Tällaista kirjaa ei ole julkaistu Suomessa koskaan aiemmin.
Aatu oli löytänyt pimeästä verkosta miehen nimimerkillä ”Musta kolmio”. Sopimus oli neuvoteltu Wickr Me -sovelluksen kautta. Kun työ olisi tehty, mies saisi palkkionsa.
"Musta kolmio" avasi mukanaan tuomansa kassin, riisui takkinsa ja työnsi sen laukkuun. Takin tilalle, vaatteiden päälle, hän puki kylpytakin ja vaihtoi jalkoihinsa crocsit.
Laukusta mies otti mukaansa vielä kääntöveitsen, pätkän köyttä ja nippusiteitä.
Tammikuun 28. päivänä vuonna 2020 Tampereella tapahtui poikkeuksellinen henkirikos. Uhri oli keski-ikäinen mies, ja tappaja oli palkattu tehtäväänsä Tor-verkon kautta. Murhan oli tilannut uhrin aikuinen poika, Aatu Halonen. Tässä kirjassa hän kertoo tarinansa, ja se on ainutlaatuinen koko Suomen rikoshistoriassa.
Kirja ei pyri oikeuttamaan rikosta. Sen sijaan se haastaa lukijan pohtimaan, miten päällisin puolin hyvässäkin perheessä voi tikittää aikapommi. Milloin paine käy niin raskaaksi, että ihminen päätyy epätoivoisiin tekoihin?
Kirjan on toimittanut rikoskirjailija ja -toimittaja Linda Rantanen. Rantanen on perehtynyt Halosen vankilassa kirjoittamiin teksteihin ja käynyt läpi häntä koskevia aineistoja, kuten mielentilatutkimuksen, esitutkintamateriaalin ja oikeuden pöytäkirjan.
Vaikeasti arvioitava kirja. Sinänsä Tilasin isäni palkkamurhan on ihan sujuvasti kirjoitettu kirja, joka tarjoaa paljon tietoa vankilaelämästä ja esimerkiksi mielentilatutkimuksesta. Kirja käsittelee niin sanottua Vasaratien murhaa, jossa keski-ikäinen mies sai surmansa. Teosta tuomittiin elinkautiseen kaksi nuorta miestä, toinen itse teosta ja toinen siihen yllyttämisestä. Jälkimmäinen on tämän kirjan kirjoittaja, surmatun miehen poika, joka tilasi Tor-verkosta isänsä palkkamurhan.
Poikkeuksellisen rikoksen äärellä ollaan siis. Aatu Halonen on kirjoittanut kirjan yhteistyössä Linda Rantasen kanssa istuessaan tuomiotaan. He kuvaavat kirjassa Aatun lapsuutta ja sitä turvattomuutta, jota elämä alkoholisti-isän kanssa tarjosi. Perheellä oli rahaa, muttei hyviä kasvuoloja lapsille. Rivien väleistä luen myös yhteiskunnan epäonnistumista. Ihan mielenkiintoista luettavaa ja taustaa rikokselle, vaikka olisinkin kaivannut kirjan toimittajalta vähän kriittisempää asennetta erityisesti niiden osioiden suhteen, joissa Halosen elämä alkaa liukua alamäkeä.
Mutta taustoittamisesta ei päästä pidemmälle, joka on kirjan suurin puute. Retostelua en kaipaa, mutta vähän pidemmälle menevää analysointia kuin ”näin ilmoituksen palkkamurhapalveluista, ilman sitä tätä ei olisi koskaan tapahtunut”. Tai edes sen läpikäyntiä, miten hän on käsitellyt tekoaan vankilassa. Nyt lukija saa lukea hehkutusta siitä, miten elämänsä on nyt parhaalla mahdollisella mallilla, opiskelut yliopistossa sujuu ja kaikki on mahdollista. Siinä on minusta mauton klangi, vaikka vankien kuntoutusta & opiskelua tärkeänä pidänkin.
Minulla on tästä kirjasta aika ristiriitaiset tunteet. Mielestäni kirja oli hyvin kirjoitettu. Se oli sujuva ja helppo kuunnella, ja se tarjosi paljon uutta tietoa siitä, miten vankilat ja avovankilat toimivat sekä mitä kaikkea vangit voivat tehdä. Kirjoittajalla oli myös hyvä analysointikyky, mikä näkyi tekstissä selvästi. Selitys siitä, miksi tämä rikos tehtiin, oli kuitenkin mielestäni aivan hirveä. Ymmärrän, että elämä on vaikeaa, jos toinen vanhemmista on alkoholisti ja emotionaaliset haasteet ovat suuria. Silti kirjailija kuulosti lähinnä hemmotellulta lapselta, joka oli vihainen siitä, ettei isä viettänyt aikaa hänen kanssaan. Kaikilla on ongelmia, mutta emme tapa omia vanhempiamme — emmekä varsinkaan tilaa sitä palkkatyönä.