”Emme oikeastaan halunneet samoja asioita. Halusimme vain tuntea, että haluamme.”
Kun Maria saapuu lapsuudenystävänsä juhliin, hän ei tiedä lainkaan mitä odottaa tai miksi hänet on ylipäätään kutsuttu paikalle. Hänen ja Mariannen tiet ovat eronneet vuosia sitten, eikä yhteyden rakentaminen tunnu enää mahdolliselta.
Nuorena Maria oli se, jolla oli ohjat käsissä, mutta nyt roolit ovat vaihtuneet: ystävä on muuttunut pikkukaupunkiin jääneestä kioskinmyyjästä juhlituksi vaikuttajaksi, jonka tuttavapiiriin kuuluvat kaikki silmäätekevät. Maria itse suorittaa lapsiperhearkea ja työskentelee museossa, mutta hänen sisällään kytee haave toisenlaisesta elämästä. Hiljalleen pintaan nousevat muistot sanattomasta yhteydestä ja ilon ja onnen täyttämistä hetkistä mutta myös petoksesta, joka muutti kaiken.
Pidot on vangitseva yhdenillanromaani valinnoista, luokasta, kateudesta ja rakkaudesta. Se on keskusteluiden ja huoneiden sokkelo, jossa kaikki ovet johtavat eri kohtaloihin.
Johanna Forss (s. 1979) on helsinkiläinen kustantaja, joka on kasvanut ja käynyt koulunsa Kuopiossa. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Esikoisromaaniaan Pidot Forss on kirjoittanut vapaa-ajallaan useamman vuoden ajan. Hän harrastaa luonnossa liikkumista, kuorolaulua ja iltakävelyitä ystävien kanssa, haaveilee olevansa rohkea seikkailijatar ja onkin sitä toisinaan.
Itseä kun keskituloinen perhe-elämä tai suomalaisten rikkaiden pröystäily ei voisi vähempää kiinnostaa, suuri osa kirjan sisällöstä ei niin innostanut (myötähäpeä oli paljon läsnä ja oletan että sitä tässä myös haettiinkin), MUTTA ystävyyden kuvauksena tämä oli erityisen mainio. Ystävyys on kimuranttia ja monisyistä, eikä aina pääty onnelliseen aamunkoittoon yhdessä.
Mielestäni kirjassa oli todella hyvä rytmi ja nykyisen ja menneen kuvaukset kulkivat sulassa sovussa keskenään. En keksi mitään moitittavaa kokonaisuudessa.
Mitä olisin toivonut olevan parempaa? Puhtaasti vain omaan mieltymykseen olisi sopinut että vielä jotain dramaattisempaa olisi tapahtunut aiemmin. Olisin editoinut jotain alusta pois, painottanut lopun käännettä enemmän ja lisännyt jälkipyykkiä. Koin että homma jäi tällaisenaan vähän kesken. Ymmärrän kyllä, jos kirjoittaja on halunnut keskittyä enemmän tunnelmointiin ja kirjan hienous on tarkkanäköisessä ystävyyden kuvauksessa. Tämä on vaan oma mielipiteeni tavan lukijana.
Kirja onnistuu yllättämään. Jos kyseiset pidot tuntuvatkin alkuun vatenmielisiltä, kannattaa jatkaa lukemista, sillä tarinaan tulee useita kiinnostavia tasoja.