Harvoin on tullut luettua yhtä höperösti kirjoitettua psykologista tietokirjaa kuin tämä. Ben Malinen yrittää kovasti määritellä läheisriippuvuutta ja listaa kaavamaisesti siihen liittyviä ongelmia ja antaa lukuisan määrän esimerkkejä. Ne ovatkin perin yksipuolisia, ja aika suuri osa lienee napattu hänen häpeää käsittelevästä väitöskirjastaan.
Suurin ongelma taitaa olla pinnallisuus, eli niitä läheisriippuvuuden ilmenemismuotoja ei missään välissä kytketä mihinkään paradigmaan taikka teorioihin kuten psykoanalyysiin, vaikka olisi sinne sopiviin väleihin voinut lisätä edes perusterminologiaa kuten egon ja ihanne-egon välistä ristiriitaa, projektiota ja vaikkapa laumasielua tai edes jotain sosiaalipsykologiaan viittaavaa. Minkäänlaista lähdeluetteloa ei ollut ainakaan digiversiossa.
Kirjan rakenne sentään on selkeä, kun johdannon jälkeen määritellään erilaisia riippuvuuden muotoja peliriippuvuuksista nymfomaniaan. Siitä päästään läheisriippuvuuteen ja lukuisiin ilmenemismuotoihin, ja lopulta tähtäimessä on tasapainoinen ja turvallinen rakkaussuhde. Siinä vaiheessa kirja alkaa toistaa tarpeettomasti itseään, kun listaillaan läheisriippuvuuden yleisiä ja yksilöllisiä piirteitä. Niitä onkin niin paljon, että mikä tahansa ystävyys- ja rakkaussuhteissa työelämä mukaan lukien on täynnä sitä läheisriippuvuutta. Lopulta tarjoillaan aika lailla heiveröisiä apuja, miten muutos on ylipäätään mahdollista ja kuitataan muutamalla sivulla, mistä sitä helppiä kannattaa yrittää hakea – ikään kuin se olisi heikoissa kantimissa.
Riippuvuuksiinhan kuuluu se, että ihminen ei enää tunne hallitsevan tekemisiään, vaan riippuvuus säätelee ihmisen toimintaa ja valintoja. Läheisessään roikkuva on kirjoittajan mukaan vajaa, tyhjä ja epätäydellinen ja imee voimansa toisista ihmisistä, tai oma olemassaolo määrittyy vain heidän kauttaan. Malinen valaisee, että läheisriippuvainen etsii elämälleen tarkoitusta itsensä ulkopuolelta ja lakaisee omat ongelmat mielestään. Tällainen ihminen saadakseen luvan olemassaololleen ja kokeakseen olevansa arvokas ”on valmis mihin tahansa – – suostumaan toisten sätkynukeksi”. Kirja onkin pullollaan tämänkaltaisia esimerkkejä: Läheisriippuvainen vaimo hakee miehensä hyväksyntää tekemällä kotitöitä ja laittamalla ruokaa. Miehen läheisriippuvuus puolestaan ilmenee niin, että hän suostuu täyttämään vaimonsa toiveita, antaa kukkia ja joskus vie matkoille.
Läheisriippuvuus on kuin sukupolvien kiveen hakattu kohtalo. Lapsena ollaan kilttejä, ja siksi totellaan vanhempia, eli lasten omia tarpeitahan vanhemmat yrittävät tukahduttaa?!
Kun sukupolvien läheisriippuvuuskurimuksessa pyristellyt on valmis työelämään, hänen kohtalonaan on alistua sielläkin. ”Hän suostuu tekemään pienemmällä palkalla enemmän töitä kuin muut.” Ylenpalttinen vastuuntuntoisuus ja tunnollisuuskin sitten ovat sitä läheisriippuvuutta, joka ei kirjoittajan mielestä ole muuta kuin sisäänpäin kääntynyttä narsismia eli ”kaappinarsismia”. Omien oikeuksien puolustamistakin kutsutaan jopa epäkristilliseksi, ja se aiheuttaa sitten syyllisyyttä ja häpeää. Jälkimmäinen on kokonaisvaltainen tunne omasta riittämättömyydestä ja kelpaamattomuudesta. Läheisriippuvainen on kasvanut ja kasvatettu olemaan muiden tarpeita varten. Tekijän mukaan tällainen toimintatapa on vallalla, koska hän pelkää torjutuksi ja tuomituksi tulemista.
Kirjan loppuvaiheilla voi lähteä tutkailemaan, millaisia oireita itsellä on, ettei vaan olisi läheisriippuvainen. Niitä ovat päänsärky, unihäiriöt, kohonnut verenpaine, rytmihäiriöt, ruoansulatusongelmat, vatsahaava, allergiat, astmat ja seksiongelmat ahdistuneisuuden ja masennuksen lisäksi. Lopuksi muistutetaan, että läheisriippuvaisen elämä on epänormaalia. Monet kirjan esimerkkihenkilöt ovat etsineet elämälleen uutta suuntaa, ja muuan Kaijakin ”pitää kiinni siitä, että saa olla olemassa ja ilmaista, mitä hän ajattelee ja toivoo”.