Valloittava kuvaus keski-ikäisestä rakkaudesta täynnä kaipausta ja huumoria. Kun ei ole mitään menetettävää, ja kaikki.
Karin Kiurukorpi, viisikymppinen historianopettaja, toipuu avioerosta. Petetty ja jätetty on myös Lauri Eriksson, insinööri, jolle nainen on yhä mysteeri.
Karin ja Lauri osuvat sattumalta samaan asuntonäyttöön, ja Kohtalon sormi tarttuu heitä kauluksesta. Tunteikas tarina vie heitä toisiaan ja rakkautta kohti. Matkassa on monta mutkaa, joita aiheuttaa myös Kaari Pelkonen, Lauriin epätoivoisesti hullaantunut työkaveri.
Koittaako viimein päivä, jona Karin ja Lauri uskaltavat paljastaa toisilleen kaiken? Päivä, jolloin kaipaus on heidän yhteistä menneisyyttään?
EN: Eppu Nuotio (real name Eija-Riitta Nuotio, maiden name Silvennoinen) is Finnish writer and actor. She grew up in Iisalmi and graduated from Iisalmi High School in 1981. Nuotio is married to musician and director Kurt Nuotio and has three children with him. The family lives in Southwest Finland.
Her literary work concentrates mainly to children's literature. Part of her adult literature are series Varkaus and Pii Marin.
As an actor she has worked in several TV series. She has also written columns to newspapers and has been a UNICEF Goodwill Ambassadors since 2002. Nuotio has also worked as teacher of performing arts, translator, director and playwriter.
FI: Eppu Nuotio (oikealta nimeltään Eija-Riitta Nuotio o.s. Silvennoinen) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Nuotio syntyi Iisalmessa ja valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion (s. 1939) kanssa. Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta, mutta perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat perheineen. Nuotiot asuvat Hiittisten saaristossa Varsinais-Suomessa.
Näyttelijän uraa Nuotio on uurtanut muun muassa televisiosarjoissa Sisaret, Tuliportaat sekä Kesäkerttu. Hän on niin ikään toiminut lehtikolumnistina sekä vuodesta 2002 alkaen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä. Hänet tunnetaan myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.
Enpä olisi arvannut, että -innostun lukuromaanista, joka käsittelee keski-ikäisten rakkauselämää -että käytän sanaa elämänmakuinen
Mutta elämänmakuinen, viihdyttävä ja koskettava tämä kirja oli. Kuuntelin sen äänikirjana, mutta jos olisin lukenut paperilla, olisin varmasti lukenut yhdellä istumalla. Hömpät, halut, pelot, sattumat, tunne- ja tapahtumavyöryt, just näin tää homma menee, elämä siis. Suosittelen.
Kovin oli kevyt, mutta joskus sitäkin tarvitaan, keveyttä. Tämä oli ihan kiva lukea, mutta unohtuu sampin tein. Lopun yllättävä yhteisen tekijän löytyminen tuntui epäuskottavalta.
"Ei pidä syyttää rakkautta kaikista niistä merkillisistä tempuista, joita ihminen tekee, sillä ihminen on samaan aikaan sekä tunteiden metroverkosto että tallin katolla oleva tuuliviiri. Yhdistelmä, joka toimii vain ajoittain."
Arvio vuodelta 2025 uudelleenluku: Olenko todella lukenut oikeasti saman kirjan 7 vuotta sitten? Pidin tästä silloin mutta nyt rakastin! Kuinka paljon eletty elämä voikaan vaikuttaa lukukokemukseen. On tullut nähtyä ja koettua tässä ajassa enemmän elämää ja kuolemaa. Ja niin tämä upposi syvälle. Alleviivasin melkein joka sivulta jotain. Tämä lukukokemus oli vain jotain mitä en osaa sanoiksi pukea.
"Ihminen on niin täynnä omia asioitaan, niin täynnä oman elämänsä maanjäristyksiä ja mutavyöryjä, etteivät toisen kuulumiset ehdi koskettaa. Siksi vain ne, jotka kuuntelevat, voivat ymmärtää."
Arvostelu vuodelta 2018: Tämä yllätti täysin. Kirjan kuvaus ei herättänyt mitään suurta mielenkiintoa, mutta arvostelujen perusteella uskalsin kirjaan tarttua. Tosi kivoja ajatuksia herättäviä kohtia. Oli helppo uppoutua, sopi mökkilukemiseksi täydellisesti.
Ah, miten ihastuttava rakkausromaani. Aito, todentuntuinen, tuore. Erilainen. Koukuttava. Hauska, paikoin jopa runollinen. Ja miljöönä ihana Turku, jokiranta, Ruissalo, Portsa. Kirja oli ihanan kepeä, hienosti oivaltava. Kovin arkisia asioita kuvattu kauniisti ja romanttisesti, mutta ei kuitenkaan mitenkään siirappisesti. Miten kaikki tuntuikin kuin omilta ajatuksilta. Miten tavallisista asioista löydetty niin hienoja nyansseja. Jotain mitä kaikki näemme, mutta emme osaa pukea sanoiksi. Jopa murkkuikäisten koulunkäyntiä oli kuvattu juuri niinkuin se on.
Juonessa hieman ihmetytti päähenkilön käytös. Pitikö hänen nyt ihan niin kukkahattutäti olla? Ja miksi hän (ja se mies) käyttäytyivät toisiaan kohtaan niin kuin käyttäytyivät? Ja lopun synkät teemat, miksi niitä tarvittiin? Muutama asia jäi ilman selitystä.
Kuuntelin äänikirjana autossa, yllätyin todella positiivisesti. Monesti äänikirjoja kuunnellessa ajatus lähtee harhailemaan omille teilleen, mutta tähän oli helppo keskittyä ja odotin automatkoja, jotta pääsisin jatkamaan tarinan kuuntelemista, vaikken mikään rakkaustarinoiden fani olekaan. Kertojan ääni ja tempo sopivat tekstiin hyvin. Viisikymmentä ja risat -ikäisten rakkaustarinaa oli helppo ymmärtää ja henkilöihin pystyi samaistumaan, vaikken päähenkilöistä hirveästi pitänytkään, Karinin arkuus, varovaisuus ja pidättyväisyys ärsyttikin. Kaari manipuloivana naishahmona oli aika vastenmielinen hänkin. Rehellinen ja elämänmakuinen kirja kaikessa arkisuudessaan.
"Joinakin hetkinen, hetkinä joihin emme voi ennalta valmistautua, ja joita emme osaa odottaa, me käsitämme toistemme elämästä jotain sellaista, joka muuttaa lopullisesti kuvamme itsestämme ja tuosta toisesta. Elämän alateksti, se mitä todella olemme, kaikki ne sanomattomat sanat ja kertomattomat tarinat, se kaikkein salaisin tieto siirtyy ihmisestä, se läpäisee suojauksemme ja kulkeutuu suoraan siihen turmeltumattomaan paikkaan, joka meissä kaikissa on." Det här är utan tvekan den bok jag tyckt bäst om av författaren Eppu Nuotio. Hon låter bokens karaktärer ta plats, stötas och blötas mot varandra. Hon beskriver träffsäkert huvudpersonernas våndor, rädslor, tillkortakommanden men också ögonblick av glädje och förundran. Den 50-åriga frånskilda historieläraren Karin träffar av en slump ingenjören Lauri på en bostadsvisning. Kärleken som uppstår dem emellan är direkt och okomplicerad, men livet, såväl inrutade vanor som oväntade händelser, Lauris arbetskamrat Kaari, Karins dotter Klara som bor i New Zealand, hennes mamma med alzheimer, arbetsgemenskapens dynamik, allt och alla sätter käppar i hjulen. Även det förflutna gör sig påmint, Lauris barndomssomrar med mormodern på landet, Karins ex-man, minnen och händelser som spökar. Karin och Lauri är sårbara, ofullständiga, osäkra och mycket mänskliga. Man lär känna dem som personer och kan leva sig in i deras berättelse, som känns trovärdig. Jag tyckte mycket om boken.
Ei lainkaan sellainen "hömppäkirja" kuin luulin, vaan monenlaisia ajatuksia herättävä. Kahdesta "erilaisesta", kummallakin jotakin ongelmaksi koettua. Hyvä, että tällaisestakin kirjoitetaan. Yleisesti koko kirja kirjoitettu niin, että imaisi mukaansa, vaikka muutama häiritsevä juttu olikin (jotkut asiat toistettiin liikaa, joku juonenkäännekin ihmetytti - oliko se vain siksi, että piti saada suoraviivaisuuteen rosoa?). Tykkäsin. BC Helmet: 19 (3 eri kertojaa) Popsugar: 22 (a character on the ace spectrum) Kouluhaaste: 19 ( yläasteen opettaja)
Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana. Tämä on todella hyvin kirjoitettu ja tässä tapauksessa myös hyvin luettu (lukijan ääni sopi tämän tyyppiseen kirjaan todella hyvin). Enemmän on tullut luettua nuorempien ihmisten rakkaustarinoita, joten tässä oli siihen nähden vähän vaihtelua. Viihdyin kirjan parissa hyvin, pidin siis kirjasta.
Imaisi mukaansa, aika hyvä kuvaus keski-ikäisten jätettyjen ja petettyjen uudesta alusta. Vähän keinotekoisia olivat sekä Laurin että Karinin"salaisuudet", mutta muuten tarina eteni niin, että piti lukea loppuun aika vikkelästi. Paras Nuotio, minkä olen lukenut.
Mukavaa kesälukemista, varsinkin kun oli Turussa kurssilla. Keski-ikäisenä pystyy hyvin samaistumaan kirjan 50-vuotiaiden ajatusmaailmaan. Kyllä, rakkaus on myös pari-kolmekymppisiä vanhempienkin oikeus.
Sivulle 92 asti luettu, ja sit en enää jaksanut. Ei niin mitään mikä olisi kiinnostanut jatkamaan. Pitkäveteinen.
Näiden muutaman ajatuksen voimin jaksoin tuonne saakka...
"Eikö luonne ole yhdeksänkymmentäprosenttisesti esiintymistaitoa ja vain pieneltä osaltaan ihmistä itseään?" s. 17
"Lauri ei voi väittää, että ero olisi tullut hänelle yllätyksenä, kyllä Eevan, Laurin entisen vaimon, tyytymättömyys heidän yhteiselämäänsä oli tiedossa jo pitkään. Eeva kaipasi jotakin mitä Laurissa ei ollut, ja tuli eron yhteydessä sanoneeksi, ettei Laurissa varsinaisesti mitään vikaa ole, jollei umpitylsyyttä sellaiseksi lasketa." s. 45
"Silloin perjantaina katsoessani Saulia tajusin, mitä sanonta 'kasvaa erilleen' tarkoittaa. Nyt me kaksi olemme lopultakin kasvaneet erillemme. Hän ei ole enää mielessäni tunneittain, päivittäin eikä edes viikoittain. En odota, että hän soittaa tai lähettää viestin, en mieti, miten hän jaksaa. Hän saa ihan vapaasti istua autoonsa ja ajaa pois ilman että minä alan itkeä." s. 50
Kirjan takakantta siteeratakseni kyseessä todella on "hellyttävä kuvaus keski-ikäisten rakkaudesta". Sivut vilisevät yllin kyllin kauniita kielikuvia ja Nuotio kuvailee monia arkisiakin asioita niin osuvasti, että voi vain huokaista ihastuksesta. Tunnelma kirjassa on lempeä, rauhallinen, haikea ja surumielinen. Imelästä nimestään huolimatta kirja ei ole kliseinen ja ällömakea, vaan lempeällä tavalla realistinen. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, ja minäkertojan näkökulman vaihtelu Karinin näkökulmasta Laurin näkökulmaan ja siitä ulkopuoliseen kertojaan sujuu kuin tanssi.
Mitä puolestaan pidin hieman kyseenalaisena on lopussa vellova synkkyys, mutta muuten mielestäni onnistunut teos. Varsinkin miljöö on erityisen onnistunut valinta tähän tarinaan: ihana, upea Turku.
Tässä kirjassa ei yllättäen ärsyttänyt juuri mikään. Yleensä näissä kevyissä romantiikkakirjoissa ärsyttää miljoona asiaa. No, ehkä (pää)henkilöiden nimet Karin ja Kaari hieman tökki. Ulkoasusta pari sanaa: kansi on ihana, teksi on hiukan liian tiheään printattua eli sivumääräänsä enemmän luettavaa.
Eppu Nuotion tuotannosta eniten olen pitänyt Varkaus-sarjasta (2003-2005), tätä lajia toivoisin häneltä lisää.
Rakkaudesta on vaikea kirjoittaa millään kielellä mitään uutta. Mutta Nuotio onnistuu tavoittamaan kyllä jotain oleellista elämää kokeneiden räpiköinnistä rakkauden edessä. Suomalaisen nykykirjallisuuden kaikki maneerit ovat läsnä: preesens, näkökulman vaihtuminen jne. Joskus olisi uutta raikasta lukea perinteisesti imperfektissä kulkeva tarina, mutta eivät nämä maneerit tästä kirjasta huonoa tee.
Voi miten hieno kirja. Harvemmin ajattelen, että onpa kirjassa kaunista kieltä, mutta tässä sitä oli. Kirja imaisi mukaansa ja herätti tunteita. Äänikirjana ajatus ei paljoa harhaillut, vaan keskityin kuulemaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Henkilöissä pysyi hyvin mukana, vaikkei tekstiä nähnytkään.
Kovasti oli tätä kehuttu, mm. Laila Hirvisaari oli kiitellyt. Minusta kirja oli niin arkipäiväinen, ettei se sytyttänyt millään tasolla. Juuri tuollaistahan meidän keski-ikäisten elämä on. Työtä, eläkkeelle tai vuorotteluvapaalle jäämisen suunnittelua, aikuisten lasten ongelmia, avioeroja, sairautta ja kuolemaa. Kyllä kirjan pitää antaa muutakin kuin kertoa lukijan jokapäiväisestä elämästä.
Ystävän suosituksesta luettu, ja olipas todella kiva! Ei ihan-kiva vaan kiva-kiva, tykkäsin tosi paljon. Ihan lopussa asiat menivät vähän silleen että en oikeen tykännyt ratkaisusta, mutta suotakoon se hänelle, ja heille. Monta kaunista, pakahduttavaa hetkeä, ja kauniisti kuvattu rakas kotikaupunkini. 4,5 taipuu neljään koska lopetus.
Hämmästyttävän hyvä kirja, näin hyvää kotimaista proosaa en muista lukeneeni aikoihin! Herkkä kertomus arasta aiheesta, kauniisti kirjoitettu. Kenties turhaa spekulointia, mutta luulenpa, ettei tästä aiheesta - rakkaudesta, jossa seksi ei ole keskeisenä tekijänä - olisi yksikään mies pystynyt kirjoittamaan. Pystyin eläytymään täysin. Hyvä alku kirjavuodelle!
Vähän ehkä yllätyin, kuinka tämä ei ollutkaan ihan hömppää ja kuinka hyvin pystyin eläytymään 52-vuotiaan naisen (ja miehen) sielunelämään. Viihdyttävä ja helpostiluettava kirja - hyi kamala, mikä sanapari - aikuisesta rakkaudesta.
Hyvä, kevyt kirja Eppu Nuotiolta. Tai kevyt ja kevyt...oli helppo lukea, mutta vaikka aiheena oli rakkaus ei kirja silti ollut mikään ihan heppoinen. Rakkaustarina kahden yli viisikymppisen elämästä, on menneisyyttä ja salaisuuksia eikä se ole niin kovin helppoa - rakastua uuteen ihmiseen.
Pidin kovasti. Lämmintä ja tarkkaa tunne-elämän kuvausta, mikä minusta onkin aina ollut Eppu Nuotion vahvinta aluetta kirjailijana. Aseksuaalista rakkautta käsitellään vähän kirjallisuudessamme, tässä teoksessa hyvin kuvattuna. Kaunis kirja. Turku❤️ Vinkkaan tätä varmasti.