Yritän rauhoittaa hengitystä. Sydän hakkaa vimmatusti ja päässä raksuttaa niin, että sen pystyy melkein kuulemaan. Tajuan yhtäkkiä, että näkyvyys on parantunut hieman. Rikkoutuneet ikkunat ovat päästäneet palokaasuja ja savua ulos. Kuumuus ei sen sijaan ole hävinnyt vielä mihinkään.
Ilmaa on jäljellä enää pariksi minuutiksi. Nyt pitää päästä helvetin äkkiä ulos.
Tulipaloja, elvytyksiä, liikenneonnettomuuksia. Ruumiita ja pelastettuja henkiä. Surua, toivoa, kiitollisuutta - ja ripaus mustaa huumoria.
Näistä palasista on rakennettu pelastaja Harri Minkkisen arki. Harri työskentelee pelastajana Oulussa, ja takanaan hänellä on jo 20 vuoden työura. Esikoiskirjassaan Harri kertoo meille uransa mieleenpainuvimmista keikoista ja raottaa Oulun pelastustoimen arkea. Miltä tuntuu kontata palokaasujen ja savun täyttämässä rakennuksessa vailla tietä ulos - kun ainoa suunta on tulta päin? Miten työyhteisö toipuu, kun yksi kollegoista menehtyy tapaturmaisesti kesken pelastustehtävän?
Dramaattisten tarinoiden keskelle mahtuu myös valopilkkuja ja naurua. Tiimihenki, yhteisöllisyys ja ystävyys tekevät pelastusyksiköstä suuren perheen, joka selvittää tiensä vaikka läpi harmaan kiven. Mutta mitä tapahtuu, kun palomiehet eksyvät naisteniltaan ja heitä luullaan illan viihdenumeroksi?
Mä tykkäsin tästä ihan älyttömän paljon! Tosi kiinnostavasti ja koukuttavasti kirjotettu kirja 😍 mä ainakin opin paljon lisää siitä, millasta pelastajan työ oikeesti on. Miten raskasta ja uuvuttavaa se on, ja miten jotkut ihmiset ei osaa arvostaa sitä työtä juuri lainkaan… 🥲 tosi hyvä ja informatiivinen kirja, tykkäsin!
Tätä kirjaa on vaikea arvioida, sillä kerronta nojaa vahvasti kirjoittajan omaan ääneen ja henkilökohtaisiin kokemuksiin. Paikoin tämä tuo tekstiin aitoutta ja läsnäoloa, mutta välillä kerrontatapa myös etäännyttää lukijaa. Osa tarinoista kerrotaan ikään kuin humoristisina, mutta huumori ei aina avautunut ainakaan mulle ihan toivotulla tavalla.
Teoksessa on kuitenkin hetkiä, jolloin se onnistuu koskettamaan aidosti, paikoin jopa niin, että huomasin liikuttuvani. Näissä kohdissa kirjan vahvuus tuli esiin, henkilökohtaisuus ja rehellisyys välittyvät ilman tarvetta selittää liikaa. Kokonaisuutena Tulta päin on ihan mielenkiintoinen ja paikoin vaikuttava, mutta kirjallisilta ansioiltaan se jää keskinkertaiseksi.