What do you think?
Rate this book
Ihon alaiset
Tämäkö on tulevaisuuden kauneusihanne?
Ihon alaiset on kylmäävä kuva tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole kaukana. Moderni ja monipuolinen tarinakooste – blogikirjoituksia, nettipostauksia, tv-katkelmia – on suositun fantasia- ja scifikirjailijan uusi vahva näyttö.
JARAN on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivät rahat ja ikä riitäkään.
Täyteläisiä huulia, virheettömiä kasvoja, animehahmoja ja Barbie-lookia. 17-vuotias Jara elää ympäristössä, jossa lähes jokaisen ulkonäköä on muokattu ja jossa hänen itsensä on elettävä vanhempien vaatimuksesta luomuna.
Mutta sitten Jara pääsee kesätöihin Helsinkiin, ja taivas tuntuu aukeavan: rahaa, rakkautta ja lähestyvä täysiikäisyys, joka takaa päätäntävallan omaan kehoon. Mutta suureen kaupunkiin mahtuu myös anarkisteja ja toisinajattelijoita. Koko elämä voi muuttua hetkessä – eikä aina siten kuin haluaa.
Ihon alaiset on kylmäävä kuva tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole kaukana. Moderni ja monipuolinen tarinakooste – blogikirjoituksia, nettipostauksia, tv-katkelmia – on suositun fantasia- ja scifikirjailijan uusi vahva näyttö.
JARAN on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivät rahat ja ikä riitäkään.
Täyteläisiä huulia, virheettömiä kasvoja, animehahmoja ja Barbie-lookia. 17-vuotias Jara elää ympäristössä, jossa lähes jokaisen ulkonäköä on muokattu ja jossa hänen itsensä on elettävä vanhempien vaatimuksesta luomuna.
Mutta sitten Jara pääsee kesätöihin Helsinkiin, ja taivas tuntuu aukeavan: rahaa, rakkautta ja lähestyvä täysiikäisyys, joka takaa päätäntävallan omaan kehoon. Mutta suureen kaupunkiin mahtuu myös anarkisteja ja toisinajattelijoita. Koko elämä voi muuttua hetkessä – eikä aina siten kuin haluaa.
202 pages, Hardcover
First published March 15, 2015
132 people want to read
About the author
Anu Holopainen
35 books39 followersI’m a Finnish novelist and freelance journalist. I’ve written fantasy and scifi for young people since 1996, and my first novel for adults was published in 2010.
My first science fiction novel, Molemmin jaloin (With Both Feet), was candidate for the Finlandia Junior Literary Prize in 2006.
My first science fiction novel, Molemmin jaloin (With Both Feet), was candidate for the Finlandia Junior Literary Prize in 2006.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 56 reviews
March 4, 2017
Anu Holopaisen nuortenromaaneja on kehuttu minulle ihan uskottavien tahojen toimesta, mutta tätä ennen en ole niihin tullut tarttuneeksi.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. "Ihon alaiset" (Karisto, 2015) on nimittäin genrensä muotovalio, mikäli hieman kömpelö viittaus kirjan teemoihin sallitaan. On todella virkistävää lukea pitkästä aikaa NA-romaani, jossa dystopian keinoin yritetään kertoa jotakin meidän maailmastamme, eikä vain jenkkityyliin tarjota puitteita postapokalyptiselle rakkaustarinalle.
Lähitulevaisuuden Suomessa kauneusleikkauksista ja kehon muokkaamisesta on tullut arkipäivää, eivätkä kylkiluiden poistaminen, otsaan istutetut keinotekoiset sarvet tai kehoon asennetut led-korut tai dimensiotatuoinnit ole erikoisia. Luomuna pysytteleminen edustaa sen sijaan jonkinlaista friikkiyttä, sillä onhan jo aikaisempina vuosikymmeninä todistettu kauneuden korreloivan urahaaveissa ja parinmuodostuksessa. Helsingistä voikin löytää strippiklubeja, joissa ihmiset käyvät tirkistelemässä täysin muokkaamatonta ihmiskehoa.
Näkökulma vaihtelee useamman nuoren tai nuoren aikuisen välillä; kerrontatyyli tuo hieman mieleen Siri Kolun Pelko ihmisessä -dystopian, joka voisi myös teemojensa puolesta olla Holopaisen romaanin sisarteos. Suoran kerronnan lisäksi mukaan on otettu chattikeskusteluja, katkelmia realityohjelmista ja A-Studion kaltaisista väittelyistä ja blogipäivityksiä. Kirjan kenties ahdistavin tarinalinja kulkeekin viimeksimainittua seuraten.
"Ihon alaiset" on lyhyt ja ytimekäs romaani, mutta siitä huolimatta siinä on kaikki mitä tarvitaan: ahdistava mutta siitä huolimatta uskottava tulevaisuuden maailma, kiinnostavia henkilöhahmoja ja ennen kaikkea hyvä tarina, joka haastaa pohtimaan ja kyseenalaistamaan nykymaailman menoa ja arvoja. Ei siihen tarvita genren perusyksiköksi muodostunutta trilogiaa, vähän yli 200 sivua riittää.
Nuorille ja nuorille aikuisille tämä pitäisi laittaa pakolliseksi luettavaksi kouluissa, sen verran tärkeitä kirjan teemat ovat, eikä aikuislukijakaan tule happanemaan kirjan ääressä. Jouduin itsekin lukemaan kirjan käytännössä yhdeltä istumalta.
Vuoden toistaiseksi paras kirja? Mahdollisesti.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. "Ihon alaiset" (Karisto, 2015) on nimittäin genrensä muotovalio, mikäli hieman kömpelö viittaus kirjan teemoihin sallitaan. On todella virkistävää lukea pitkästä aikaa NA-romaani, jossa dystopian keinoin yritetään kertoa jotakin meidän maailmastamme, eikä vain jenkkityyliin tarjota puitteita postapokalyptiselle rakkaustarinalle.
Lähitulevaisuuden Suomessa kauneusleikkauksista ja kehon muokkaamisesta on tullut arkipäivää, eivätkä kylkiluiden poistaminen, otsaan istutetut keinotekoiset sarvet tai kehoon asennetut led-korut tai dimensiotatuoinnit ole erikoisia. Luomuna pysytteleminen edustaa sen sijaan jonkinlaista friikkiyttä, sillä onhan jo aikaisempina vuosikymmeninä todistettu kauneuden korreloivan urahaaveissa ja parinmuodostuksessa. Helsingistä voikin löytää strippiklubeja, joissa ihmiset käyvät tirkistelemässä täysin muokkaamatonta ihmiskehoa.
Näkökulma vaihtelee useamman nuoren tai nuoren aikuisen välillä; kerrontatyyli tuo hieman mieleen Siri Kolun Pelko ihmisessä -dystopian, joka voisi myös teemojensa puolesta olla Holopaisen romaanin sisarteos. Suoran kerronnan lisäksi mukaan on otettu chattikeskusteluja, katkelmia realityohjelmista ja A-Studion kaltaisista väittelyistä ja blogipäivityksiä. Kirjan kenties ahdistavin tarinalinja kulkeekin viimeksimainittua seuraten.
"Ihon alaiset" on lyhyt ja ytimekäs romaani, mutta siitä huolimatta siinä on kaikki mitä tarvitaan: ahdistava mutta siitä huolimatta uskottava tulevaisuuden maailma, kiinnostavia henkilöhahmoja ja ennen kaikkea hyvä tarina, joka haastaa pohtimaan ja kyseenalaistamaan nykymaailman menoa ja arvoja. Ei siihen tarvita genren perusyksiköksi muodostunutta trilogiaa, vähän yli 200 sivua riittää.
Nuorille ja nuorille aikuisille tämä pitäisi laittaa pakolliseksi luettavaksi kouluissa, sen verran tärkeitä kirjan teemat ovat, eikä aikuislukijakaan tule happanemaan kirjan ääressä. Jouduin itsekin lukemaan kirjan käytännössä yhdeltä istumalta.
Vuoden toistaiseksi paras kirja? Mahdollisesti.
April 3, 2017
Sairas kirja - ja niin hyvä!
March 3, 2016
Vaikka annoin "vain" kolme tähteä, niin Holopaisen kirja ei suinkaan ole mitenkään huono, päin vastoin. Paljosta hehkutuksesta johtuen varmaan ennakko-odotukseni olivat vain hieman liian korkealla. Kirjassa on paljon ansioita, se on yksittäinen romaani (ei mikään trilogia!), sen juoni on melko hyytävä ja tarina on enemmän kuin uskottava.
Tulevaisuudessa, ei varmaan hirveän kaukaisessa, on menestyäkseen elämässä pakko muokata itseään kauniimmaksi. Kirjassa ääneen pääsee joukko nuoria, joilla jokaisella on hieman eri käsitys ja toiveet omasta ulkonäostään. Nuoret eivät ole kaikki tuttuja toisilleen, mutta kirjan edetessä nuorten tarinat saattavat ohi kiitävän hetken liittyä toisiinsa.
Mikä sitten tökki lukiessani? Lievä sanasokeuteni nimien suhteen aiheutti lukiessani sekaannusta siitä, kuka kulloinkin oli kuka ja kuka kertoi ja mitä. Kirjan tarina ei myöskään kulkenut haluamaani suuntaan, vaan omasta mielestäni siinä jäi liian monta lankaa roikkumaan. Lisäksi suht runsas alatyylinen kielenkäyttö harmitti, sillä olisi mukava ajatella, että tulevaisuudessa ei kiroiltaisi kuin työmiehet, vaan että kieli olisi kehittynyt johonkin suuntaan. Tai edes huorittelu. Joidenkin henkilöiden kohtalo tai motiivit olisi voineet mielellään selkeytyä jollain tavalla. Tosin kun ajattelen kohderyhmää, niin tuskin kovinkaan moni nuori aikuinen pohtii lukemaansa aivan samalla tavalla kuin minä. Itselläni tarinasta jäi mietityttämään PlastikPrincessin kohtalo huomattavasti enemmän kuin koko ajatus lähes pakollisista plastiikkakirurgisista muokkauksista.
Ihon alaisten lähtöajatus on hyvin paljon samanlainen kuin Scott Westerfeldin Uglies-sarjassa. Toisin kuin Holopaisen realistinen dystopia, Westerfeldin tarina oli enemmän spefi-dystopiaa. Westerfeld sai itseni pohtimaan enemmän ulkonäön muokkauksia ja niiden pakollisuutta tai vaikutusta elämään sekä sitä, että mitä väliä on, jos joku haluaa muokata itseään. Ja mitä se kaikki saattaa tarkoittaa.
Lähtökohtaisesti kyllä suosittelen tätä kaikille vähänkään aiheesta kiinnostuneille!
Tulevaisuudessa, ei varmaan hirveän kaukaisessa, on menestyäkseen elämässä pakko muokata itseään kauniimmaksi. Kirjassa ääneen pääsee joukko nuoria, joilla jokaisella on hieman eri käsitys ja toiveet omasta ulkonäostään. Nuoret eivät ole kaikki tuttuja toisilleen, mutta kirjan edetessä nuorten tarinat saattavat ohi kiitävän hetken liittyä toisiinsa.
Mikä sitten tökki lukiessani? Lievä sanasokeuteni nimien suhteen aiheutti lukiessani sekaannusta siitä, kuka kulloinkin oli kuka ja kuka kertoi ja mitä. Kirjan tarina ei myöskään kulkenut haluamaani suuntaan, vaan omasta mielestäni siinä jäi liian monta lankaa roikkumaan. Lisäksi suht runsas alatyylinen kielenkäyttö harmitti, sillä olisi mukava ajatella, että tulevaisuudessa ei kiroiltaisi kuin työmiehet, vaan että kieli olisi kehittynyt johonkin suuntaan. Tai edes huorittelu. Joidenkin henkilöiden kohtalo tai motiivit olisi voineet mielellään selkeytyä jollain tavalla. Tosin kun ajattelen kohderyhmää, niin tuskin kovinkaan moni nuori aikuinen pohtii lukemaansa aivan samalla tavalla kuin minä. Itselläni tarinasta jäi mietityttämään PlastikPrincessin kohtalo huomattavasti enemmän kuin koko ajatus lähes pakollisista plastiikkakirurgisista muokkauksista.
Ihon alaisten lähtöajatus on hyvin paljon samanlainen kuin Scott Westerfeldin Uglies-sarjassa. Toisin kuin Holopaisen realistinen dystopia, Westerfeldin tarina oli enemmän spefi-dystopiaa. Westerfeld sai itseni pohtimaan enemmän ulkonäön muokkauksia ja niiden pakollisuutta tai vaikutusta elämään sekä sitä, että mitä väliä on, jos joku haluaa muokata itseään. Ja mitä se kaikki saattaa tarkoittaa.
Lähtökohtaisesti kyllä suosittelen tätä kaikille vähänkään aiheesta kiinnostuneille!
October 28, 2016
3,5
En oikeen osaa sanoa tästä mitään järkevää just nyt. Vaikuttava. Pelottavalla tavalla tuntuu siltä, että tällainen tulevaisuudenkuva voisi ihan oikeasti olla joskus todellisuutta.
En oikeen osaa sanoa tästä mitään järkevää just nyt. Vaikuttava. Pelottavalla tavalla tuntuu siltä, että tällainen tulevaisuudenkuva voisi ihan oikeasti olla joskus todellisuutta.
April 11, 2024
Tämä onkin ollut jo pitkään lukulistalla ja nyt päätin lukea sen kun sain sopivasti Helmet- haasteeseen. Tarina oli jännä ja erilainen. Hyväksi käytettiin esimerkiksi blogitestejä ja muita sellaisia. Karu dystopia ei välttämättä olekaan vain kuvitelmaa. Nykyajan kauneusihanteet ja itsensä leikkely on jo tätä päivää. Ei ehkä ihan näin näkyvästi ja yritetään vielä näyttää ihmiseltä sentään. Tarinankerronta oli useammasta tavasta riippumatta hyvin eteenpäin kulkevaa ja mukaansa tempaavaa. Alku oli ehkä hieman jäykähkö ja ainakin itsellä kesti aikansa, että pääsin mukaan juttuun. Loppu taas oli jotenkin todella nopeasti kokoon kyhätyn oloinen, kuin kiireessä olisi pitänyt saada loppu kirjalle.
Kirja menee Helmet- lukuhaasteeseen 2024 kohtaan numero 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta.
Kirja menee Helmet- lukuhaasteeseen 2024 kohtaan numero 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta.
July 25, 2015
Huh! Jopas tykkäsin. Tässä kirjassa oli hyvin paljon Margaret Atwoodmaista (erityisesti Oryx ja Crake) tunnelmaa, johon tykästyin. Life in plastic, it's fantastic...
Eletään maailmassa, jossa ihmisten kosmeettinen parantelu on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja luomuilijoita katsotaan pitkään ja karsaasti. Yksi luomuista (tosin vasten tahtoaan) on Jara, joka ei ole vielä täysi-ikäinen eikä täten oikeutettu muokkauksiin. Hän ei kuitenkaan ole itseensä tyytyväinen, vaan haluaa muokattavaksi enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Vanhempiensa eron jälkeen hän tapaa Mannan ja Miklaksen, luomukaksoset, jotka tanssivat luomuklubilla. Jara pääsee tutustumaan hänelle uuteen maailmaan.
Tarinaa kuljetellaan usean eri henkilöhahmon voimin, välillä blogikirjoitusten, uutisten ja haastattelujen myötä, välillä suoraa kerrontaa. Yhtenä sivujuonena on nimimerkin PlastikPrincess taakse kätkeytyvän tytön varoittava tarina siitä, mihin ongelmiin voi liiallinen muokkauksenhimo johtaa.
Mielestäni hienoa pohdintaa nykyajan kauneusihanteista, ihmisten halusta täydellisyyteen ja kauneusleikkausten eettisestä puolesta.
Alla oleva arvostelu julkaistu Virikkeitä 2/2015
Dystopia-buumille ei näy tulevan loppua, ja tällä kertaa aiheeseen tartutaan hieman eri näkökulmasta. Anu Holopaisen Ihon alaiset on dystooppinen, pelottava tulevaisuudenkuvaus tilanteesta, jossa ihmisten ulkonäön muokkaus on arkipäivää. Muokkaamattomia ihmisiä karsastetaan ja syrjitään ja keinotekoisuudella pyritään pääsemään itseä ja ennen kaikkea muita tyydyttävään lopputulokseen. Aikuisten kaunokirjallisuuden puolelta ensimmäisenä vertailukohtana mieleen tulee Margaret Atwoodin Oryx ja Crake, jossa käsitellään hyvin paljon samaa tematiikkaa. Eroavaisuuksiakin on, totta kai, mutta tiettyä samankaltaisuutta kirjoista voi löytää.
Kirja on koostettu erilaisia tekstityylejä käyttämällä: blogikirjoituksista, suorasta kerronnasta, uutisteksteistä ja televisio-ohjelman litteroinneista. Kirjoitustyyli sopii kirjan maailmaan ja tekee teoksen lukemisesta mielenkiintoisen kokemuksen. Varsinaisena juonena on Jaran, 17-vuotiaan luomupojan, kipuilu viimeisillä hetkillä ennen täysi-ikäisyyttä ja mahdollisuutta muokkauksiin. Jara on kyllästynyt olemaan luomu, näkemään omat virheensä kehossaan ja on kärsimätön odottamaan maagista täysi-ikäisyyttä.
Jaran tilannetta ei helpota myöskään se, että hänen vanhempansa eroavat, ja hän joutuu keskelle kahden kodin välillä tapahtuvaa matkustelua, vanhempien välien selvittelyä ja oman identiteetin löytämistä. Vieraillessaan isänsä ja tämän uuden naisystävän luona Helsingissä Jara kohtaa nuoria, jotka eivät halua muokkauksia vaan pitävät itsestään enemmän normaaleina, juuri sellaisina kuin he ovat. Nuoret tanssivat Luomuklubilla, joka on herrasmieskerhon vastine niille, jotka haluavat tulla hämmästelemään muokkaamattomia kehoja. Jara ei voi ymmärtää, miksi joku ei haluaisi korjata omassa kehossaan olevia virheitä, ja tuo sen moneen otteeseen julki uusille ystävilleen.
Toisena kantavana juonena kirjassa seurataan PlastikPrincess-nimimerkin taakse kätkeytyvän tytön tarinaa. Tyttö on myös alaikäinen, mutta kerää jo rahastoa omiin muokkauksiinsa hieman epämoraalisin keinoin. Tytön tarinaa seurataan blogikirjoitusten muodossa, ja pelkästään ulkonäöstään kiinnostuneen tytön kohtalo ei tule olemaan kaunein mahdollinen. Ulkonäöllä voi ostaa itselleen kiinnostusta ja seuraa, mutta mihin se sitten johtaa, on se tarinan rumempi puoli.
Ihon alaiset on hienovaraista kritiikkiä nykymaailmaa kohtaan: on täysin mahdollista, että tällainen tulevaisuudenkuva voi toteutua. Nykyajan kauneusihanteet antavat osviittaa sille, että kauneusleikkaukset (tai kuten kirjassa puhutaan, muokkaukset) yleistyvät, koska ihmiset tavoittelevat täydellisyyttä ja elämänhallintaa hallitsemalla ulkonäköään. Tämä on pelottavaa ja myös huolestuttavaa. Kirjassa pureudutaan myös kauneusleikkausten eettisiin puoliin ja ongelmiin, sekä sen aiheuttamiin lieveilmiöihin. Hieno ja tarpeellinen kirja, joka herättelee lukijaa miettimään, mikä tässä elämässä onkaan tärkeintä ja mihin tämä maailma on menossa.
Eletään maailmassa, jossa ihmisten kosmeettinen parantelu on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja luomuilijoita katsotaan pitkään ja karsaasti. Yksi luomuista (tosin vasten tahtoaan) on Jara, joka ei ole vielä täysi-ikäinen eikä täten oikeutettu muokkauksiin. Hän ei kuitenkaan ole itseensä tyytyväinen, vaan haluaa muokattavaksi enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Vanhempiensa eron jälkeen hän tapaa Mannan ja Miklaksen, luomukaksoset, jotka tanssivat luomuklubilla. Jara pääsee tutustumaan hänelle uuteen maailmaan.
Tarinaa kuljetellaan usean eri henkilöhahmon voimin, välillä blogikirjoitusten, uutisten ja haastattelujen myötä, välillä suoraa kerrontaa. Yhtenä sivujuonena on nimimerkin PlastikPrincess taakse kätkeytyvän tytön varoittava tarina siitä, mihin ongelmiin voi liiallinen muokkauksenhimo johtaa.
Mielestäni hienoa pohdintaa nykyajan kauneusihanteista, ihmisten halusta täydellisyyteen ja kauneusleikkausten eettisestä puolesta.
Alla oleva arvostelu julkaistu Virikkeitä 2/2015
Dystopia-buumille ei näy tulevan loppua, ja tällä kertaa aiheeseen tartutaan hieman eri näkökulmasta. Anu Holopaisen Ihon alaiset on dystooppinen, pelottava tulevaisuudenkuvaus tilanteesta, jossa ihmisten ulkonäön muokkaus on arkipäivää. Muokkaamattomia ihmisiä karsastetaan ja syrjitään ja keinotekoisuudella pyritään pääsemään itseä ja ennen kaikkea muita tyydyttävään lopputulokseen. Aikuisten kaunokirjallisuuden puolelta ensimmäisenä vertailukohtana mieleen tulee Margaret Atwoodin Oryx ja Crake, jossa käsitellään hyvin paljon samaa tematiikkaa. Eroavaisuuksiakin on, totta kai, mutta tiettyä samankaltaisuutta kirjoista voi löytää.
Kirja on koostettu erilaisia tekstityylejä käyttämällä: blogikirjoituksista, suorasta kerronnasta, uutisteksteistä ja televisio-ohjelman litteroinneista. Kirjoitustyyli sopii kirjan maailmaan ja tekee teoksen lukemisesta mielenkiintoisen kokemuksen. Varsinaisena juonena on Jaran, 17-vuotiaan luomupojan, kipuilu viimeisillä hetkillä ennen täysi-ikäisyyttä ja mahdollisuutta muokkauksiin. Jara on kyllästynyt olemaan luomu, näkemään omat virheensä kehossaan ja on kärsimätön odottamaan maagista täysi-ikäisyyttä.
Jaran tilannetta ei helpota myöskään se, että hänen vanhempansa eroavat, ja hän joutuu keskelle kahden kodin välillä tapahtuvaa matkustelua, vanhempien välien selvittelyä ja oman identiteetin löytämistä. Vieraillessaan isänsä ja tämän uuden naisystävän luona Helsingissä Jara kohtaa nuoria, jotka eivät halua muokkauksia vaan pitävät itsestään enemmän normaaleina, juuri sellaisina kuin he ovat. Nuoret tanssivat Luomuklubilla, joka on herrasmieskerhon vastine niille, jotka haluavat tulla hämmästelemään muokkaamattomia kehoja. Jara ei voi ymmärtää, miksi joku ei haluaisi korjata omassa kehossaan olevia virheitä, ja tuo sen moneen otteeseen julki uusille ystävilleen.
Toisena kantavana juonena kirjassa seurataan PlastikPrincess-nimimerkin taakse kätkeytyvän tytön tarinaa. Tyttö on myös alaikäinen, mutta kerää jo rahastoa omiin muokkauksiinsa hieman epämoraalisin keinoin. Tytön tarinaa seurataan blogikirjoitusten muodossa, ja pelkästään ulkonäöstään kiinnostuneen tytön kohtalo ei tule olemaan kaunein mahdollinen. Ulkonäöllä voi ostaa itselleen kiinnostusta ja seuraa, mutta mihin se sitten johtaa, on se tarinan rumempi puoli.
Ihon alaiset on hienovaraista kritiikkiä nykymaailmaa kohtaan: on täysin mahdollista, että tällainen tulevaisuudenkuva voi toteutua. Nykyajan kauneusihanteet antavat osviittaa sille, että kauneusleikkaukset (tai kuten kirjassa puhutaan, muokkaukset) yleistyvät, koska ihmiset tavoittelevat täydellisyyttä ja elämänhallintaa hallitsemalla ulkonäköään. Tämä on pelottavaa ja myös huolestuttavaa. Kirjassa pureudutaan myös kauneusleikkausten eettisiin puoliin ja ongelmiin, sekä sen aiheuttamiin lieveilmiöihin. Hieno ja tarpeellinen kirja, joka herättelee lukijaa miettimään, mikä tässä elämässä onkaan tärkeintä ja mihin tämä maailma on menossa.
February 14, 2016
Pitkään mietin, että antaisinko tälle kolme vai neljä tähteä, mutta menköön nyt kolmena. Tarina oli kiinnostava ja piti otteessaan hienosti, mutta olisin kaivannut siihen lisää syvyyttä. Kirjassa oli paljon erilaisia henkilöitä, mutta toisaalta osa heistä tuntui hyvin kirjanhahmomaisilta eli heihin oli vaikea samaistua. Pisteitä erityisesti maailmanrakennuksesta ja hauskoista minikappaleista jotka avasivat maailmaa siinä sivussa sekä juonesta, joka pisti lukijankin miettimään.
December 28, 2015
Ihon alaiset on Anu Holopaisen taidonnäyte, joka käsittelee ulkonäköpaineita ja kauneuskirurgian eettisiä kysymyksiä viihdyttävässä ja nuoria lähellä olevassa muodossa. Ulkonäköön kohdistuvien paineiden alla horjumisen sanoittajana se on ainutlaatuinen. Kirjoitin kirjasta lisää täällä.
August 3, 2015
Wow hei. Wow. 4,5.
November 13, 2019
Hieno, hyytävä kuvaus ulkonäkökeskeisestä tulevaisuuden maailmasta, jossa luomunaama on marginaalia vastakulttuuria.
Read
July 15, 2024Semi sus, oudointa mitä oon pitkään aikaan lukenu. Jotain AIVAN erilaista ku mikään muu kirja. Aika kevyt luettava.
May 16, 2015
Aivan mainio rakenne tässä kirjassa! Blogikirjoitukset sun muut rytmittivät kivasti lukemista ja monen henkilön tarina linkittyi loppua kohti tavalla tai toisella yhteen. Päähenkilö Jara vaikutti alussa ärsyttävän pinnalliselta muokkauspakkomielteineen, mutta hänestä tuli esiin kirjan edetessä muitakin puolia tavatessaan Inkan.
Melko raadollista oli tarinan nuorten elämä, ja muokkauksia saadakseen he olivat valmiita kyseenalaisiinkin keinoihin. Tarinassa oli henkilöinä ääripäitä: muokkauksista kieltäytyviä luomuilijoita, kehoaan muokanneita tai siitä kovasti haaveilevia sekä muokkauksia vastustavia aktivisteja. Bloggaaja PlastikPrincessin tarina jäi ikävästi kaihertamaan mieltäni. Kirjan loppu oli surullinen, mutta onnistunut. Arvosanani kirjalle 4+
Melko raadollista oli tarinan nuorten elämä, ja muokkauksia saadakseen he olivat valmiita kyseenalaisiinkin keinoihin. Tarinassa oli henkilöinä ääripäitä: muokkauksista kieltäytyviä luomuilijoita, kehoaan muokanneita tai siitä kovasti haaveilevia sekä muokkauksia vastustavia aktivisteja. Bloggaaja PlastikPrincessin tarina jäi ikävästi kaihertamaan mieltäni. Kirjan loppu oli surullinen, mutta onnistunut. Arvosanani kirjalle 4+
March 30, 2015
Pidin todella paljon Anu Holopaisen aiemmasta dystopiasta Molemmin jaloin, minkä takia tämänkin luin saman tien, kun oli mahdollista. En joutunut pettymään. Holopainen sukeltaa sujuvasti blogien ja ulkonäköpaineiden maailmaan ja onnistuu siinä sivussa esittämään varsin vakuuttavaa yhteiskuntakritiikkiä visuaalisesta kulttuurista, laumasieluisuudesta, somesta, ääriliikkeistä ja poliittisesta päätöksentekoprosessista. Erinomaista lähitulevaisuuteen sijoittuvaa suomidystopiaa nuorille.
Jos pidit Molemmista jaloista (taivutus hämärä...), pidät myös Ihon alaisista. Ja vielä: Ihon alaisissa ollaan vahvasti tässä hetkessä, tämä kirja pitää lukea JUURI NYT. Nyt.
Jos pidit Molemmista jaloista (taivutus hämärä...), pidät myös Ihon alaisista. Ja vielä: Ihon alaisissa ollaan vahvasti tässä hetkessä, tämä kirja pitää lukea JUURI NYT. Nyt.
November 18, 2019
Ensi lukemiskerralla näköjään annoin tälle kolme tähteä, mutta nyt täytyy korottaa neljään. Tää on vaan niin hyvä! Loppu on hieman kiireellä paketoitu, vähän olisi voinut vielä venyttää, mutta mahtavaa että näinkin syvällisen ja vaikuttavan tarinan saa mahdutettua 200 sivuun. Tästä kirjasta ei jää hyvä mieli, ja se varmasti onkin tarkoitus. Ajatuksia herättävä ja ajaton teos joka nousee nyt mun genrevinkkaussettiin, toivottavasti nuorisokin innostuu.
December 15, 2015
Kirja kuvaa tulevaisuuden maailmaa, jossa monet arkiset asiat ovat yhä samanlaisia kuin nykyaikana, mutta ihmisten ulkonäön muokkaus on arkipäivää. Ulkonäöllä onkin erittäin suuri merkitys kaikilla elämän osa-alueilla. Pidin kirjan aiheesta erittäin paljon, mutta olisin toivonut hieman syvällisempää lähestymistapaa.
August 15, 2021
Tää on vähän näitä kirjoja, joista ei osa sanoa, onko se perseestä vai ei, koska dystopia. Mutkia suoriksi, mutta toisaalta ihan jees, pelaa shokkiarvolla, tulee mieleen Rotukarjan viba. En oikeen välittänyt yhdestäkään henkilöstä - pikemminkin aloin arvuutella, mitä paskaa kellekin on luvassa.
Eniten häiritsi: kirja tuntuu siltä, että se olisi tehty 2000-luvun alussa (jv 2017). Kielessä on paljon vanhentunutta ainesta ja kehojen kuvaukset rakentavat pitkälti blondivitsipohjalta (looking at you, duckfaces). Tuntuu oudolta, tunkkaiselta? Ihan kuin blond bimbo girl into smart girl -meme olisi otettu tosissaan.
Vaikea tähdittää, ehkä 2,5.
Eniten häiritsi: kirja tuntuu siltä, että se olisi tehty 2000-luvun alussa (jv 2017). Kielessä on paljon vanhentunutta ainesta ja kehojen kuvaukset rakentavat pitkälti blondivitsipohjalta (looking at you, duckfaces). Tuntuu oudolta, tunkkaiselta? Ihan kuin blond bimbo girl into smart girl -meme olisi otettu tosissaan.
Vaikea tähdittää, ehkä 2,5.
Read
October 22, 2017Huh, rankka ja viiltävä kuvaus ajasta, jollaista osin jo elämme ja jollaiseen päin varmasti vielä menemme. Monesta eri näkökulmasta ja henkilöstä koostuva kertomus yhteiskunnasta, jossa ulkonäkö on kaikki kaikessa ja sen muokkaaminen arkipäivää. Holopainen tavoittaa jotain hyvin olennaista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kauneusihanteista ja ulkoisen olemuksen merkityksestä.
October 26, 2020
nuortendystopia koulua varten! Mielenkiintonen idea, tosi viihyttävä... semi synkee ja ahistava kans... Ois voinu mennä vähän syvemmälle kaikkeen, toisaalta on kiva että tää oli niin kevyt lukea!! Oli lowkey aika fresh juttuja sukupuolesta mutta vähän tuntu tarpeettomalta että ne nuoret pojat oli kuitenki yllättävän naisvihamielisiä välillä? Tulevaisuus odotin enemmän?
November 1, 2015
Toistan itseäni. Miten hieno kirja! Ja aihe on erittäin ajankohtainen juuri nyt!
Tämä oli dystopia. Olenko aikaisemmin jo kertonut millainen suhde minulla on dystopioihin? Vihaan ja rakastan niitä. Ne ovat mielenkiintoisia, mutta pelkään tosissani, että ne kertovat tulevaisuuden. Kaikki dystopiat jotka olen lukenut tai katsonut voisivat aivan hyvin käydä toteen vielä joskus. Tämä kirja voisi toteutua jo lähitulevaisuudessa.
Tämä kirja kertoo kehonmuokkauksesta. Kauneusleikkaukset ovat tulevaisuus, kaikki ovat muokanneet naamaansa tai kroppaansa enemmän tai vähemmän. Mutta joukossa on myös niitä jotka eivät pidä ulkonäkönsä muokkaamisesta, he haluavat olla luomuja, mutta heitä pidetään friikkeinä. Sosiaalinen status näyttää riippuvan siitä kuinka paljon ja kuinka hienoja (ja kalliita) muokkauksia on itselleen tehnyt. Se on melkeinpä myös yksi kriteeri työnsaannissa, varsinkin asiakaspalvelussa. Ei ole myöskään hyvä näyttää vahnalta. Jotkut tekevät melkein mitä tahansa saadakseen rahaa tai tilaisuuden tehdä muokkauksia. Kirjassa yksi tavoista oli prostituutio. Alaikäisten prostituutio.
Kauneusleikkaukset ovat helppoja ja nopeita vaikkakin kirjassa keskustellaan myös sen turvallisuudesta. Asiasta on myös säädetty laki. Luonnollisesti pitää olla 18-vuotias jotta voi itse päättää muokkauksistaan, mutta muokkauksia voi tehdä myös pelkällä vanhempien luvalla ennen kuin täyttää 18 vuotta. Ne nuoret jotka eivät saa lupaa muokkauksiin tai ne joilla ei ole niihin varaa, pelkäävät käyttää halpoja klinikoita tai itsepalvelu muokkauskoppeja, käyttävät meikkiä, ja paljon! Meikkaus tuntui olevan oikeastaan melkeinpä jo taidemuoto. Sen tekemiseen käytettiin useita tunteja.
Syy miksi tämä kirja on niin ajankohtainen on se, että televisiosta alkaa sarja nimeltä Vuosia nuoremmaksi. Järkytyin kun näin mainoksen siitä. Se, mitä ymmärsin mainoksesta, ohjelman juontajat sanovat ihmisille näiden olevan rumia ja vanhoja ja tarjoutuvat tekemään heistä kauniita ja haluttavia jälleen. Okei, jotkut heistä kyllä hyötyisivät uudesta kampauksesta, kivoista uusista vaatteista ja kauniista meikistä. Se on ok. Itsekin haluaisin joskus päästä hemmoteltavaksi. Monesti kyse on kuitenkin vain rahasta, ammattimaiset kampaajat ja uudet (muodikkaat) vaatteet maksavat maltaita ja on vaikea tehdä itselleen täydellinen meikki joten senkin mielellään antaisi ammattilaisen hoidettavaksi. Mutta asiaa ei jätetty vain tähän. Näin miten huuleen pistettiin botoxia ja ehkä jotain enemmänkin. Se ei ole okei. Ja se ei ole myöskään okei, että sanotaan ihmisille päin naamaa miten rumilta tai vanhoilta nämä näyttävät. Miksi olla niin negatiivinen? Suomalaiset tarvitsisivat muutenkin paljon enemmän kehumista koska olemme niin epävarma ja masentunut kansa. Jos joku sanoisi minulle, että näytän rumalta ja vanhalta, murtuisin. Olisin hyvin surullinen ja asia vaivaisi minua kauan. Masentuisin. Tiedän etten ole maailman kaunein, mutta ei sitä silti tarvitse minulle sanoa kuin loukatakseen.
On jo tarpeeksi paha asia, että epävarmat nuoremme kyllästetään median suoltamilla kuvilla siitä millaiselta heidän muka pitäisi näyttää. Ja monesti kuvat ovat erittäin epärealistisia. Täynnä photoshoppia, kummia kulmia, valoja ja meikkiä.
En ole koskaan ollut muodikas. Olin poikatyttö. Olin lihava. Totta kai toivoin olevani laihempi, kauniimpi ja olisin voinut pistää päälleni muutakin kuin kulahtaneet verkkarit. Mutta vihasin kuntoilua, en pitänyt meikistä eikä meillä oikein ollut kauheasti varaa uusiin vaatteisiin enkä oikeastaan edes pitänyt silloisesta muodista. En ole vieläkään laiha, voisin olla edelleen kauniimpi ja muoti ei kiinnosta vieläkään. Silti edelleen toivoisin olevani laihempi ja kauniimpi (kukapa ei), mutta en silti lähtisi muokkaamaan itseäni joksikin minkä luulen olevan kaunista vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Kuka edes on kaunis? Jotkut ovat sanoneet, että olen kaunis, mutta olen myös kuullut olevani ruma. Ketä siis uskoa? Tiedän, että media sanoisi minun olevan ruma, mutta se on vain muutaman mielipide. Jotkut pitävät suklaasta, toiset hedelmäkarkeista.
Mutta kirja oli hyvä. Hahmot olivat mielenkiintoisia. Molemmat aiheen puolet oli edustettuna vaikkakin kirja taisi enemmän olla kauneusbisnestä vastaan ja miksei olisi. Meidän pitäisi vain hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme. Ei antaa median kertoa meille mitä ajatella ja miltä näyttää. Toki aina on ollut kauneusstandardeja ja aina tulee olemaankin. Mutta itsensä muokkaaminen siihen ”standardiin” ei ole kovin luovaa. Olemme kaikki erilaisia ja se tekee meistä ainutlaatuisia. En todellakaan haluaisi näyttää samalta kuin naapurini.
Pidin myös kirjan tavasta kertoa monta tarinaa käyttäen eri tekstimuotoja. Kirjasta löytyy niin blogipostauksia, tv-show ohjelmia tekstimuodossa kuin tavallistakin kerrontaa.
Ainoa huono puoli kirjassa oli se, että se pisti haluamaan lisää. Mitä sitten tapahtuu? Haluan tietää! Mutta en usko, että tästä on tulossa jatko-osaa.
Tämä oli dystopia. Olenko aikaisemmin jo kertonut millainen suhde minulla on dystopioihin? Vihaan ja rakastan niitä. Ne ovat mielenkiintoisia, mutta pelkään tosissani, että ne kertovat tulevaisuuden. Kaikki dystopiat jotka olen lukenut tai katsonut voisivat aivan hyvin käydä toteen vielä joskus. Tämä kirja voisi toteutua jo lähitulevaisuudessa.
Tämä kirja kertoo kehonmuokkauksesta. Kauneusleikkaukset ovat tulevaisuus, kaikki ovat muokanneet naamaansa tai kroppaansa enemmän tai vähemmän. Mutta joukossa on myös niitä jotka eivät pidä ulkonäkönsä muokkaamisesta, he haluavat olla luomuja, mutta heitä pidetään friikkeinä. Sosiaalinen status näyttää riippuvan siitä kuinka paljon ja kuinka hienoja (ja kalliita) muokkauksia on itselleen tehnyt. Se on melkeinpä myös yksi kriteeri työnsaannissa, varsinkin asiakaspalvelussa. Ei ole myöskään hyvä näyttää vahnalta. Jotkut tekevät melkein mitä tahansa saadakseen rahaa tai tilaisuuden tehdä muokkauksia. Kirjassa yksi tavoista oli prostituutio. Alaikäisten prostituutio.
Kauneusleikkaukset ovat helppoja ja nopeita vaikkakin kirjassa keskustellaan myös sen turvallisuudesta. Asiasta on myös säädetty laki. Luonnollisesti pitää olla 18-vuotias jotta voi itse päättää muokkauksistaan, mutta muokkauksia voi tehdä myös pelkällä vanhempien luvalla ennen kuin täyttää 18 vuotta. Ne nuoret jotka eivät saa lupaa muokkauksiin tai ne joilla ei ole niihin varaa, pelkäävät käyttää halpoja klinikoita tai itsepalvelu muokkauskoppeja, käyttävät meikkiä, ja paljon! Meikkaus tuntui olevan oikeastaan melkeinpä jo taidemuoto. Sen tekemiseen käytettiin useita tunteja.
Syy miksi tämä kirja on niin ajankohtainen on se, että televisiosta alkaa sarja nimeltä Vuosia nuoremmaksi. Järkytyin kun näin mainoksen siitä. Se, mitä ymmärsin mainoksesta, ohjelman juontajat sanovat ihmisille näiden olevan rumia ja vanhoja ja tarjoutuvat tekemään heistä kauniita ja haluttavia jälleen. Okei, jotkut heistä kyllä hyötyisivät uudesta kampauksesta, kivoista uusista vaatteista ja kauniista meikistä. Se on ok. Itsekin haluaisin joskus päästä hemmoteltavaksi. Monesti kyse on kuitenkin vain rahasta, ammattimaiset kampaajat ja uudet (muodikkaat) vaatteet maksavat maltaita ja on vaikea tehdä itselleen täydellinen meikki joten senkin mielellään antaisi ammattilaisen hoidettavaksi. Mutta asiaa ei jätetty vain tähän. Näin miten huuleen pistettiin botoxia ja ehkä jotain enemmänkin. Se ei ole okei. Ja se ei ole myöskään okei, että sanotaan ihmisille päin naamaa miten rumilta tai vanhoilta nämä näyttävät. Miksi olla niin negatiivinen? Suomalaiset tarvitsisivat muutenkin paljon enemmän kehumista koska olemme niin epävarma ja masentunut kansa. Jos joku sanoisi minulle, että näytän rumalta ja vanhalta, murtuisin. Olisin hyvin surullinen ja asia vaivaisi minua kauan. Masentuisin. Tiedän etten ole maailman kaunein, mutta ei sitä silti tarvitse minulle sanoa kuin loukatakseen.
On jo tarpeeksi paha asia, että epävarmat nuoremme kyllästetään median suoltamilla kuvilla siitä millaiselta heidän muka pitäisi näyttää. Ja monesti kuvat ovat erittäin epärealistisia. Täynnä photoshoppia, kummia kulmia, valoja ja meikkiä.
En ole koskaan ollut muodikas. Olin poikatyttö. Olin lihava. Totta kai toivoin olevani laihempi, kauniimpi ja olisin voinut pistää päälleni muutakin kuin kulahtaneet verkkarit. Mutta vihasin kuntoilua, en pitänyt meikistä eikä meillä oikein ollut kauheasti varaa uusiin vaatteisiin enkä oikeastaan edes pitänyt silloisesta muodista. En ole vieläkään laiha, voisin olla edelleen kauniimpi ja muoti ei kiinnosta vieläkään. Silti edelleen toivoisin olevani laihempi ja kauniimpi (kukapa ei), mutta en silti lähtisi muokkaamaan itseäni joksikin minkä luulen olevan kaunista vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Kuka edes on kaunis? Jotkut ovat sanoneet, että olen kaunis, mutta olen myös kuullut olevani ruma. Ketä siis uskoa? Tiedän, että media sanoisi minun olevan ruma, mutta se on vain muutaman mielipide. Jotkut pitävät suklaasta, toiset hedelmäkarkeista.
Mutta kirja oli hyvä. Hahmot olivat mielenkiintoisia. Molemmat aiheen puolet oli edustettuna vaikkakin kirja taisi enemmän olla kauneusbisnestä vastaan ja miksei olisi. Meidän pitäisi vain hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme. Ei antaa median kertoa meille mitä ajatella ja miltä näyttää. Toki aina on ollut kauneusstandardeja ja aina tulee olemaankin. Mutta itsensä muokkaaminen siihen ”standardiin” ei ole kovin luovaa. Olemme kaikki erilaisia ja se tekee meistä ainutlaatuisia. En todellakaan haluaisi näyttää samalta kuin naapurini.
Pidin myös kirjan tavasta kertoa monta tarinaa käyttäen eri tekstimuotoja. Kirjasta löytyy niin blogipostauksia, tv-show ohjelmia tekstimuodossa kuin tavallistakin kerrontaa.
Ainoa huono puoli kirjassa oli se, että se pisti haluamaan lisää. Mitä sitten tapahtuu? Haluan tietää! Mutta en usko, että tästä on tulossa jatko-osaa.
January 21, 2016
Ihan mahtava kirja mahdollisesta tulevaisuudesta jossa luonnollinen ulkonäkö on lähinnä kirous ja hankaloittaa elämää. On ihan normia muokata ulkonäköään ja luomut on kummajaisia. Päähenkilö on poika Jara, joka haaveilee täysikäisyydestä jotta itse voisi päättää muokkauksistaan kun vanhemmat ovat niin nuivia etteivät anna alaikäisenä lupaa teettää mitään. Jara kuitenkin saa yllättäen hienon kesätyöpaikan ja se mahdollistaa vaikka mitä...Kirja on hienosti kasattu tarina erilaisista blogikirjoituksista, tv-pätkistä ja muista medioista, ja on silti selkeä, jännittävä ja koskettava. Suosittelen kaikille! Hieno vinkkauskirja!
May 4, 2015
Mä pidin tästä.
Harmitti, kun kirja loppui niin pian (lukijana) mutta vinkkarina kiitin, sillä ihanaa, että vaikka aihe oli sellainen, mistä olisi voinut jatkaa ja jatkaa niin kirjailija on malttanut päättää tiettyyn kohtaan. Koska ohut kirja on hyvä kirja kun puhutaan heistä, joille lukeminen on hankalaa.
Menee ehdottomasti vinkkauspakkiin ja mietin kuumeisesti, miten saisin kerrottua niin että kerron tarpeeksi mutta en kerro mitään.
Harmitti, kun kirja loppui niin pian (lukijana) mutta vinkkarina kiitin, sillä ihanaa, että vaikka aihe oli sellainen, mistä olisi voinut jatkaa ja jatkaa niin kirjailija on malttanut päättää tiettyyn kohtaan. Koska ohut kirja on hyvä kirja kun puhutaan heistä, joille lukeminen on hankalaa.
Menee ehdottomasti vinkkauspakkiin ja mietin kuumeisesti, miten saisin kerrottua niin että kerron tarpeeksi mutta en kerro mitään.
April 19, 2015
Tulevaisuudenkuvaus, jossa ulkonäköihanteet ovat venyneet äärimmilleen: kauneusleikkaukset ja kaikenlaiset kehonmuokkaukset ovat arkipäivää. Täysin luomu ihminen on friikki. Välillä melkoisen ahdistavaa luettavaa, mutta toisaalta se, ettei mitään juuri kaunisteltu sopi tarinankuvaan. Myös erilaiset kerrontatyylit olivat tehokkaita. Ja kerrankin hieno ja kiinnostava kansikuva nuortenkirjalla! Kaikenkaikkiaan hurja lukutapaus.
December 21, 2015
Monta lukumuistoa nousi mieleen tätä lukiessani. Varleyn Hyvästi Robinson Crusoe, Ojalan Pommi ja Rannelan Taivaan tuuliin. Kuinka pitkälle kauneuden ihannoinnissa voi mennä? Kuinka äärimmäiset tositeeveet voit hyväksyä? Miten pitkälle voit mennä uskomasi asian puolesta?
December 19, 2024
Neljän ja viiden tähden väliin. En oikein taia osata muuta vielä sanoa, sen verran nahan alle meni. Oisko tässä uus klassikko?
Rakenteeltaan loistava kollaasi erilaisia tekstityyppejä, sopivan mittainen ja vetävä kö mikä. Koskettaa sekä "luomua" että modattua - eli siis kaikkia, jollain tavalla.
Rakenteeltaan loistava kollaasi erilaisia tekstityyppejä, sopivan mittainen ja vetävä kö mikä. Koskettaa sekä "luomua" että modattua - eli siis kaikkia, jollain tavalla.
August 8, 2015
Kirja oli vähän outo. Kirjoitustyyli ei iskenyt ja muutenkin oli aika tönkköä. Idea oli kumminkin hyvä ja kirja olisi toisenlaisen tarinan kanssa ollut huomattavasti parempi.
January 22, 2019
Anu Holopaisen Ihon alaiset romaani ei jaksa vakuuttaa, vaikka sitä onkin paljon kehuttu. Teosta on kuvattu tulevaisuuden dystopiaksi, vaikkei se sellainen olekaan. Aiheena tosin on kehonmuokkaus, ja tarinan päähenkilöt ovat nuoria ja osa yläkouluikäisiä jossain lähitulevaisuudessa.
Henkilögalleria on suppea ja hahmojen väliset suhteet keinotekoisen kankeita ja tarinan kaari aika tökerö. Sitä jännitettä on äidin ja pojan välillä, eli kauneuskirurgiaa kaikille tarjoilevan Bellissima-klinikan toimarin Sarianna Jonesin ja esteettistä kehonmuokkausta vastustavan Matias-pojan välille rakennetaan epäuskottava tragedia.
Esteettisen kirurgian supertähdet, kuten Adrienne Moines, Manuel Milán ja Fanny Nevermore piipahtavat Suomeen pällisteltäviksi. PlastikPrincess-niminen teini pitää blogia, ja vanhempien avioerosta kipuileva teini nimeltä Jara Kuhmoisista on gimmakaverinsa Inkan kanssa tienhaarassa, jatkuuko suhde vai ei. Väliin lisätään niin Verkkouutisia, videobloggari Zeenan postauksia, rekty-TV:tää ja jotain ajankohtaislähetystä, johon änkeävät monen kirjan keskeisen henkilöt.
Yritys on kova, mutta videoblogin vuorosanat eivät videoksi muutu sen paremmin kuin yläkoululaisen Adventures of PlastikPrincessin blogiteksteiksi tarkoitetut luvut kommenttiosuuksineen. Liikkuminen tekstilajista toiseen, ja painettu dialogi ajankohtaisohjelmassa jää lähinnä repliikkien varaan niin kuin muukin kirjan dialogi. Hahmoja ei juurikaan syvennetä ollenkaan, teknologiasta tai miljööstä ei kerrota paljon mitään.
Nykyään on jo ihan arkipäivää joissakin alakulttuureissa tai paremman väen iltapäiväaktiviteeteissa, että parannellaan implanteilla ja pistoksilla ulkonäköä vaikkapa tatuointistudiossa tai kauneushoitolassa. Tässä nuoret ovat sitten oppineet vanhemmilta ja mediasta kehonmuokkauskulttuuria. Osan mielestä se on ihailtavaa ja tavoiteltavaa, ja osan kirjan hahmojen mielestä ihan päinvastoin. Lukija sitten saa yrittää samaistua jompaankumpaan, jos vain mielikuvitusta riittää.
Henkilögalleria on suppea ja hahmojen väliset suhteet keinotekoisen kankeita ja tarinan kaari aika tökerö. Sitä jännitettä on äidin ja pojan välillä, eli kauneuskirurgiaa kaikille tarjoilevan Bellissima-klinikan toimarin Sarianna Jonesin ja esteettistä kehonmuokkausta vastustavan Matias-pojan välille rakennetaan epäuskottava tragedia.
Esteettisen kirurgian supertähdet, kuten Adrienne Moines, Manuel Milán ja Fanny Nevermore piipahtavat Suomeen pällisteltäviksi. PlastikPrincess-niminen teini pitää blogia, ja vanhempien avioerosta kipuileva teini nimeltä Jara Kuhmoisista on gimmakaverinsa Inkan kanssa tienhaarassa, jatkuuko suhde vai ei. Väliin lisätään niin Verkkouutisia, videobloggari Zeenan postauksia, rekty-TV:tää ja jotain ajankohtaislähetystä, johon änkeävät monen kirjan keskeisen henkilöt.
Yritys on kova, mutta videoblogin vuorosanat eivät videoksi muutu sen paremmin kuin yläkoululaisen Adventures of PlastikPrincessin blogiteksteiksi tarkoitetut luvut kommenttiosuuksineen. Liikkuminen tekstilajista toiseen, ja painettu dialogi ajankohtaisohjelmassa jää lähinnä repliikkien varaan niin kuin muukin kirjan dialogi. Hahmoja ei juurikaan syvennetä ollenkaan, teknologiasta tai miljööstä ei kerrota paljon mitään.
Nykyään on jo ihan arkipäivää joissakin alakulttuureissa tai paremman väen iltapäiväaktiviteeteissa, että parannellaan implanteilla ja pistoksilla ulkonäköä vaikkapa tatuointistudiossa tai kauneushoitolassa. Tässä nuoret ovat sitten oppineet vanhemmilta ja mediasta kehonmuokkauskulttuuria. Osan mielestä se on ihailtavaa ja tavoiteltavaa, ja osan kirjan hahmojen mielestä ihan päinvastoin. Lukija sitten saa yrittää samaistua jompaankumpaan, jos vain mielikuvitusta riittää.
July 22, 2024
Anu Holopaisen tulevaisuuteen sijoittuvassa scifiromaanissa Ihon alaiset maailma vaikuttaa voivan hyvin: ilmastosta ei olla huolissaan ja Suomi vaikuttaa turvalliselta paikalta. Ihmisten hyvinvointi on kuitenkin riippuvainen kauneusoperaatioista. Luomut eli ihmiset, joilla ei ole kehomuokkauksia ovat harvinaisia — suorastaan ihmettelyn aiheita.
Romaanin päähenkilö Jara Karttunen on 17-vuotias nuori, joka haaveilee kauneusleikkauksista. Hänellä on niihin lupa vasta, kun hän täyttää 18 vuotta. Karttunen menee isänsä perässä Helsinkiin viettämään kesää ja päätyy kesätöihin mielenkiintoiselle Luomuklubille, jossa hänen luonnollisista piirteistä on hyötyä. Jara törmää Helsingissä uusiin ihmisiin, jotka eivät välttämättä jaa hänen ajatustaan kauneusoperaatioiden välttämättömyydestä. Aika näyttää, kääntyykö Jaran pää asian suhteen.
Mielestäni tämä nuortenromaani on raikas ja ajatuksia herättävä. Kauneudenhoitokulttuuri ja pinnallinen ajatusmaailma on romaanissa vedetty niin överiksi, että se toimii ja luo mielenkiintoisen miljöön. Erilaiset henkilöt ja kerrontatyylin vaihtelu virkistävät erityisesti romaanin alkupuolella. Romaanin loppuvaiheet eivät mielestäni kuitenkaan sykähdyttäneet. Kirja sopii hyvin yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille lukijoille.
Romaanin päähenkilö Jara Karttunen on 17-vuotias nuori, joka haaveilee kauneusleikkauksista. Hänellä on niihin lupa vasta, kun hän täyttää 18 vuotta. Karttunen menee isänsä perässä Helsinkiin viettämään kesää ja päätyy kesätöihin mielenkiintoiselle Luomuklubille, jossa hänen luonnollisista piirteistä on hyötyä. Jara törmää Helsingissä uusiin ihmisiin, jotka eivät välttämättä jaa hänen ajatustaan kauneusoperaatioiden välttämättömyydestä. Aika näyttää, kääntyykö Jaran pää asian suhteen.
Mielestäni tämä nuortenromaani on raikas ja ajatuksia herättävä. Kauneudenhoitokulttuuri ja pinnallinen ajatusmaailma on romaanissa vedetty niin överiksi, että se toimii ja luo mielenkiintoisen miljöön. Erilaiset henkilöt ja kerrontatyylin vaihtelu virkistävät erityisesti romaanin alkupuolella. Romaanin loppuvaiheet eivät mielestäni kuitenkaan sykähdyttäneet. Kirja sopii hyvin yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille lukijoille.
January 8, 2023
Itse luin tätä kirjaa lukioikäisenä hyvin eri tavalla kuin olen myöhemmin huomannut aikuislukijoiden tätä lukeneen. Itselle tämä kirja kertoi siitä, miten rajoittuneita olemme normaalisti "sosiaaliseen ulkonäköön" eli siihen, miltä ihmisen kuuluu näyttää toimiakseen yhteiskunnassa. Kirja sai pohtimaan sitä, miten saman näköisiä ihmiset ovat, vaikka periaatteessahan ihmiset voisivat näyttää ihan miltä vain. Kirja sai myös pohtimaan jänniä tulevaisuuden edistysaskeleita, varsinkin dimensiotatuoinnit kuulostivat siisteiltä.
Olen edelleen tätä mieltä, mutta nyt vanhempana kirjassa huomaa myös uusia puolia. En ollut aiemmin pohtinut sitä, että kirjan maailmassa ulkonäön muokkaamattomuus vaikeuttaa yhteiskuntaan sopeutumista, vaikka muistan lukiessani kaivanneenikin sitä, että luomut olisi hyväksytty myös osaksi yhteiskuntaa. Olin myös hyvin yllättynyt siitä, että luomuista tehtiin kirjassa terroristeja, joka tavallaan pyrki asettamaan heidät lukijan vihan kohteeksi. Olisin kaivannut hieman sovittelevampaa lopetusta "annetaan kaikkien kukkien kukkia" -tyyliin.
Olen edelleen tätä mieltä, mutta nyt vanhempana kirjassa huomaa myös uusia puolia. En ollut aiemmin pohtinut sitä, että kirjan maailmassa ulkonäön muokkaamattomuus vaikeuttaa yhteiskuntaan sopeutumista, vaikka muistan lukiessani kaivanneenikin sitä, että luomut olisi hyväksytty myös osaksi yhteiskuntaa. Olin myös hyvin yllättynyt siitä, että luomuista tehtiin kirjassa terroristeja, joka tavallaan pyrki asettamaan heidät lukijan vihan kohteeksi. Olisin kaivannut hieman sovittelevampaa lopetusta "annetaan kaikkien kukkien kukkia" -tyyliin.
Displaying 1 - 30 of 56 reviews