What do you think?
Rate this book
Pidot
”Emme oikeastaan halunneet samoja asioita. Halusimme vain tuntea, että haluamme.”
Kun Maria saapuu lapsuudenystävänsä juhliin, hän ei tiedä lainkaan mitä odottaa tai miksi hänet on ylipäätään kutsuttu paikalle. Hänen ja Mariannen tiet ovat eronneet vuosia sitten, eikä yhteyden rakentaminen tunnu enää mahdolliselta.
Nuorena Maria oli se, jolla oli ohjat käsissä, mutta nyt roolit ovat vaihtuneet: ystävä on muuttunut pikkukaupunkiin jääneestä kioskinmyyjästä juhlituksi vaikuttajaksi, jonka tuttavapiiriin kuuluvat kaikki silmäätekevät. Maria itse suorittaa lapsiperhearkea ja työskentelee museossa, mutta hänen sisällään kytee haave toisenlaisesta elämästä. Hiljalleen pintaan nousevat muistot sanattomasta yhteydestä ja ilon ja onnen täyttämistä hetkistä mutta myös petoksesta, joka muutti kaiken.
Pidot on vangitseva yhdenillanromaani valinnoista, luokasta, kateudesta ja rakkaudesta. Se on keskusteluiden ja huoneiden sokkelo, jossa kaikki ovet johtavat eri kohtaloihin.
Johanna Forss (s. 1979) on helsinkiläinen kustantaja, joka on kasvanut ja käynyt koulunsa Kuopiossa. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Esikoisromaaniaan Pidot Forss on kirjoittanut vapaa-ajallaan useamman vuoden ajan. Hän harrastaa luonnossa liikkumista, kuorolaulua ja iltakävelyitä ystävien kanssa, haaveilee olevansa rohkea seikkailijatar ja onkin sitä toisinaan.
Kun Maria saapuu lapsuudenystävänsä juhliin, hän ei tiedä lainkaan mitä odottaa tai miksi hänet on ylipäätään kutsuttu paikalle. Hänen ja Mariannen tiet ovat eronneet vuosia sitten, eikä yhteyden rakentaminen tunnu enää mahdolliselta.
Nuorena Maria oli se, jolla oli ohjat käsissä, mutta nyt roolit ovat vaihtuneet: ystävä on muuttunut pikkukaupunkiin jääneestä kioskinmyyjästä juhlituksi vaikuttajaksi, jonka tuttavapiiriin kuuluvat kaikki silmäätekevät. Maria itse suorittaa lapsiperhearkea ja työskentelee museossa, mutta hänen sisällään kytee haave toisenlaisesta elämästä. Hiljalleen pintaan nousevat muistot sanattomasta yhteydestä ja ilon ja onnen täyttämistä hetkistä mutta myös petoksesta, joka muutti kaiken.
Pidot on vangitseva yhdenillanromaani valinnoista, luokasta, kateudesta ja rakkaudesta. Se on keskusteluiden ja huoneiden sokkelo, jossa kaikki ovet johtavat eri kohtaloihin.
Johanna Forss (s. 1979) on helsinkiläinen kustantaja, joka on kasvanut ja käynyt koulunsa Kuopiossa. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Esikoisromaaniaan Pidot Forss on kirjoittanut vapaa-ajallaan useamman vuoden ajan. Hän harrastaa luonnossa liikkumista, kuorolaulua ja iltakävelyitä ystävien kanssa, haaveilee olevansa rohkea seikkailijatar ja onkin sitä toisinaan.
197 pages, Hardcover
Published January 12, 2026
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 15 of 15 reviews
February 14, 2026
Lähtökohta oli kiinnostava - entinen ystävyys, salaperäiset pidot - mutta sitten mukaan tuli vähän liikaa kaikkea, niin fokus ainakin omalla kohdallani hukkui. Oliko tämä kritiikkiä someajalle ja oman elämän poseeraamiselle? Vai haluttiinko sittenkin kommentoida luokkaa? Olisin pitänyt puurot ja vellit vähän tiukemmin erillään, jotta kokonaisuus olisi ollut kirkkaampi, nyt se tuntui venyvän ja valuvan joka suuntaan mutta ei selkeästi mihinkään.
February 20, 2026
2.5
ystävyys aiheena kiinnostaa, mutta onhan se hankala aihe kirjoittaa raikkaasti. rehellisesti ja rujosti kai helpompaa. tunnistettava, mutta Ehkä kuitenkin ennemmin kirja kateudesta kuin ystävyydestä.
ystävyys aiheena kiinnostaa, mutta onhan se hankala aihe kirjoittaa raikkaasti. rehellisesti ja rujosti kai helpompaa. tunnistettava, mutta Ehkä kuitenkin ennemmin kirja kateudesta kuin ystävyydestä.
February 13, 2026
muutama kappale oli kuin suoraan omasta päiväkirjan mietteistä. hui.
April 6, 2026
Vuoden 26. kirjani on Johanna Forssin esikoisteos Pidot. Forss on kirjoittanut kirjaa vapaa-ajallaan useamman vuoden ajan. Romaani on yhden illan tarina, joka kertoo ystävyydestä.
Tarinasta sanottua:
"Kun Maria saapuu lapsuudenystävänsä juhliin, hän ei tiedä lainkaan mitä odottaa tai miksi hänet on ylipäätään kutsuttu paikalle. Hänen ja Mariannen tiet ovat eronneet vuosia sitten, eikä yhteyden rakentaminen tunnu enää mahdolliselta.
Nuorena Maria oli se, jolla oli ohjat käsissä, mutta nyt roolit ovat vaihtuneet: ystävä on muuttunut pikkukaupunkiin jääneestä kioskinmyyjästä juhlituksi vaikuttajaksi, jonka tuttavapiiriin kuuluvat kaikki silmäätekevät. Maria itse suorittaa lapsiperhearkea ja työskentelee museossa, mutta hänen sisällään kytee haave toisenlaisesta elämästä. Hiljalleen pintaan nousevat muistot sanattomasta yhteydestä ja ilon ja onnen täyttämistä hetkistä mutta myös petoksesta, joka muutti kaiken.
Pidot on vangitseva yhdenillanromaani valinnoista, luokasta, kateudesta ja rakkaudesta. Se on keskusteluiden ja huoneiden sokkelo, jossa kaikki ovet johtavat eri kohtaloihin."
Tästä kirjasta minulla ei ole kovin paljoa sanottavaa. Olisiko romaani ollut paikoin myös hieman aikalaisromaania silloin, kun se kuvasi juhlissa olevien ihmisten somettamista ja tullessaan siihen tulokseen, että kaikki somettaminen oli turhaa sananhelinää, jota tuskin somettajat itsekään ymmärsivät.
Romaani sisälsi myös takaumia eli siinä palattiin Marian ja Mariannen lapsuuteen.
Ihan OK lukukokemus.
Arvioksi 3,3/5
Johanna Forss: Pidot. (2026) Sivuja 195 (luin e-kirjana), joten vuoden kokonaissivumäärä on nyt 6 598 sivua.
Tarinasta sanottua:
"Kun Maria saapuu lapsuudenystävänsä juhliin, hän ei tiedä lainkaan mitä odottaa tai miksi hänet on ylipäätään kutsuttu paikalle. Hänen ja Mariannen tiet ovat eronneet vuosia sitten, eikä yhteyden rakentaminen tunnu enää mahdolliselta.
Nuorena Maria oli se, jolla oli ohjat käsissä, mutta nyt roolit ovat vaihtuneet: ystävä on muuttunut pikkukaupunkiin jääneestä kioskinmyyjästä juhlituksi vaikuttajaksi, jonka tuttavapiiriin kuuluvat kaikki silmäätekevät. Maria itse suorittaa lapsiperhearkea ja työskentelee museossa, mutta hänen sisällään kytee haave toisenlaisesta elämästä. Hiljalleen pintaan nousevat muistot sanattomasta yhteydestä ja ilon ja onnen täyttämistä hetkistä mutta myös petoksesta, joka muutti kaiken.
Pidot on vangitseva yhdenillanromaani valinnoista, luokasta, kateudesta ja rakkaudesta. Se on keskusteluiden ja huoneiden sokkelo, jossa kaikki ovet johtavat eri kohtaloihin."
Tästä kirjasta minulla ei ole kovin paljoa sanottavaa. Olisiko romaani ollut paikoin myös hieman aikalaisromaania silloin, kun se kuvasi juhlissa olevien ihmisten somettamista ja tullessaan siihen tulokseen, että kaikki somettaminen oli turhaa sananhelinää, jota tuskin somettajat itsekään ymmärsivät.
Romaani sisälsi myös takaumia eli siinä palattiin Marian ja Mariannen lapsuuteen.
Ihan OK lukukokemus.
Arvioksi 3,3/5
Johanna Forss: Pidot. (2026) Sivuja 195 (luin e-kirjana), joten vuoden kokonaissivumäärä on nyt 6 598 sivua.
March 8, 2026
On vaikea tähdittää, ehkä 3,5 tähteä tuntuisi sopivalta.
Alussa en meinannut saada tarinasta otetta. Tunne oli hajanainen kuin juhlissa, jossa luovii hälyn keskellä ja yrittää löytää jonkun, jonka tuntisi – eli niin. Ehkä se olikin tarkoituksellista?
Mitä pidemmälle pääsin kirjan toisessa ja kolmannessa osassa, sitä vaikeammalta lukeminen tuntui. I'm in this picture and I don't like it, teki mieli klikata. Tarina meni yhtäkkiä syvemmälle minuun kuin olin alun jälkeen uumoillut.
Ystävien yhteen kietoutuminen ja vuoroin kumpaankin suuntaan vellova kateus oli kiehtovaa. Mustavalkoisuutta tässä tarinassa ei ollut, vaan tuhansittain sävyjä. Kuka teki väärin ja kenelle? Onko altavastaaja se, joka jää vaille vakaita kotioloja, vai se, jolle ei osoiteta rakkautta? Selkeitä vastauksia ei ollut, ja se jäi hyvällä tavalla kalvamaan.
Tunteitta tämä ei siis jättänyt. Olo on vähän ristiriitainen. Pitäisikö lukea uudelleen?
Alussa en meinannut saada tarinasta otetta. Tunne oli hajanainen kuin juhlissa, jossa luovii hälyn keskellä ja yrittää löytää jonkun, jonka tuntisi – eli niin. Ehkä se olikin tarkoituksellista?
Mitä pidemmälle pääsin kirjan toisessa ja kolmannessa osassa, sitä vaikeammalta lukeminen tuntui. I'm in this picture and I don't like it, teki mieli klikata. Tarina meni yhtäkkiä syvemmälle minuun kuin olin alun jälkeen uumoillut.
Ystävien yhteen kietoutuminen ja vuoroin kumpaankin suuntaan vellova kateus oli kiehtovaa. Mustavalkoisuutta tässä tarinassa ei ollut, vaan tuhansittain sävyjä. Kuka teki väärin ja kenelle? Onko altavastaaja se, joka jää vaille vakaita kotioloja, vai se, jolle ei osoiteta rakkautta? Selkeitä vastauksia ei ollut, ja se jäi hyvällä tavalla kalvamaan.
Tunteitta tämä ei siis jättänyt. Olo on vähän ristiriitainen. Pitäisikö lukea uudelleen?
January 22, 2026
3,75/5 ⭐️
March 11, 2026
Hieno, rehellisen oloinen kuvaus ystävyydestä, luokasta, someajasta ja sen nopeasta temmosta ja käänteistä. Sujuvaa, osin samastuttavaa tekstiä olisi voinut lukea enemmänkin. Tyttöjen välisestä ystävyydestä raikkaasti ja raadollisesti. Juhlien tunnelma ja muutokset siinä välittyivät vahvasti, melkein kuin olisi itse ollut mukana.
March 28, 2026
Johanna Forssin Pidot on napakka yhdenillanromaani, jossa käsitellään yhteiskuntaluokkia ja someajan mielettömyyttä. Juonen tasolla seurataan nelikymppistä Mariaa, joka saapuu lapsuudenystävänsä Mariannen juhliin. Vuosien aikana on tapahtunut paljon: Hyvistä lähtökohdista elämään ponnistanut Maria elää kiivasta lapsiperhearkea. Ura junnaa paikallaan, eikä rakkauselämäkään oikein kukoista. Marianne sitä vastoin on tehnyt jonkinlaisen luokkanousun. Köyhän yksinhuoltajan tyttärestä on tullut kaikkien seuraama sometähti, jolla on sekä rahaa että seuraajia.
Hyvin nopeasti lukijalle selviää, etteivät Marian ja Mariannen välit ole mitenkään helpot. Yhteiseen menneisyyteen mahtuu monenlaista. Kudelma on monitahoinen eikä lukijan ole helppo sanoa, kuka tässä nyt hyväksikäyttää ketä. Kuka on roisto, kuka uhri?
Forssin romaani on pastissi Trimalkionin pidoista, jossa kuvataan ivallisesti roomalaisten yletöntä juhlintaa. Kritiikki on terävää. Juhliva keskiluokka näyttäytyy itsekeskeisenä ja omaa etua ajavana. Oma napa ennen muita. Sosiaalisen median lainalaisuudet määrittävät sen, kenen kanssa kannattaa milloinkin poseerata.
Romaani on mukavan tiivis. Tunnelma on onnistuneen painostava, mutta omaan makuuni intertekstuaalisuutta alleviivataan vähän liikaakin. Esimerkiksi tarjoilijoista puhutaan toistuvasti orjina – kerta olisi vielä mennyt, mutta toistuvana tehokeinona se menettää vähän ponttaan.
Kolme ja puoli tähteä, joka pyöristyy tällä erää neljään.
Hyvin nopeasti lukijalle selviää, etteivät Marian ja Mariannen välit ole mitenkään helpot. Yhteiseen menneisyyteen mahtuu monenlaista. Kudelma on monitahoinen eikä lukijan ole helppo sanoa, kuka tässä nyt hyväksikäyttää ketä. Kuka on roisto, kuka uhri?
Forssin romaani on pastissi Trimalkionin pidoista, jossa kuvataan ivallisesti roomalaisten yletöntä juhlintaa. Kritiikki on terävää. Juhliva keskiluokka näyttäytyy itsekeskeisenä ja omaa etua ajavana. Oma napa ennen muita. Sosiaalisen median lainalaisuudet määrittävät sen, kenen kanssa kannattaa milloinkin poseerata.
Romaani on mukavan tiivis. Tunnelma on onnistuneen painostava, mutta omaan makuuni intertekstuaalisuutta alleviivataan vähän liikaakin. Esimerkiksi tarjoilijoista puhutaan toistuvasti orjina – kerta olisi vielä mennyt, mutta toistuvana tehokeinona se menettää vähän ponttaan.
Kolme ja puoli tähteä, joka pyöristyy tällä erää neljään.
April 25, 2026
Tämä oli huono. En tykännyt. Perustelut:
Ensimmäisessä kolmanneksessa ollaan juhlissa, jossa kaikki on kliseistä: hahmot, nimet, ammatit, puitteet, ihmissuhteet, tapahtumat, virkkeet. Influensserit olisivat olleet kiinnostavia ehkä 10 vuotta sitten, mutta eivät enää.
Toinen kolmannes on pitkä päähenkilöiden lapsuuteen sijoittuva takauma. Lasten repliikit ja asioille antamat merkitykset eivät ole ikään sopivia. Tässä yritetään kaivaa luokkaeroa, mutta ei sitä synny. Kuopio jää etäiseksi. Lapsena sutaisten otetut kummalliset valokuvat saavat kohtuuttoman suuren arvon. Tapahtuu lapsellinen petos.
Kolmas osio palaa takaisin juhliin ja tulee kiire viedä asioita loppuun. Kulisseista laskeutuu klassinen Deux Ex Machina, joka muutamalla virkkeellä selittää, miten Marianne rikastui ja Maria köyhtyi ja mistä kateus kumpuaa. Yhtäkkiä aletaan olla yhteiskuntakriittisiä. Tapahtuu väkivaltaa. Aiemmin täysin varjoissa olleet isä ja sulhas(!)hahmo Bertus (mikä nimi!) astuvat esiin mystisen laatikon ja salkun kanssa, minkä johdosta Maria kiristetään (!) allekirjoittamaan Sopimus, ikäänkuin parikymmentä vuotta sitten otetut kuvat olisivat Kaikkein Tärkein Asia.
Kirjassa soi Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen häämarssi, mikäs muukaan.
Hohhoijaa. Kaikkea sitä julkaistaan.
Ensimmäisessä kolmanneksessa ollaan juhlissa, jossa kaikki on kliseistä: hahmot, nimet, ammatit, puitteet, ihmissuhteet, tapahtumat, virkkeet. Influensserit olisivat olleet kiinnostavia ehkä 10 vuotta sitten, mutta eivät enää.
Toinen kolmannes on pitkä päähenkilöiden lapsuuteen sijoittuva takauma. Lasten repliikit ja asioille antamat merkitykset eivät ole ikään sopivia. Tässä yritetään kaivaa luokkaeroa, mutta ei sitä synny. Kuopio jää etäiseksi. Lapsena sutaisten otetut kummalliset valokuvat saavat kohtuuttoman suuren arvon. Tapahtuu lapsellinen petos.
Kolmas osio palaa takaisin juhliin ja tulee kiire viedä asioita loppuun. Kulisseista laskeutuu klassinen Deux Ex Machina, joka muutamalla virkkeellä selittää, miten Marianne rikastui ja Maria köyhtyi ja mistä kateus kumpuaa. Yhtäkkiä aletaan olla yhteiskuntakriittisiä. Tapahtuu väkivaltaa. Aiemmin täysin varjoissa olleet isä ja sulhas(!)hahmo Bertus (mikä nimi!) astuvat esiin mystisen laatikon ja salkun kanssa, minkä johdosta Maria kiristetään (!) allekirjoittamaan Sopimus, ikäänkuin parikymmentä vuotta sitten otetut kuvat olisivat Kaikkein Tärkein Asia.
Kirjassa soi Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen häämarssi, mikäs muukaan.
Hohhoijaa. Kaikkea sitä julkaistaan.
January 31, 2026
Taitavasti kirjoitettu, hieno esikoisteos.
Itseä kun keskituloinen perhe-elämä tai suomalaisten rikkaiden pröystäily ei voisi vähempää kiinnostaa, suuri osa kirjan sisällöstä ei niin innostanut (myötähäpeä oli paljon läsnä ja oletan että sitä tässä myös haettiinkin), MUTTA ystävyyden kuvauksena tämä oli erityisen mainio. Ystävyys on kimuranttia ja monisyistä, eikä aina pääty onnelliseen aamunkoittoon yhdessä.
Mielestäni kirjassa oli todella hyvä rytmi ja nykyisen ja menneen kuvaukset kulkivat sulassa sovussa keskenään. En keksi mitään moitittavaa kokonaisuudessa.
Mitä olisin toivonut olevan parempaa? Puhtaasti vain omaan mieltymykseen olisi sopinut että vielä jotain dramaattisempaa olisi tapahtunut aiemmin. Olisin editoinut jotain alusta pois, painottanut lopun käännettä enemmän ja lisännyt jälkipyykkiä. Koin että homma jäi tällaisenaan vähän kesken. Ymmärrän kyllä, jos kirjoittaja on halunnut keskittyä enemmän tunnelmointiin ja kirjan hienous on tarkkanäköisessä ystävyyden kuvauksessa. Tämä on vaan oma mielipiteeni tavan lukijana.
3,7/5
Itseä kun keskituloinen perhe-elämä tai suomalaisten rikkaiden pröystäily ei voisi vähempää kiinnostaa, suuri osa kirjan sisällöstä ei niin innostanut (myötähäpeä oli paljon läsnä ja oletan että sitä tässä myös haettiinkin), MUTTA ystävyyden kuvauksena tämä oli erityisen mainio. Ystävyys on kimuranttia ja monisyistä, eikä aina pääty onnelliseen aamunkoittoon yhdessä.
Mielestäni kirjassa oli todella hyvä rytmi ja nykyisen ja menneen kuvaukset kulkivat sulassa sovussa keskenään. En keksi mitään moitittavaa kokonaisuudessa.
Mitä olisin toivonut olevan parempaa? Puhtaasti vain omaan mieltymykseen olisi sopinut että vielä jotain dramaattisempaa olisi tapahtunut aiemmin. Olisin editoinut jotain alusta pois, painottanut lopun käännettä enemmän ja lisännyt jälkipyykkiä. Koin että homma jäi tällaisenaan vähän kesken. Ymmärrän kyllä, jos kirjoittaja on halunnut keskittyä enemmän tunnelmointiin ja kirjan hienous on tarkkanäköisessä ystävyyden kuvauksessa. Tämä on vaan oma mielipiteeni tavan lukijana.
3,7/5
January 24, 2026
Kirja onnistuu yllättämään. Jos kyseiset pidot tuntuvatkin alkuun vatenmielisiltä, kannattaa jatkaa lukemista, sillä tarinaan tulee useita kiinnostavia tasoja.
March 19, 2026
Vähän hankalaa antaa tähtiä, mutta päätin pyöristää taas ylöspäin, koska pidin kirjan tarkkanäköisestä aikalaiskuvauksesta.
April 18, 2026
Some-feedeihin taltioitu pyörryttävä bilekuvaus elämästä ja ystävyydestä, jonka alku on tallentunut kameran filmille. Lattia on juhlien jälkeen tahmea.
April 18, 2026
Kirja alkaa hyvin mutta alkaa loppua kohti menemään sekavaksi tarttuen liian moniin aiheisiin.
Displaying 1 - 15 of 15 reviews