What do you think?
Rate this book
Perillä kello kuusi
Kesä 1966 - maailma avautuu, rakkaus vapautuu. Kenenkään huomaamatta kahden helsinkiläisnaisen elämä muuttuu peruuttamattomasti.
Nelikymppinen Vuokko on viettänyt edustusrouvan elämää. Lasten aikuistuessa elämään hiipii tyhjyys. Kun hän kohtaa toistakymmentä vuotta nuoremman Martin, tyhjyydessä leimahtaa kipinä.
Aune on tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikalla ja vaiennut tunteistaan. Ankara velvollisuudentunto on ollut papin tyttärelle itsestäänselvyys lapsuudesta asti. Kun Aune uskaltautuu muodikkaalle Kanarian-matkalle, elämään avautuu uusia näköaloja.
Nelikymppinen Vuokko on viettänyt edustusrouvan elämää. Lasten aikuistuessa elämään hiipii tyhjyys. Kun hän kohtaa toistakymmentä vuotta nuoremman Martin, tyhjyydessä leimahtaa kipinä.
Aune on tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikalla ja vaiennut tunteistaan. Ankara velvollisuudentunto on ollut papin tyttärelle itsestäänselvyys lapsuudesta asti. Kun Aune uskaltautuu muodikkaalle Kanarian-matkalle, elämään avautuu uusia näköaloja.
382 pages, Hardcover
First published January 1, 2015
2 people are currently reading
52 people want to read
About the author
Laura Honkasalo
25 books4 followersLaura Honkasalo is Finnish writer and journalist who lives in Helsinki. She studied at the Kallio high school of performing arts and graduated from the University of Helsinki in 1999 as Master of Philosophy majoring in art history. She has also studied in Trinity College in Dublin and completed Master of Arts degree in literature at the University of Kent.
Honkasalo has practiced writing since the age of seven and taken part to the Nobelist club at the University of Helsinki. She reads many different types of literature.
Honkasalo doesn't want to become a full time author so she has worked as a journalist in magazines including youth magazine Demi and written regularly also to Sarjainfo magazine. She has also translated Aku Ankka (Donald Duck) comics into Finnish and written manuscripts to comics.
In 2000 Honkasalo got two prizes in competitions. In the WSOY young adult book competition she got the third prize and in the J. H. Erkko short story writing competition the second place. In 2001 she got the Gummerus J. H. Erkko prize.
Honkasalo has practiced writing since the age of seven and taken part to the Nobelist club at the University of Helsinki. She reads many different types of literature.
Honkasalo doesn't want to become a full time author so she has worked as a journalist in magazines including youth magazine Demi and written regularly also to Sarjainfo magazine. She has also translated Aku Ankka (Donald Duck) comics into Finnish and written manuscripts to comics.
In 2000 Honkasalo got two prizes in competitions. In the WSOY young adult book competition she got the third prize and in the J. H. Erkko short story writing competition the second place. In 2001 she got the Gummerus J. H. Erkko prize.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
May 23, 2016
Tässä oli sitä Honkasaloa, mikä sai minut aikoinaan tarttumaan hänen teoksiinsa. Toki ollaan jälleen hänen kirjojensa keskeisen aihealueen, avioeron, äärellä. Käsittelytapa oli kuitenkin muuttunut, kun lapsen kokemuksellisuudesta (mm. Eropaperit ja Kunnes metsästä tuli syöjätär) on siirrytty avioliitossaan pettyneen Vuokon maailmaan. Uusi käsittelytapa on erittäin tervetullut. 60-luvun elämänmaailman kuvaus oli mukaansatempaava ja aikansa ilmiöistä (mm. Twiggy ja The Beatles) oli muistutettu pitkin matkaa kivasti. Eloisaa, kepeää, kuitenkin kiehtovaa lukemista. Oivallista esimerkiksi kesämökille tai riippukeinuun.
July 6, 2015
Päiväkahviromaani. Huolellinen ajankuvan taustatyö paistaa väliin turhankin kirkkaasti läpi, unohtuu ihailemaan itseään peilistä. Elämät muuttuvat sormia napsauttaen. Ja mitä Vuokko teki myöhemmällä elämällään?
May 12, 2015
Sukusaagamainen, eri aikatasoissa ja vuosikymmenissä liikkuva romaani muuttuvista vuosikymmenistä ja avioliitoista, erityisesti eräälle perheelle hyvin käänteentekevästä vuodesta 1966.
Honkasalo kuvaa erityisen onnistuneesti avioliitossaan ja elämässään tukahtuneen naisen sielunmaisemaa sekä 60-lukulaista ympäristöä etiketteineen, muoteineen ja arkkitehtuureineen. Näkökulma ja fokus on voimakkaasti kertomuksen naisissa, teoksen mieshahmojen jäädessä pintapuolisemmiksi, etäisiksikin.
Erityisesti tykkäsin tekstin syvän inhimillisestä tavasta nähdä ihminen, virheineen, unelmineen ja yksinäisyyksineen, ymmärtäen.
Honkasalo kuvaa erityisen onnistuneesti avioliitossaan ja elämässään tukahtuneen naisen sielunmaisemaa sekä 60-lukulaista ympäristöä etiketteineen, muoteineen ja arkkitehtuureineen. Näkökulma ja fokus on voimakkaasti kertomuksen naisissa, teoksen mieshahmojen jäädessä pintapuolisemmiksi, etäisiksikin.
Erityisesti tykkäsin tekstin syvän inhimillisestä tavasta nähdä ihminen, virheineen, unelmineen ja yksinäisyyksineen, ymmärtäen.
June 12, 2015
Viisi tähteä kuulostaa liioittelulta, mutta neljä ja puoli voisin antaa :) Erinomainen romaani, jossa liikutaan 60-luvulla ja lähempänä nykypäivää. Antoi paljon ajattelemisen aihetta maailman muutoksesta - miellyttävän feministinen pohjavire.
January 12, 2026
Lukupiirikirja (Singapore), 25.5.2015.
Pidimme kaikki kirjasta, luonnehdintana jopa superhyvä. Itse en ollut lukenut aiemmin Honkasaloa, lukupiirin muut jäsenet eivät olleet välttämättä vaikuttuneita aiemmasta tuotannosta, mutta Perillä kello kuusi oli todella taitavasti kirjoitettu, hyvin taustoitettu.
Kirjan rakenne kahtena aikakautena ja kahden päähenkilön kautta kerrottuna toimi erinomaisesti. Jonkun verran toistoa, jonka olisi voinut editoida pois. Lukijaa ei tarvitse muistuttaa samasta moneen kertaan, varsinkaan tämän kaltaisessa kerrontaromaanissa. Mutta kaiken kaikkiaan kahden aikakauden ja kahden kertojan väliset hyppäykset oli rakennettu ja mietitty huolella.
Ajankuva vuodesta 1966 oli valtavan hienosti tavoitettu puhekieltä myöten. Keskustelut ja tapa ilmaista kotona ja toimistossa, työelämässä oli uskottavaa, erityisesti neitittely kuulosti ajankuvallisesti aidolta.
Lukupiirimme luonnehti kirjaa kotiromaaniksi. Toisena ulottuvuutena toki oli vanhempi neiti-ihminen Aune, joka kävi uskollisesti töissä, hoiti ylitunnollisesti tehtävänsä ja tajusi vasta liian myöhään tulleensa höynäytetyksi. Arvostin itse kovin, kuinka hyvin molemmat päähenkilöt oli onnistuttu kuvaamaan heidän sisimpiä tuntojaan luodaten. Aunen tiukka uskonnollinen elämänkatsomus tuntui väliin liiankin ahdistavalta, mutta onneksi samalla hän oli utelias ja ajalle epätyypillisesti myös rohkeasti itsensä ilmaiseva. Etelänmatka toimi generaattori, joka auttoi Aunea murtautumaan ulos ”vankilastaan”. Aunen romanssi oli hyvin hienovaraisesti vihjattu, ja loppu punoi monet kirjan juonen päät yhteen. Pari vanhan ajan vanhapiikaa tunteneena pohdin, kuinka uskottavaa todellisuudessa olisi ollut tiukan uskonnollisen tädin hyppääminen leskimiehen matkaan ja avioliittoon, mutta fiktiivinenhän kirja oli, ja oli mukavaa lukea ”onnellinen loppu” Aunenkin elämässä.
Kotirouva, edustusrouva Vuokko tuli jollain tapaa iholle, johtuneeko omasta elämäntilanteesta, mutta Suomessa 60-lukua ajateltuna henkilö oli luotu ja onnistuttu kirjoittamaan mainiosti. Turhautuneisuus, samalla pidättyvyys ilmaista pohjiin saakka ääneen omat tuntonsa ja ajatuksensa. Minusta perhekuvaus Riston pitkine työpäivineen ja kotona rentoutumisineen sekä Vuokon emännöimisineen oli uskottavaa, ahdistavaa toki. 1960-luvulla alkoi Suomessa yrittäjyyden myötä keskiluokkaistuminen, vain harvoille ja valituille, mutta heistä koostui vähitellen Suomen kerma, osa nousi porvarillisesta keskiluokasta ylemmäksikin päästessään esimerkiksi vaikuttamaan kabinettisaunomisten kautta hallitukseen. Sodan jälkeen elintaso ei noussut nopeasti kuin harvoilla.
Vuokon elämä oli tavallaan helppoa, oli kotiapulainen, oli auto käytettävissä, vaikka perhe asuikin kaukana keskustasta perämailla, jossakin Espoossa, missä 60-luvulla ei juurikaan mitään ollut, mitä on vaikeaa 2000-luvulta katsottuna uskoa. Vuokon turhautuneisuus purkautui taiteisiin ja grogeihin. Grogi ei ollut tuttu meidän lukupiirimme nuorimmalle, mutta grogeja taidettiin Suomessakin nauttia ainakin 80-luvulle saakka. Vuokon herääminen ja murtautuminen ulos kehikostaan ei tullut aivan sisäsyntyisesti, vaikka pohdintoja oli ollutkin. Mutta kotirouvana 60-luvulla ei ollut montaakaan vaihtoehtoa, jos avioeron halusi. Hyvään elämään ja hyvin kurinalaiseen tottuneena, neuroottinen syömistarkkailu mukaan lukien, hyppäys muuanne ymmärrettävästi pelotti.
1960-luvusta on puhuttu vapaan seksin aikakautena, mikä jatkui 70-luvulle. Suomessa tätä on tutkittu sosiologien toimesta, eikä Suomessa muualla länsimaissa valinnutta vapaan seksin ilmiötä varsinaisesti tunnistettu (tai kokemuksista ei uskallettu kertoa anonyymistikaan tutkimuksessa). Vuokon kohdatessa itseään nuoremman Martin hänen elämänsä alkaa vaihtaa suuntaa ja uusia ovia avautuu valittavaksi. Avioero 60-luvulla on ollut iso prosessi, skandaalikin ns. paremmissa piireissä, missä yleensä ongelmat lakaistiin eteisen maton alle ja kuistilta pihalle, niitä ei levitelty julkisesti. Hyvä, jos perheen keskuudessa edes keskusteltiin. Honkasalo kuvaa hyvin tätä tilannetta: sisäisesti ahdistaa, pakahtaa niin, että sattuu, paineet kasautuvat, mutta tunteita ei juurikaan näytetä tai osoiteta, tai keskustelut tyrehtyvät alkuunsa. Pariskunta suuntautuu kumpikin omille tahoilleen, Risto töihinsä ja alkoholiin, Vuokko taiteeseen, Marttiin ja grogeihin.
Kirjailija on tehnyt hyvän ratkaisun, ettei ole lähtenyt selittelemään tai kaivelemaan itse avioeroa, vaan kuvaa perheen, suvun tapahtumia kahden vuoden kautta ja muistikuvina, sisäisinä tuntoina. Kirjan loppu on tavallaan herttainen kutoessaan viimeisen silmukan tarinalle, mutta toisaalta kertomuksen olisi voinut jättää enemmän aukikin.
Kaiken kaikkiaan pidimme kirjasta, sen hienosta kielestä, juonen kuljettamisesta loppuun saakka, taustoitus ja ajankuvaus olivat erinomaisia. Lukijaa hemmoteltiin hienoilla yksittäisillä huomioilla molemmista aikakausista sekä uskottavilla dialogeilla.
Pidimme kaikki kirjasta, luonnehdintana jopa superhyvä. Itse en ollut lukenut aiemmin Honkasaloa, lukupiirin muut jäsenet eivät olleet välttämättä vaikuttuneita aiemmasta tuotannosta, mutta Perillä kello kuusi oli todella taitavasti kirjoitettu, hyvin taustoitettu.
Kirjan rakenne kahtena aikakautena ja kahden päähenkilön kautta kerrottuna toimi erinomaisesti. Jonkun verran toistoa, jonka olisi voinut editoida pois. Lukijaa ei tarvitse muistuttaa samasta moneen kertaan, varsinkaan tämän kaltaisessa kerrontaromaanissa. Mutta kaiken kaikkiaan kahden aikakauden ja kahden kertojan väliset hyppäykset oli rakennettu ja mietitty huolella.
Ajankuva vuodesta 1966 oli valtavan hienosti tavoitettu puhekieltä myöten. Keskustelut ja tapa ilmaista kotona ja toimistossa, työelämässä oli uskottavaa, erityisesti neitittely kuulosti ajankuvallisesti aidolta.
Lukupiirimme luonnehti kirjaa kotiromaaniksi. Toisena ulottuvuutena toki oli vanhempi neiti-ihminen Aune, joka kävi uskollisesti töissä, hoiti ylitunnollisesti tehtävänsä ja tajusi vasta liian myöhään tulleensa höynäytetyksi. Arvostin itse kovin, kuinka hyvin molemmat päähenkilöt oli onnistuttu kuvaamaan heidän sisimpiä tuntojaan luodaten. Aunen tiukka uskonnollinen elämänkatsomus tuntui väliin liiankin ahdistavalta, mutta onneksi samalla hän oli utelias ja ajalle epätyypillisesti myös rohkeasti itsensä ilmaiseva. Etelänmatka toimi generaattori, joka auttoi Aunea murtautumaan ulos ”vankilastaan”. Aunen romanssi oli hyvin hienovaraisesti vihjattu, ja loppu punoi monet kirjan juonen päät yhteen. Pari vanhan ajan vanhapiikaa tunteneena pohdin, kuinka uskottavaa todellisuudessa olisi ollut tiukan uskonnollisen tädin hyppääminen leskimiehen matkaan ja avioliittoon, mutta fiktiivinenhän kirja oli, ja oli mukavaa lukea ”onnellinen loppu” Aunenkin elämässä.
Kotirouva, edustusrouva Vuokko tuli jollain tapaa iholle, johtuneeko omasta elämäntilanteesta, mutta Suomessa 60-lukua ajateltuna henkilö oli luotu ja onnistuttu kirjoittamaan mainiosti. Turhautuneisuus, samalla pidättyvyys ilmaista pohjiin saakka ääneen omat tuntonsa ja ajatuksensa. Minusta perhekuvaus Riston pitkine työpäivineen ja kotona rentoutumisineen sekä Vuokon emännöimisineen oli uskottavaa, ahdistavaa toki. 1960-luvulla alkoi Suomessa yrittäjyyden myötä keskiluokkaistuminen, vain harvoille ja valituille, mutta heistä koostui vähitellen Suomen kerma, osa nousi porvarillisesta keskiluokasta ylemmäksikin päästessään esimerkiksi vaikuttamaan kabinettisaunomisten kautta hallitukseen. Sodan jälkeen elintaso ei noussut nopeasti kuin harvoilla.
Vuokon elämä oli tavallaan helppoa, oli kotiapulainen, oli auto käytettävissä, vaikka perhe asuikin kaukana keskustasta perämailla, jossakin Espoossa, missä 60-luvulla ei juurikaan mitään ollut, mitä on vaikeaa 2000-luvulta katsottuna uskoa. Vuokon turhautuneisuus purkautui taiteisiin ja grogeihin. Grogi ei ollut tuttu meidän lukupiirimme nuorimmalle, mutta grogeja taidettiin Suomessakin nauttia ainakin 80-luvulle saakka. Vuokon herääminen ja murtautuminen ulos kehikostaan ei tullut aivan sisäsyntyisesti, vaikka pohdintoja oli ollutkin. Mutta kotirouvana 60-luvulla ei ollut montaakaan vaihtoehtoa, jos avioeron halusi. Hyvään elämään ja hyvin kurinalaiseen tottuneena, neuroottinen syömistarkkailu mukaan lukien, hyppäys muuanne ymmärrettävästi pelotti.
1960-luvusta on puhuttu vapaan seksin aikakautena, mikä jatkui 70-luvulle. Suomessa tätä on tutkittu sosiologien toimesta, eikä Suomessa muualla länsimaissa valinnutta vapaan seksin ilmiötä varsinaisesti tunnistettu (tai kokemuksista ei uskallettu kertoa anonyymistikaan tutkimuksessa). Vuokon kohdatessa itseään nuoremman Martin hänen elämänsä alkaa vaihtaa suuntaa ja uusia ovia avautuu valittavaksi. Avioero 60-luvulla on ollut iso prosessi, skandaalikin ns. paremmissa piireissä, missä yleensä ongelmat lakaistiin eteisen maton alle ja kuistilta pihalle, niitä ei levitelty julkisesti. Hyvä, jos perheen keskuudessa edes keskusteltiin. Honkasalo kuvaa hyvin tätä tilannetta: sisäisesti ahdistaa, pakahtaa niin, että sattuu, paineet kasautuvat, mutta tunteita ei juurikaan näytetä tai osoiteta, tai keskustelut tyrehtyvät alkuunsa. Pariskunta suuntautuu kumpikin omille tahoilleen, Risto töihinsä ja alkoholiin, Vuokko taiteeseen, Marttiin ja grogeihin.
Kirjailija on tehnyt hyvän ratkaisun, ettei ole lähtenyt selittelemään tai kaivelemaan itse avioeroa, vaan kuvaa perheen, suvun tapahtumia kahden vuoden kautta ja muistikuvina, sisäisinä tuntoina. Kirjan loppu on tavallaan herttainen kutoessaan viimeisen silmukan tarinalle, mutta toisaalta kertomuksen olisi voinut jättää enemmän aukikin.
Kaiken kaikkiaan pidimme kirjasta, sen hienosta kielestä, juonen kuljettamisesta loppuun saakka, taustoitus ja ajankuvaus olivat erinomaisia. Lukijaa hemmoteltiin hienoilla yksittäisillä huomioilla molemmista aikakausista sekä uskottavilla dialogeilla.
February 5, 2018
Upea ajankuvaus 1960-luvun Helsingistä kolmen eri-ikäisen naisen silmin. Kaikki naiset ovat merkittävässä taitekohdassa elämässään. Samalla saadaan katsaus naisen aseman muuttumisesta 1900-luvun aikana. Tarina toimii hienosti kahdessa eri aikatasossa.
December 27, 2019
Pidän Honkasalon tavasta rakentaa tarinoita. Pidin myös kahdessa ajassa kulkevasta juonesta ja ihmisistä. Kaiken kaikkiaan kauniisti kirjoitettu. Ainoa mikä hiukan vaivasi oli 60-luvun slangin käyttö mutta ehkä niin todella puhuttiin myös "paremmissa perheissä"?
February 4, 2018
Aluksi olin aivan innoissani, kun Honkasalo kuvailee antaumuksella 60-luvun Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa ja vyöryttää uskottavan tuntuisia yksityiskohtia sivun toisensa perään. Ajan mittaan tämä kuitenkin kääntyy taakaksi. Päähenkilön vaatteiden vaihtaminen kestää ja kestää ikuisuuksia, kun jokainen vaatekappale kuvaillaan ja riisutaan tai puetaan erikseen. Samalla pikkutarkkuudella pureudutaan sisustukseen, toimistotyöhön ja vähän kaikkeen. Eteninkin puolivälin jälkeen kuvailupätkiä silmäilemällä ja palasin keskittyneempään lukemiseen aina juonikohdissa.
Kirja oli minulle Honkasalon ensimmäinen, mutta - kaikesta edellä sanotusta huolimatta - ei viimeinen. Tässä on kuitenkin jotain mukaansa vievää.
Kirja oli minulle Honkasalon ensimmäinen, mutta - kaikesta edellä sanotusta huolimatta - ei viimeinen. Tässä on kuitenkin jotain mukaansa vievää.
February 9, 2017
Hyvä ajankuva. Elävät henkilöhahmot, pidin erityisesti siitä, että Vuokolle käy hyvin. Piitusta pidin myös. Juonen kuljetus kahdessa ajassa on onnistunut. Kerrontaa olisi voinut tiivistää, oli hiukan saman aiheen toistoa. Mukavalla tavalla optimistinen kirja.
June 9, 2016
Honkasalo on taitava ajankuvaaja. Kaksi erilaista naista, sama aika, erilainen elämä. Molemmissa samaistuttavaa, molemmissa jotain täysin vierasta. Helsinki 1960-luvulla, nainen 1960-luvulla, jotain samaa, jotain erilaista. Kuvaileva kirjallisuus on itselleni ajoittain haastavaa luettavaa, vaatii erilaista keskittymistä. Tämän kanssa ongelmia ei ollut, halusi tietää lisää. Ainut, mikä häiritsee Honkasalon kirjoissa, on tietyn aiheen esille nostaminen kirja kirjalta. Tosin näin ei ollut ennen, kun kirjailijaa itseä on nostettu samasta teemasta esille. Toisaalta, kirjailijat ammentavat omasta elämästään, joten miksikäs ei, ja kun tekee sen vielä onnistuneesti.
June 10, 2015
Jälleen kerran liikuttiin kahdessa ajassa. Mielenkiintoinen tarina naisista kahdella eri vuosikymmenellä. Tykkään Honkasalon tyylistä, tarina tulee lähelle ja hahmot ovat samaistuttavia. Tässä kirjassa kuitenkin minusta tarina loppui ikäänkuin kesken, jäin kaipaamaan vastauksia lukiessa heränneisiin kysymyksiin. Jotain oli piilotettu rivien väliin, mutta liian ylimalkaisesti. Mutta kolme ja puoli tähteä ehdottomasti!
January 9, 2016
Aluksi kirja tuntui jotenkin teennäiseltä ja hahmot kärjistetyiltä. Jatkuva pilkunkäyttö ärsytti ja se on edelleen mielestäni kirjan suurin miinus. Aunen Kanarian-matkasta alkaen teksti nousi kuitenkin toisiin sfääreihin eikä kirja malttanut laskea käsistään. Tuli mieleen televisiosarja "Puhtaat valkeat lakanat". Hyvin osasi kirjailija viedä lukijan 60-luvun tunnelmiin. Pidin myös kirjan ihmissuhdekuvauksista.
August 16, 2015
Onnellinen ja surumielinen kirja, yhtäaikaa kepeän viihdyttävä ja syvällinen. Kirja liikkui mulle tutussa ajassa ja ilmiöissä, en tosin lähtenyt tarkistelemaan, oliko tekstiin ripotellut pikku yksityiskohdat historiallisesti täsmälleen oikein. Taidan alkaa fanittaa Honkasaloa, osaa työnsä pirun hyvin.
June 1, 2015
Laura Honkasalon aiemmatkin (aikuisten) romaanit ovat erinomaisia, mutta kyllä tämä oli monipuolisuudessaan ja erityisesti ajan- ja henkilökuvauksessaan ylittämätön. Miinusta kuuskytluvun stadin slangin runsaasta käytöstä, se oli ärsyttävää. Ilmankin oltaisiin pärjätty mainiosti.
January 21, 2016
Olipa hieno kirja 60-luvusta ja perheistä ja naisista, osittain myös 90-luvulle sijoittui. Kahden naisen tarina, miten 60-luku muutti perinteisiä rooleja ja mietintää siitä onko elämän polkua koskaan liian myöhäistä muuttaa? Tykkäsin tosi paljon!!
February 13, 2016
Pidin kirjasta. Aivan ihanaa ajankuvaa 60-luvusta, oikein voi aistia sen ajan tavat, tyylin ja meiningin. Olisi toivonut kirjan vain jatkuvan ja jatkuvan. Kahdessa ajassa liikkuminen toi kirjaan ulottuvuutta ja 90-luvun osioiden kautta kerrottiin, mitä henkilöille oli tapahtunut.
May 26, 2015
Koskettavia aiheita ja ihmiskohtaloita, mutta jotenkin jäin kauaksi. 60-luvun slangi ei toiminut kohdallani, tuntui teennäiseltä siitä huolimatta, että varmaankin ihmiset puhuivat noin.
July 26, 2017
Tykkäsin aikoinaan kovasti Sinun lapsesi eivät ole sinun -kirjasta, mutta tämän kanssa ei vaan lähtenyt käyntiin. En tiedä, johtuiko kerronnasta, henkilöhahmoista vai mistä.
Displaying 1 - 19 of 19 reviews