Den uendelige vinter

Myyttiset #1

by Miila Westin

"Jeg er så træt af den her vinterog de lange underbukser! Og alting!”
Det er juni, men det sner stadig. Naturen er gået amok, og ingen ved, hvad de skal stille op. Eevis bedstefar er død, og hun og hendes far hjælper Eevis bedstemor med at rydde op i bedstefarens ting. På en tur ned til floden møder Eevi nogle ånder, der forklarer hende årsagen til det mystiske vejr, og at der skal handles hurtigt, hvis ikke vinteren skal vare evigt. Snart befinder Eevi sig på et forunderligt eventyr fyldt med væsner fra det hinsides, magiske genstande og kraftfulde besværgelser. For tager hun med til dødsriget, får hun måske sin savnede bedstefar at se igen.

Genres: Fantasy, Comics, Finnish Literature, Childrens, Graphic Novels, Adventure, Contemporary

112 pages, Hardcover

Published December 16, 2025

Reviews

[Niina · Rating 5 out of 5]

Wau! Miila Westin Myyttiset-sarjan aloittava Loputon talvi on aivan ykkösluokkainen sarjakuva. Tässä on paljon samaa kuin Malin Falchin Pohjantuli -sarjakuvissa: pohjoismainen mytologia ja nykyajassa elävä päähenkilö kohtaavat. Kuvituksesta tulee mieleen Hayao Miyazaki (etenkin Tapion hahmosta) ja Tove Jansson (Otson hahmosta).

Sarjakuvan nimeen ja ihastuttavan päähenkilö Eevin turhautuneeseen purkautumiseen "Olen niin kyllästynyt tähän talveen ja näihin pitkiin kalsareihin!" on helppo samaistua. Vasta nyt alkaa täällä pohjoisemmassakin Suomessa näkyä ensimmäisiä kevään merkkejä... Westin maailmassa talvi pitää pintaansa kuitenkin vielä kesäkuussa. Tarinan alussa syyksi annetaan ilmastonmuutos, mutta Eevi päätyy seikkailuun luonnonhenkien kanssa ja saa kuulla sään takana olevan juonittelevan Louhen.

Eevin ukki on kuollut. Kun tyttö saa kuulla, että kesä voi alkaa vasta, kun eräs luonnonhenki on vapautettu Tuonelasta Louhen vankeudesta, hän on ensimmäisenä lähdössä seikkailuun. Hän on paitsi kyllästynyt talveen, pääsee hän mahdollisesti näkemään ukkinsa Tuonelassa ja tuomaan tämän takaisin (kuten klassisessa kreikkalaisessa tarussa). Mutta matka ei ole koskaan niin helppo kuin sen lähtiessä ajattelee olevan.

Odotan mielenkiinnolla mitä sarjassa jatkossa tulee tapahtumaan, en edes tiedä jatkavatko tutut hahmot siinä seikkailuaan (luulen kyllä niin, Otson tarina jäi vielä kesken). Suuri suositus tälle!

[Gateway_to_Wonderland · Rating 5 out of 5]

Mikä löytö! Ihastuin tähän aivan täysin 🥰

Kirja alkaa siitä, että edelleen kesäkuussa on talvi täysissä voimissaan. Lisäksi päähenkilö Eevi on kohdannut suuren surun isoisän kuoleman merkeissä. Tästä kaikesta lähtee liikkeelle todella ihanasti kuvitettu tarina, jossa päästään kohtaamaan myyttisiä hahmoja ja paikkoja.

Selkeästi näkee, että kirjailijalle itämerensuomalaisten myytit ovat lähellä sydäntä ja sen myötä tarina on rikas. Kuvitus soljuu kauniisti. Jokainen kohtaus on kauniisti toteutettu luoden vetoavat tunnelman. Tätä vain oli ilo lukea. Lisäksi kirjan lopussa oleva lyhyt opas itämerensuomalaisten myyteistä oli hieno lisäsilaus.

Tämä meni ehdottomasti jatkoon! Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraava osa tuo tullessan ❤️

[Erika Vik · Rating 4 out of 5]

Tämän teoksen lukeminen saa minut paitsi nostamaan hattua onnistuneesta työvoitosta, myös helpottuneeksi siitä, etten koskaan edes harkinnut tekeväni Kaksosauringoista sarjakuvaa.

Miila Westin sukeltaa esikoissarjakuvassaan kunnianhimoisesti itämerensuomalaisten myyttien maailmaan sekoittaen kiehtovia mytologisia hahmoja tarinaan ukkiaan kaipaavasta Eevi-tytöstä. Vaikka muhkeaan sarjakuvaromaaniin uppoaa reilut 100 sivua, liikoja ei selitellä ja lukijan mielenkiinto pysyy hyvin yllä maisemien ja tilanteiden vaihtuessa sujuvassa rytmissä. Westinin persoonallinen viiva pysyy yhtenäisenä halki teoksen, ja metsän yllä vaeltavissa jättiläishengissä sekä Eevin saattueen kommelluksissa on nähtävissä kaikuja japanilaisista animaatioista Tove Janssonin kuvituksiin ja Luupäihin. Arvaamaton ja taikuuden hallitseva Maahinen - tuo oman todellisuutensa anarkistinen Nuuska Muikkunen - on luonnollisesti oma suosikkini, josta olisi saattanut tulla tuorein fiktiivinen ihastukseni mikäli olisin vielä alle kymmenvuotias. Viihdyin mainiosti Eevin matkassa ja opin uusia asioita, joten luen taatusti seuraavatkin osat.

Loputon talvi aloittaa Myyttiset-sarjan. Ensisijaisesti lapsiyleisölle suunnatun sarjakuvaSARJAN julkaisu Suomessa on paitsi harvinaista, ellen sanoisi jopa lastenkulttuuriteko, joten lämpimät kiitokset siitä myös kustantamolle.

[Elina · Rating 4 out of 5]

Kiva kuvitus ja opin kivalla tavalla uutta itämerensuomalaisten myyteistä. Odotan mielenkiinnolla jatko-osia.

[Piia (kirjatarhuri) · Rating 3 out of 5]

3-3,5⭐️

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Kotimaisesta mytologiasta innostuneena tyyppinä olen erittäin iloinen siitä, että Miila Westin uusi Myyttiset-sarjakuvasarjan avaus Loputon talvi tuo kotimaista kansanperinnettä esiin täysin uutena yhdistelmänä: varhaisnuorten sarjakuvana. Parhaiten Loputon talvi sopinee 9-12 -vuotiaille, mutta aivan hyvin siitä nauttii aikuinenkin mytologian harrastaja. Pääosassa on 10-vuotias Eevi, jonka vaari on juuri kuollut ja maata riivaa omituisen kylmä alkukesä. Eevi näkee metsässä luonnonhaltijoita ja lähtee näiden kanssa Tuonelaan selvittämään, miksi kevät ei ole saapunut.

Westin väripaletti on omaan makuuni vähän syksyinen, mutta luonnonhaltijoiden hahmot ovat hauskoja ja ylipäätään on kiehtovaa päästä näkemään visuaalisia tulkintoja kotimaisen kansanperinteen olennoista ja myyttisistä paikoista. Seikkailu rullaa pätevästi eteenpäin ja samalla mukaan tulee luontevasti surun, hyvästien ja luonnon kunnioittamisen teemoja. Eevi on tomera päähenkilö, joka tuo vähän mieleen Miyazakin klassikkoanimaatioiden nuoret sankarittaret. Tahdon ehdottomasti nähdä, mitä kotimaisen mytologian hahmoja ja myyttejä nähdään sarjan seuraavissa osissa.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Myyttiset-trilogian avausosassa on kesäkuu, mutta talvi vain jatkuu. Ukki on kuollut ja suru siitä painaa. Eevi näkee joen rannassa ohranhaltian ja tempautuu mukaan seikkailuun tuonpuoleisessa, sillä hän haluaa auttaa pelastamaan vangitun keväänhaltian ja myös tavata ukkinsa Tuonelassa. Seikkailullinen sarjakuvaromaani on vauhdikasta lastensarjakuvaa, joka perustuu itämerensuomalaiseen myytistöön. Mangavaikutteinen piirrostyyli ei ihan täysin osunut minun makuuni, mutta tarinassa on menoa ja myytistö taustalla on kiinnostavaa.

[Matilda Gronow · Rating 4 out of 5]

Aivan ihastuttava sekä piirrostyyliltään, tarinaltaan että kerronnaltaan! Itämerensuomalaisia myyttejä salavihkaisen opettavaisessa paketissa, ei turhia selittelyjä tai alleviivaamista. Mielikuvitusta ja ajatuksia herättelevä. Vaikuttaa olevan suunnattu ehkä kouluikäisille, mutta maistui oikein makoisasti myös näin varhaiskeski-ikäiselle. Muistutti huumoriltaan ja hahmoiltaan vähän Studio Ghiblin elokuvia ja Muumeja, mikä ei ollut yhtään huono juttu. Ainoa miinus tulee siitä, että teksti oli tehty koneella eikä käsin, sillä on yllättävän suuri vaikutus visuaaliseen nautintoon!

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Tyttären kanssa on luetty Pohjantulta sekä Maan, veden ja tulen väkeä, joten Loputtomaan talveen oli helppo tarttua kirjaston tyrkkyhyllyllä. Mukavaa lukemista, myytit sujuvasti ja omasta mielestä (asiaan kovin syvällisesti perehtymättä) onnistuneesti ujutettuna osaksi tarinaa. Jään ehdottomasti odottelemaan seuraavaa osaa, ja yritän saada tyttärenkin tutustumaan tähän! Haltiat olivat niin söpöjä, että elättelen toiveita siitä, että poikakin tästä kiinnostuisi.

[Anne · Rating 4 out of 5]

Todella hyvä tarina ja mukavat hahmot. Eevin halu saada isoisänsä takaisin on samaistuttavaa, ja Ägräs on suloinen! Ikävä kyllä väritys on ajoittain liian tumma ja yksityiskohdista on vaikea saada selvää.

[Reetta Saine]

Kotimainen mytologia ja luonto vievät lukijan omaperäisellä, synkeänsuruisalla ja aika pelottavallakin tavalla keskelle kunnon quest-seikkailua. Upea kuvitus, paljon tapahtumia ja henkilöitä - sarjan jatkoa odotellen.

[Juurakkotukka · Rating 3 out of 5]

Hieno idea, mut vähä liikaa tavaraa ottaen huomioon, et tästä tulee trilogia. Lisäksi toivoisin, et puhekuplien tekstaus ois tehty käsin. Nyt ne saavat koko teoksen vaikuttamaan halvalta ja nopeasti kokoon kyhätyltä. :/

[Susanna B · Rating 5 out of 5]

Pidin kuvituksesta tosi paljon. Tarina eteni mielestäni sopivalla vauhdilla. Ihanaa, ettei joka aukeamalla tarvitse olla sataa konfliktia yhtäaikaa. Myyttiset kuulostaa myös hirmu söpöltä sukunimeltä. Luen varmasti jatko-osat.

[Mana · Rating 2 out of 5]

Tarina ihan jees vaikka vähän ylimalkainen. Toki tämä vasta sarjan 1. osa. Kuvitus ei kyllä meikäläistä puhutellut. Suomalaiset myytit kiinnostaa aina!

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Ihan jees sarjakuva, Kuvitus on hieno, mutta tarina vähän hitaasti etenevä.
Kannattaa vinkata Pohajantulen ystäville.

[Marika Oksa · Rating 4 out of 5]

Tarina oli paikoin liian rönsyilevä minun makuuni, mutta kuvitus on upea.

[Maria · Rating 4 out of 5]

Upeita kuvia varsinkin alussa, niissä oli jotain tosi tunnistettavaa ja tunnelmallista. Hienoa oppia lisää Itämerensuomalaisista uskomuksista.

[Sivu kerrallaan · Rating 3 out of 5]

3.5 ⭐

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Aika kiva seikkailutarina lapsille. Fantasiaelementit on poimittu pitkälti suomalaisesta mytologiasta, mutta mukaan on laitettu ripaus ilmastonmuutosta ja tunnetaitojen opettelua.

[Petranella · Rating 3 out of 5]

3.5

[kannenperusteella · Rating 3 out of 5]

3,5

[Matti Karjalainen · Rating 4 out of 5]

Miila Westin (s. 1986) ensimmäinen lastenkirjakuvitus tuli julki vuoden 2020 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneessa Anja Portinin lastenromanissa Radio Popov (S&S 2020). Westinin Aalto-yliopistoon tekemä opinnäytetyö käsitteli itämerensuomalaisia myyttejä ja niiden visualisointeja kotimaisessa lastenkirjallisuudessa. Nyt samaiset teemat ovat jalostuneet esikoisalbumiksi Loputon talvi, joka samalla aloittaa kolmiosaisen Myyttiset-fantasiasarjan. Sarjassa seurataan pienen Eevi-tytön seikkailuja kotoperäisestä mytologiasta tuttujen hahmojen seurassa.

Lunta sataa taivaan täydeltä, vaikka eletään kesäkuuta. Eevi-tyttö on ehtinyt kyllästyä pahemman kerran talveen ja pitkiin kalsareihin, mutta vielä enemmän mieltä painaa rakkaan isoisän kuolema. Lumisen metsän keskellä Eevi törmää erikoiseen kolmikkoon. Viljakasvien haltiat Rongoteus, Pekko ja Ägräs ovat etsimässä ystäväänsä, jonka katoaminen lienee syynä myös talven pitkittymiseen.

Sankarimme lyöttäytyy taikaolentojen seuraan, ja pian joukon askeleet vievät kohti hirmuisen Louhen hallitsemaa Tuonelaa. Löytyykö ratkaisu kuolleiden valtakunnasta, ja tarjoutuuko Eeville mahdollisuus auttaa edesmennyt ukkinsa takaisin maan päälle?

Sarjakuvan fantasiakuvasto ja ilmastonmuutos-teema tuovat mieleen Timo Parvelan erinomaisen Sammon vartijat -trilogian (Tammi, 2007–2009). Loputon talvi seisoo silti komeasti omilla jaloillaan, ja albumia voikin lämpimästi suositella fantasiasta nauttiville alakoululaisille. Se toimii myös erinomaisena johdatuksena itämerensuomalaiseen mytologiaan. Sarjakuvassa joudutaan metsänpeittoon, uhrataan Tapion pöydän ääressä ja kohdataan karhujen lajinhaltija Hongotar. Lisäksi albumin lopusta löytyy vielä näppärä tietopaketti, jonka avulla voi syventää tietämystään aiheesta, kirjavinkkejä unohtamatta.

Visuaalisesti albumi on vaikuttava. Ruutujen koko ja sommittelu vaihtelee pienestä ja epäsymmetrisestä aina koko sivun suuruiseen ilotteluun. Sarjakuvakerronnassa olisi voinut luottaa vielä rohkeammin kuvien voimaan, kertojan ääni on välillä aivan tarpeeton. Näyttävä värimaailma tukee tarinankerrontaa miljöön vaihtuessa lumisen metsän keskeltä pimeään Tuonelaan. Hahmot ovat ilmeikkäitä, tuoden mieleen niin japanilaisen animaatiomestarin Hayao Miyazakin elokuvat kuin Tove ja Lars Janssonin klassiset Muumipeikko-sarjakuvat.

Arvio on julkaistu myös Onnimanni-lehden numerossa 2/23.

https://lastenkirjainstituutti.fi/onn...

[Katja · Rating 4 out of 5]

Ihastuttava seikkailusarjis erilaisten luonnon ja metsän haltijoiden, henkien ja muiden myyttisten olentojen seurassa. Seikkailu vie myös Tuonelan maille ja itsensä Louhen armoille. Luonto ja itämerensuomalaisen kansanperinteet uskomukset ja olennot ovat vahvasti läsnä, samoin se, kuinka käsitellä kaipausta läheistä ihmistä kohtaan.