Lyijykausi - Salametsästäjän elämä

by Tuomo Pirttimaa

”Sata vuotta sitten olisin ollut tarpeellinen.”

Elämäkerrallinen romaani rajaseudun miehestä, joka aikakausien murroskohdassa ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Unto Ek joi, kaatoi riistaa, haastoi riitaa ja kirjoitti aina kun voi.

Vankilasta vapautunut salametsästäjä palaa pohjoiseen. Hankalasta maineestaan huolimatta Unto Ek on saanut töitä kesäksi. Hiljaisella miehellä on kuitenkin mielessään muuta. Hän haluaa kirjoittaa – ja kostaa.

Kesän lopulla kutsuvat hillasuot, sen jälkeen viinapiru. Unto ajautuu vanhoille urilleen mutta jatkaa kirjoittamista. Hän kertoo omankädenoikeudesta. Siitä miten kaatoi hirven aina kun syödäkseen ja juodakseen tarvitsi. Siitä miten kylmien tilojen raivaajat petettiin. Ja siitä, miten yhteiskunta ei nähnyt heidän hätäänsä.

Sallalainen Unto Ek (1934–2019) oli suomalaisen eräkirjallisuuden uudistaja. Hän julkaisi neljä kirjaa, joista tunnetuin on hänen esikoisteoksensa Hirventappopaikka. Ennen sen kirjoittamista Ek istui vankilassa salametsästyksestä.

Tuomo Pirttimaa on Kuusamossa asuva kirjailija ja vapaa toimittaja, joka tunnetaan niukkasanaisesta, vahvatunnelmaisesta ja psykologisesti tarkkanäköisestä kerronnastaan. Hän kuvaa lämmöllä ja myötätunnolla rajaseutuja ja niiden kulmikkaita ja rikkinäisiä ihmisiä. Ihmisiä, jotka usein eivät tule nähdyksi. Pirttimaan romaanit, teoskokonaisuuden muodostavat itsenäiset rikosdraamat Hete (2021) ja Tirri (2022) sekä Kaksi kärpästä (2024) ovat saaneet ylistävän vastaanoton niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin.

284 pages, Hardcover

Published January 15, 2026

Reviews

[Lassi Aalto · Rating 4 out of 5]

Nyt annoin oikein neljä, kun tuli luettua kipeänä kahdessa päivässä minulle sopivasti kirjoitettu kirja. Kirjassa oli ajatusta, ei liian vaikeaa ajatuksenjuoksua ja elämän makuista tarinaa, jota korosti se, että se perustui jonkun ihmisen elämään oikeasti, vaikka ei kaikilta osin, mutta perusjuonteeltaan. Aluksi ajattelin, että onko teksti ja tarina kovin lukijaa kosiskelevaa ja ennalta arvattavaa, mutta ei ollut.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Tartuin tähän uteliaisuuttani. Ajattelin, että kirjan maailma olisi itselleni vierasta äijäilyä ja metsästystä. Mutta päädyinkin ajattelemaan hyvin paljon omia isovanhempiani. He olivat Unto Ekin aikalaisia, ja selvästi samasta maailmasta. Vähän liiankin tuttuja asioita löytyi tämän rujon kirjan sivuilta. Suomi on muuttunut paljon viimeisen sadan vuoden aikana. Tosin ei työhulluus tai alkoholismi tai raivolla toimiminen ihan ole vielä tainneet kadota.

Kuvaukset turvesuolta ja hillasta olivat mahtavia! Kerronta oli hienoa.

Jotain hieman ristiriitaisia ajatuksia tällainen biofiktio herätti, mutta ei tullut sellaista oloa että kirja olisi pitänyt jättää tekemättä. Mietinpähän vain, mitä Unto Ek itse tai hänen läheisensä olisivat ajatelleet tai ajattelevat. Tiedän
että Pirttimaa sai materiaalia myös Ekin lapsilta, joten tuskin ainakaan vastustivat. On tämä toisaalta hieno kirja.

[Diana · Rating 3 out of 5]

Noo voisin antaa myös 3, tai 4- mutta ei tämä sillain sanataiteen mestariteos ole. Kertoo kuitenkin todellisesta ihmisestä ... poikaparasta, jonka yhteiskunta määritti huonoksi jo syntymästä. Unto ek halusi elää oikein ja tavoitteli hyvää, mutta vaihtoehtoja oli hirven salametsästys, juopottelu, elely piilokämpissä ja vankilaankin hän joutui. Halusi kuitenkin antaa tyttärelleen jotain hyvää ja onnistui. Osasi kirjoittaa ja kirjoitti. Joku lahjakkuus ja Luojan siunaus hänellä oli. Kiinnostaa lukea Unton omat kirjat hänen vaiheikkaan elämänsä ja voimakkaan sisäisen elämänsä perusteella.

[Minna Kotanen · Rating 5 out of 5]

Elämän makuinen, turpeen, veren ja viinan. Puhutteli minua syvästi.