Pidän Laura Strömbergistä ja hänen ajattelustaan. Tässä kirjassa on paljon vertaistukea, lempeää pohdintaa ja ennen kaikkea tärkeitä huomioita nykypäivän työelämästä: suorittamisesta, rajoista, inhimillisyydestä ja henkisestä kasvusta. Jos et ole koskaan pysähtynyt näiden teemojen äärelle, tämä voi olla oikein hyvä ja tarpeellinen lukukokemus.
Itselleni kysymys ”kuinka menestyä hukkaamatta itseään?” jäi kuitenkin hieman vaille vastausta. Kirja tarjoaa oivalluksia, mutta jos jo tiedostat omat rajasi, tunnet arvosi etkä mittaa itseäsi pelkän aikaansaamisen kautta, uutta tarttumapintaa on yllättävän vähän.
Kirjan kohderyhmäksi mainitaan kunnianhimoiset ihmiset, jotka eivät halua hukata itseään saavutusten matkalla. Tässä kohtaa jäin itse pohtimaan, miksi ajatus itsensä hukkaamisesta (mielestäni jokseenkin kunnianhimoisena naisena) ei tunnu omalta: onko se poisopittua suorituskeskeisyyttä vai vain tervettä etäisyyttä? Vai kuitenkin laiskuutta? 😄 En lopulta olekaan varma, olenko tämän kirjan kohderyhmää – vaikka moni asia aluksi resonoikin.