V*tun vaihdevuodet - Suorapuheinen selviytymisopas muutokseen

by Ani Kellomäki, Tiia Koivusalo

Tunnettujen tekijöiden hullunhauska vaihdevuosiopas.

Tämä kirja on kuin pari viinilasia hörpännyt paras kaveri, joka uskaltaa sanoa miltä vaihdevuodet oikeasti tuntuvat kehossa, mielessä, töissä, ihmissuhteissa, makuuhuoneessa ja yhteiskunnassa.

Suora, konstailematon ja huumorilla höystetty kirja tarjoaa tutkittua tietoa ja asiantuntijoiden näkemyksiä vaihdevuosista sekä raivorehellistä tositarinaa tekijöiden omista kokemuksista menopaussisuossa. Mukana on myös runsaasti vertaistukea kirjaan haastatelluilta, vaihdevuosiaan läpi käyviltä ihmisiltä.

Tämän kirjan luettuasi selviät vaihdevuosistasi edes jotenkin kunnialla!

Genres: Self Help, Nonfiction

249 pages, Hardcover

Published December 29, 2025

Reviews

[A]

Tämä teos on mielenkiintoinen paitsi sisältönsä, myös ristiriitaisen vastaanottonsa puolesta. Kritiikkiä on annettu siitä, että teoksessa puhutaan myönteisesti hormonihoidosta ja tämä on nähty medikalisaationa, ja lisäksi on harmiteltu sitä, että teokseen nostetut vaihdevuosikokemukset ovat yksipuolisen negatiivisia.



Ensinnäkin on pakko todeta, että yhdessäkään minun lukemassani vaihdevuosikirjassa ei ole ollut näin moninaista kokemusten kaartia. Aiemmissa ei ole myöskään nostettu esiin, että naistyypilliset vaihdevuodet voi olla muillakin kuin naisilla (mikä tässä teoksessa tehdään jo alussa), ja ilahduttavasti kokemuksissa oli ainakin kaksi muunsukupuolista/sukupuoletonta kirjoittajaa. Nämä ilahduttivat suuresti!



Toisekseen kun teoksen nimi on Vitun vaihdevuodet, niin olisin aika helkkarin pettynyt, jos merkittävä osa vaihdevuosikokemuksista olisi ollut ”en huomannut vaihdevuosissa mitään erikoista” tai ”hetkittäin pikkuisen harmitti, mutta selvisin ajattelemalla Jari Sarasvuota” -tyyppisiä. Painotus on oletetusti vaikeissa oireissa, mutta siitä huolimatta kirjan kokemuksissa on mukana useita henkilöitä, joilla joko ei ole ollut selkeitä vaihdevuosioireita, tai jotka ovat kokeneet saavansa lieviin oireisiinsa hormonihoitoa parempaa apua esim. saliharjoittelusta, vyöhyketerapiasta, homeopatiasta, erikoisista ruokavalioista tai seesamiöljyn kaatamisesta napaan (sic!). Syytteet yksipuolisuudesta tuntuvat siis erikoisilta.



Kolmanneksi syyte hormonihoitojen ”ylistämisestä” ja medikalisaatiosta on erityisen mielenkiintoinen. Ehkä krooniseen unettomuuteen kolmen erilaisen heikosti toimivan lääkevalmisteen yhtäaikainen käyttäminen on jotenkin parempaa medikalisaatiota kuin toimiva hormonihoito? Tai ehkä tosiaan virtsatietulehdusten estohoito, joka tarkoittaa siis jatkuvaa antibioottikuuria, on jonkun silmissä vähäriskisempää kuin paikallishoito, joka saattaa kokonaan lopettaa tarpeen näille antibiooteille? Olisivatko samat ihmiset kommentoimassa verenpaineesta kertovaan kirjaan, että ikävää kun verenpainelääkkeistä annetaan näin myönteinen kuva, kun eiväthän kaikki tarvitse niitä ja niillä voi kumminkin olla haittojakin?



Kuten viisas ystäväni totesi, elämässä ei oikein ole mitään ns. puhtaita tai riskittömiä vaihtoehtoja. Parasta on, jos kukin ihminen voi tehdä mahdollisimman riskitietoisia valintoja omaan tilanteeseensa sopien. Kirjassa käydään huolellisesti läpi kaikki mitä ohjeiden mukaisen hormonihoidon riskeistä tiedetään, ja lisäkeskusteluja kannustetaan käymään lääkärivastaanotolla. Kirjassa annetaan muuten myös suuri määrä elämäntapaohjeita, vaikka kriittisistä arvioista ei sitä arvaisikaan. Joitakin esimerkkejä ovat kuntosaliharjoittelun aloittaminen, kofeiinin ja alkoholin käytön vähentäminen, erilaiset ruokavaliovinkit sekä säännöllisen unirytmin priorisoiminen ja uniajan rauhoittaminen.



Sain tästä kirjasta paljon merkityksellistä vertaistukea, ja se auttoi myös ymmärtämään joitakin itseäni vanhempia sukulaisia paremmin. Miinusta ajoittaisesta toisteisuudesta (kuinkahan monta kertaa loppupuolella mainittiin, että vaihdevuosien hoito on hallitusohjelmassa? Jotenkin veikkaan, että tämä tieto ei vanhene kauhean hyvin). Lisäksi vierastan kirjassa ajoittain esiintyvää puhetapaa, jossa kaverit sanovat toiselle suoraan ”nuo sinun oireesihan ovat vaihdevuosioireita”. Toki nämä ovat ihmisten aitoja kokemuksia, ja tilannetta monimutkaistaa se, että Suomessa on vaikeaa saada edes kunnollista tutkimusta vaihdevuosioireissa, jos on vain julkisten palveluiden varassa. Jos kauan ja hartaasti odotetulla vastaanotolla terveysaseman lääkäri ohittaa oireet vähätellen niin ei ole ihme, että ihmiset kääntyvät muiden kuin lääketieteen ammattilaisten puoleen saadakseen apua. Joka tapauksessa lienee selvää, että keski-iässä voi olla esim. masennusta myös muista syistä kuin vaihdevuosista johtuen. Kunkin yksilön terveys ja henkilökohtainen hormonicocktail ovat monimutkaisia asioita, mutta tämä kirja on joka tapauksessa hyvin tarpeellinen puheenvuoro.

[Anna-Mari Kaján]

Otetaanpa disclaimerit alkuun. Välttelen aktiivisesti kaikenlaisia itsehoito-, selfhelp- ja vastaavia terveyskirjoja. Yksi Tommy Hellstenin kirja noin 15 vuotta sitten riitti! (Kyllä, olen niin änkyrä.) Lisäksi - niin tärkeää kuin vertaistuki onkin vakavissa ja pienemmissäkin ongelmissa - näen riskejä siinä, että samassa tilanteessa olevat ihmiset hoitavat ja selittävät toisiaan. Samanmielisyys on periaatteellisesti vähän pelottavaa ja kaikenlaisten terveysväittämien ympärille on helppo luoda kuplia ja kultteja.

No niin, siinä disclaimerit.

Naisten terveyttä, kehoa ja lääkkeitä on tutkittu merkittävästi vähemmän kuin miesten. Naisten kipuja on vähätelty lääketieteessä. Vaihdevuosien huomiotta jättäminen on jatkumoa tälle vinoumalle.

Vaihdevuosia on esimerkiksi "luonnollistettu": jos estrogeeni kerran vähenee naisilla, niin miksi tähän luonnolliseen ilmiöön pitäisi puuttua? Saan itse tästä argumentista primitiivireaktion, koska se muistuttaa omista synnytyksistäni. Ilman modernia lääketiedettä olisin mahdollisesti kuollut jälkimmäiseen, vaikka synnyttäminen onkin "luonnollista". Humen giljotiinia lainaten: tosiasioista, kuten vaikka estrogeenin vähenemisestä, ei voi automaattisesti päätellä, että kyseinen tosiasia on hyvä asia.

Kirjassa on useita omakohtaisia vaihdevuosikertomuksia ja perustietoa aiheesta. Äänikirjassa vaihtuvat lukijat helpottavat perässä pysymistä. Kirja ei ole lääketieteellinen, vaan vertaistuellinen opus, ja sellaisena sitä kannattaa siis lukea. Tässä on tietysti hyvät ja huonot puolensa.

On kuitenkin tärkeää, että viime vuosina on noussut tällainen vaihdevuosiaktivismi, vaikka se sitten ensialkuun tarkoittaisikin jotain ylilyöntejä. En sano, että juuri tässä niin olisi käynyt tai käymässä, mutta ainakin sosiaalisessa mediassa terveysväittämät käyvät välillä aika kierroksilla. Mutta tieto on tärkeää kaikille ihmisille, sillä vaihdevuodet eivät kosketa vain niistä kärsiviä, vaan myös puolisoja, lapsia, ystäviä ja työelämää.

Ja vielä: skippasin lopussa esitetyt "tuotevinkit". En ole varma, oliko se välttämättä hyvä tai tarpeellinen osio kirjassa. Itse en ainakaan kaipaa tällaisia ostosehdotuksia.

[Mia Turpeinen]

Tämä kirja on saanut niin paljon suitsutusta osakseen, että uskon joukkoon mahtuvan yhden kriittisenkin mielipiteen. Aihehan on todella tärkeä, ja kirja toimii varmasti jonkinmoisena oppaana lukuisten epämääräisten oireiden viidakossa kamppaileville naisille, jotka eivät välttämättä edes tiedä kärsivänsä vaihdevuosuoireista. (Jotka tosiaan voivat olla moninaisia, ja paljon muutakin kuin kuumat aallot ja levenevä vyötärö.)

Ikävä kyllä itselleni tästä jäi päällimmäisenä mieleen, että lopputeksteissä olisi voinut hyvin lukea ”Sponsored by Pfizer (tai mikä tahansa hormonikorvausvalmisteita tehtaileva lääkeyhtiö)”. Olen vilpittömän onnellinen vaikeista vaihdevuosioireista kärsivien/kärsineiden puolesta, jotka ovat saaneet elämänhalunsa takaisin hormonikorvaushoidon myötä. On surullista, miten huonosti vaihdevuosioireistoa tunnistetaan terveydenhuollossa. Mutta se että kirjassa marssitetaan esiin lukuisa joukko eri alojen asiantuntijoita, joiden kaikkien viesti tuntuu olevan se, että hrt on keski-ikäisten naisten graalin malja, josta kannattaa aloittaa ammentaminen vaikkei oireita olisikaan, koska ilman sitä tippuu hiukset ja hampaat, ihosta tulee ohutta paperia alakerrasta puhumattakaan, sydän- ja verisuonisairaudet iskevät, luusto haurastuu ja lihakset häviävät tuntuu jotenkin oudolta. Melko vähäisillä vaihdevuosioireilla selvinnyt ja siksikin estrogeeni-hoidot väliin jättänyt jää väkisinkin miettimään, että kuinka pian ollaan pisteessä, missä itsestä on jäljellä vain se hieltä haiseva ja karvaa kasvava perserupi?

[Virva Lehto]

Kuuntelin äänikirjana, mutta pitäisi varmaankin lukea vielä ihan oikeana kirjana, niin sisäistää asiat paremmin. Suosittelen kyllä kaikille neljää kymppiä lähestyville sukupuolesta riippumatta ja toki myös sen ylittäneille!

[Inka Partanen]

Tämähän oli mahtava – ja juuri sitä mitä luvattiin: rempseä, asiapitoinen, erittäin tarpeellinen.

[Agnes]

Jos luet vain yhden kirjan vaihdevuosista, lue tämä.

[Laura Walin]

Kuten kirjoittajat toteavat, kuukautisista voidaan jo nykyään yhteiskunnassamme puhua normaalina asiana, mutta vaihdevuosien osalta tähän on vielä matkaa. Niinpä nämä kaksi vaihdevuosiaktivistia ovat yhdistäneet voimansa (ja kiukkunsa) ja koonneet tähän kirjaan omat parhaat vinkkinsä kaikille naisille, jotta moninaiset vaihdevuosioireet eivät enää naisia yllättäisi vaan kaikki osaisivat vaatia itselleen oikeaa hoitoa.

Kuten kirjan nimikin kertoo, asioista on tarkoitus puhua niiden oikeilla nimillä, ja tekstityyli on varsin puhekielistä ja ryöpsähtelevää. Kirjan 32 varsinaista, melko lyhyttä lukua on nimetty yllätyksiksi, ja jokainen luku alkaa kirjoittajien omilla reflektioilla aiheesta. Sen jälkeen seuraa yleensä yleisempi, muiden naisten kokemuksiin perustuva jakso, ja joissain luvuissa vielä valikoidut asiantuntijatkin sanovat oman sanansa aiheesta.

Kirja toiminee hyvänä havahduttajana 35+-ikäisille naisille ja on varmasti avuksi siihen, että epämääräisiin esivaihdevuosioireisiin alkaa saamaan oikeanlaista apua. Kuvattujen yllätysten kirjo on kiitettävän kattava. Varsinaisesta tietokirjasta ei kuitenkaan ole mielestäni kyse, sillä kirjoittajat kirjoittavat häpeämättömän subjektiivisesti. Pääpaino tuntuu olevan hormonikorvaushoitojen hyötyjen korostamisessa, joskin jokunen muitakin menetelmiä käyttänyt äänikin kuuluu.

[Johanna]

Tämä pelottelee liikaa. Luetellaan kaikkia kauhukokemuksia, joissa lääkäri ei ymmärrä ja kukaan ei auta. Kirjoittajien kokemus on epäilemättä ollut kauhea, mutta onko sen korostaminen paras tapa tuoda asia esiin?

[Chalthria]

Ihan hyödyllistä tietoa jokaiselle naiselle. Sitkeät ja hitaasti hiipivät vaivat voivat olla merkki myös (esi)vaihdevuosista.

[Mona]

Totta kai vaihdevuosissa voi olla edessä monta yllätystä – ja on hyvä, että niistä puhutaan avoimesti. Kirjan ehdottomat vahvuudet ovat huumori, selkeys ja suorasanaisuus. Aihetta ei kierretä, eikä vähätellä. Se on tärkeää ja monelle varmasti myös aidosti hyödyllistä.

Kirjassa kuitenkin korostuu ajatus melko yhtenäisestä vaihdevuosikokemuksesta – ja erityisesti hormonikorvaushoidon välttämättömyys – ilman riittävää spektriajattelua. Kaikkien keho ei oireile samalla tavalla, eikä kaikkien elämässä vaihdevuodet edes näyttäydy mitenkään erityisen dramaattisina. Esivaihdevuodet voivat myös vierähtää lähes huomaamatta.

Jään pohtimaan, elämmekö osin aikaa, jossa selityksiä haetaan turhan hanakasti yhdestä suunnasta. Kaikkea kuormitusta, väsymystä tai elämänvaiheeseen liittyvää muutosta ei välttämättä tarvitse automaattisesti selittää vaihdevuosilla – siis vähättelemättä vähääkään kenenkään todellisia oireita tai kokemuksia.

Hyvä keskustelunavaus ja tarpeellinen puheenvuoro joka tapauksessa.

[Johanna]

Paljon tietoa ja kokemuksia, mitä vaihdevuodet voivat tuoda tullessaan. Harmittavan vähän painoarvoa kuitenkin annettiin elämäntavoille ja niiden vaikutuksille oireisiin. Sen sijasta kovasti puhuttiin hormonihoidon puolesta. No, jokainen toivottavasti löytää itselleen sopivan hoidon ja siitä olen samaa mieltä, että sen tulisi olla kaikkien saatavilla helposti. Kuuntelin kirjan, enkä oikein pitänyt siitä, että lukijat vaihtuivat.

[Kirsi]

Ehdottomasti suosittelen tätä kaikille naisille, ja miehillekin. Sain monta ahaa-elämystä tätä kuunnellessani. Oli pakko ostaa kirja itselle, että voin ajatella asiat vielä oikein kunnolla lukemalla, kaikessa rauhassa. Yhden tähden pudotin siksi, että loppua kohden alkoi hiukan olla toistamisen makua.

[Tia]

Jossain vaiheessa hormonihoidon autuuden korostaminen alkoi toistua niin, että ainakin yksi tähti putosi. Olisin kaivannut enemmän kokemuksia myös ei-hormonihoidollisista vinkeistä. Muutoin samaistuttava ja hauska sekä hyödyllinen kirja.

[Riikka Koo]

Aivan varmasti tarpeellinen puheenvuoro, mutta olisin toivonut jotenkin lisää ryhtiä. Enemmän tutkittua tietoa omakohtaisuuden rinnalle (vaikka tiedän, että vaihdevuodet ja muutkin "naistenvaivat" ovat harmillisen vähän tutkittuja), enemmän moninaisuutta, tiukempaa editointia.

[Christina Hietanen]

Informatiivinen teos, mutta vähän ahdistavana koin medikalisaation suitsutuksen. Paljon haastatelluja mukana kirjoittajien omien kokemusten kuvausten lisäksi, mutta aika samantapaisia tarinoita kaikilla.

[Henna Mäkelin]

Suoraa puhetta yhteiskunnallisesti(kin) tärkeästä aiheesta. Naisten omakohtaiset kokemukset kiinnostavaa luettavaa, mutta vielä enemmän ja parempia asiantuntijoita olisi nostanut kirjan viiteen tähteen.

[Karoliina Timonen]

4,25/5

[Elina]

Tämä kannattaa lukea jo silloin, kun ajattelee, että "eihän minulla vielä mitään vaihdevuosia". Jos taas on jo ehtinyt epäillä tai huomata omat vaihdevuotensa, niin kannattaa tämä lukea silloinkin.

[Johanna]

Tärkeä aihe ja tarpeellinen kirja, mutta olisi voinut olla vähän tiiviimpi.

[Kati]

Loistava kirja naisille joita aihe koskettaa ja mietityttää.

[Kirsi]

kuunneltu äänikirjana
Kaikkien, sukupuoleen katsomatta olisi hyvä tämä lukea. Ylipäätään on hyvä että tietoisuus lisääntyy.

[Jii]

Hyvä paketti kaikenlaisista vaietuista vaivoista.

[Heidi]

Oon yrittänyt useampaa menopaussikirjaa kuunnella, mutta tämä oli ensimmäinen,.mikä osui omaan huumoriin ja arvoihin.

[Christina Lindqvist]

Audio

[Sari Nyman]

N. 40 sivua luin ja selailin loppuja, kirjan voi mielestäni tiivistää sanaan "hormonihoidot".