Tänne minäkin kuolen

by Kari Hautamäki

Ambulanssihoitajan uran kummallisimmat keikat.

”Istun kuskin penkille, käynnistän ambulanssin ja kättelen työtoveriani. - Noni, nimi on tosiaan Kari, nyt kun ehditään kunnolla esittäytymään. Tiedätkö muuten mitä? Varaudu siihen, että kunnanjohtaja saattaa soitella huomenna hemmetin vihaisena. Tilasin juuri paloittelumurhaajille valtion kustantaman taksikyydin ambulanssihelikopterilla - kapakkaan.”

Ensihoitaja Kari Hautamäki päätti jättää suurkaupungin taakseen ja lähteä pohjoiseen, Ruotsin Lappiin ja Norjaan Jäämeren rannalle. Tukholman jengisotien uhrien ja narkomaanien sijaan Hautamäen ambulanssin kyydissä on nyt persoonallisia pohjoisen asukkaita. Hautamäki saa myös huomata, että elämän pimeä puoli ja henkirikokset eivät ole tuntemattomia tunturien ja vuonojen ihmemaassakaan.

Hammerfestin meininki innosti Hautamäen kirjoittamaan 20-vuotisen uransa erikoisimmista keikoista rehellisen elämänmakuisesti unohtamatta tilanteisiin usein kätkeytyvää mustaa huumoria.

250 pages, Hardcover

Published March 5, 2026

Reviews

[Samuli · Rating 2 out of 5]

Tuntui melko pintaraapaisulta, ikään kuin tämä niin sanotun trilogian kolmas osa kuvastaisi Hautamäen siirtymistä rauhallisempaan elämään myös kerronnaltaan. Kirjassa on silti kahden aiemman kirjan tapaan groteskeja ja mustalla huumorilla sävytettyjä tapauksia, mutta monet niistä lipuvat lukijan tai kuulijan ohi, ikään kuin itse kirjailijalle ne olisivat vain tapauksia muiden joukossa. Setämäistä ränttäämistä woketuksesta oli myös omaan makuun liikaa, kun taas aiemmissa kirjoissa oli oikeasti hyvää kommentaaria Ruotsin järkyttävästä tilanteesta ja sen uhreille, sivullisille että terveydenhoidon henkilöstölle aiheuttamista traumoista.

[Eemil Kontu · Rating 2 out of 5]

Ois voinu olla hyvä, mut uckel vibes oli aika pahat. Oisko voinu keskittyä enemmä erilaisiin tapahtumiin eikä siihen miten nykyaikana kaikki on huonommin ja harmaakin on nykyään sateenkaaren väristä. Oikeesti HUOH

[Amanda Nygård · Rating 2 out of 5]

Kirja oli helppolukuinen ja ajoittain tarinat sekä naurattivat että koskettivat. Hoitoalan ammattilaisena on helppo samaistua kirjailijan tuntemuksiin esim. kuolemaan liittyen.

Kerrotut tarinat vaikuttivat kuitenkin jotenkin pinnallisemmilta aiempiin kirjoihin verraten. Lisäksi setämieskommentit nykyajan ihmisistä ja ajatuksista ei herättänyt kirjailijan ehkä toivomia tunteita ainakaan tässä lukijassa, vaan lähinnä lievää myötähäpeää.

[Pinja P · Rating 2 out of 5]

Joopa joo, jälleen yhden kroonisesti hauskan miehen tarinankerrontaa. Ironista olla huolissaan suomalaisen koulujärjestelmän laskevista Pisa-tuloksista ja hetken päästä myöntää plagioineensa omiin opintoihin liittyvät kirjalliset esseet. Viihdyttävyydestä toinen tähti, olisi jäänyt lukematta, mutta meni loppuun asti kuunneltuna.

[Kirsi · Rating 3 out of 5]

Annan yhden tähden enemmän kuin kahdelle aiemmalle Hautamäen kirjalle. Liekö mielentila ollut nyt sopivampi tällaiselle tuotokselle, vai oliko kirja oikeasti edeltäjiään parempi, tiedä sitten. Ihan mukavaa kuunneltavaa, vakavista asioista huolimatta oli huumoriakin saatu mukaan.

[Pussipiru · Rating 2 out of 5]

Kuin lukisi kevyttä blogitekstiä tai päiväkirjaa. Aika vapaata tajunnanvirtaa, nopea sunnuntailukeminen. Vähän tarvitsee joillekin jutuille siristellä, mutta kirjoittajalla on kyllä kunnioitettava kokemus alaltaan ja anekdootit aiempaan tapaansa absurdeja ja pitivät mielenkiintoa yllä.

[Milla Brander · Rating 2 out of 5]

Ei niin hyvä kuin kaksi aiempaa osaa. Tässä oli enemmän jonkinasteista ”poliittisuutta” ja kannanottoa. Kaipasin enemmän pelkästään keikkatarinoita ilman, että jokainen tarina piti jollain tavalla sitoa maailmanmenoon.

[Janette · Rating 3 out of 5]

Jäi aika pinnallinen kuva verrattuna aiempiin kirjalla oli hetkensä,mutta jätti hieman kädenlämpöiseksi.

[Sofia · Rating 3 out of 5]

mitä tästä nyt sanois, pääsääntöisesti ihan viihdyttävää luettavaa ja mielenkiintoisia keikkatarinoita. osittain setämiesmäistä turhaa paasausta, joka turhautti.