kristinuskoon ja kristittyihin – ja vieläpä sen uskon yhteen parjatuimmista ryhmistä.

[Susu]

Ein wenig seltsam das Ganze - die Erzählperspektive wechselt dauernd - das macht das Lesen ein wenig schwer und stört unterm Strich dann doch. Skurrile Geschichte.

[Aivoturso · Rating 3 out of 5]

Pappa!