Poissaoloharjoituksia

by Jonne Haapala

Pöly vyöryy kukkuloilta...

Kuinka saada unien työjälki vastaamaan nukahtamiseen käytetyn ajan määrää?

Entä yöt, minne ne menisivät, jos kukaan ei valvoisi niitä?

Jonne Haapalan esikoisrunoteos Poissaoloharjoituksiaon sarja tilallisia tutkielmia poissaolon mekanismeista, rauhattomuudesta ja muista sivuvaikutuksista, joita yhä epävarmemmiksimuuttuvat olosuhteet voivat saada aikaan. Runot rakentavat omalakistatodellisuuttaan, joka keinuu jossain olevaisen ja olemattoman rajapinnoilla, jatkuvan luhistumisuhanalla. Tässä ristiaallokossa kieli etsii vimmatusti reittiä kohti ajattelunja havaintokyvyn kuulautta.

Se on kiikkerä rakennelma. Huojunnan ylistys. Ei tyhjä, vaan valkea arkki.

Jonne Haapala (s. 1990) on lahtelainen kirjailija, joka toimii myös muusikkona. Poissaoloharjoituksia on hänen esikoisteoksensa.

Genres: Poetry

77 pages, Hardcover

Published January 23, 2026

Reviews

[Ville Verkkapuro]

Somehow extremely approachable and fun, clear and clever, but not flat at all. Reminds me of Pessoa with his impossible cities, images and feelings. I'm thinking about that man that Daniil Harms describes too, the man without ears, eyes, hair, face, neck, hands, legs or torso so it's hard to tell what we are even talking about. Wonderful tiny book with a light, inspiring quality to it.

[Mikko Saari]

Jonne Haapala (s. 1990) on vuoden 2026 esikoisrunoilijoita; Poissaoloharjoituksia on lahtelaisen runoilijan ensimmäinen teos. Isot kustantamot eivät kovin paljon runoutta julkaise, saati sitten esikoisteoksia, joten lähtökohdiltaan Poissaoloharjoituksia on jo mielenkiintoinen.

Läsnäolosta puhutaan paljon ja sitä sietää harjoitellakin, mutta miksei sitten myös poissaoloa. Kokoelman sivuilta löytyy pohdiskelevia tekstejä; tyylilaji on varsin aforistinen. Tekstit ovat sirpaleisia ajatuksia, aukeamille siroteltuja kappaleita, joskus yhden lauseen heittoja, joskus pidempiä. Välillä tekstistä rakentuu isompia, proosarunomaisia kappaleita.

(sanatonta hyörintää keittiössä, mielivaltaista kukkien kastelua)

Tällainen fragmentaarinen ajattelu saattaa vajota latteuksien heittelyksi ja sitäkin Poissaoloharjoituksissa on; veikkaan toki, että siitä, mitä itse kukin latteuksina pitää, ei vallitse yksimielisyys. Ennen kaikkea mukana on paljon miellyttäviä oivalluksia ja sirpaleesta toiseen kantavaa johdonmukaisuutta, joka sitoo yksittäisiä palasia yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä tuntuu hyvin harkitulta paketilta.

Poissaoloharjoituksia on runokokoelmana melko helposti lähestyttävä; se ei liikoja kikkaile tai vaikeile, vaan tarjoaa ajatuksille alkuja ja oivalluttavia huomioita. Toisaalta se ei ole niin helppo ja suoraviivainen, että tyhjenisi oitis kertalukemalla. Siinä on eleganssia, jota voi arvostaa, ja syvyyttä perusteellisemmankin lukemisen tarpeiksi. Esikoisteokseksi se on vakuuttava.

[Suvi]

Valitsin tän kuunteluun, koska lukijana oli Olavi Uusivirta ja tän ehti kuunnella yhden lenkin aikana. Ei siis ollut mitään kummempia odotuksia, mut tykkäsin tästä kyllä! Kiinnostavaa sanojen käyttöä! Tää olis ehkä vaatinut enemmän aikaa ja rauhottumista tän pariin, niin ois saanu varmasti enemmän irti.

[Salla Hiltunen]

"Ihmisten seurassa hän haaveilee omasta seurastaan. Omassa seurassaan erakkomökistä, johon vetäytyä haaveilemaan tapahtumaköyhästä elämästä."