What do you think?
Rate this book
Sammakkoprinsessa #1
Sammakkoprinsessa
"Ofelia, maailmassa on vain yksi poika, jota sinä voit suudella. Kaikki muut pojat muuttuvat sinun suudelmistasi sammakoiksi."
Ofelia täyttää neljätoista ja tietää mitä haluaa - hän on päättänyt kokea ensisuudelmansa mahdollisimman pian. Äidin järjestämä synttäriyllätys muuttaa kuitenkin kaiken. Ofelia saa kuulla olevansa keiju, ja hänen korvansakin kasvavat jumbomittoihin. Kaiken huipuksi kummitädin antama keijulahja aiheuttaa katastrofaalisia muutoksia suutelurintamalle...
Ofelia täyttää neljätoista ja tietää mitä haluaa - hän on päättänyt kokea ensisuudelmansa mahdollisimman pian. Äidin järjestämä synttäriyllätys muuttaa kuitenkin kaiken. Ofelia saa kuulla olevansa keiju, ja hänen korvansakin kasvavat jumbomittoihin. Kaiken huipuksi kummitädin antama keijulahja aiheuttaa katastrofaalisia muutoksia suutelurintamalle...
270 pages, Hardcover
First published January 30, 2015
1 person is currently reading
21 people want to read
About the author
Anna Hallava
8 books5 followersOlen vantaalainen lasten- ja nuortenkirjailija. Nuortenkirjoissani yhdistyvät chick-lit ja fantasia. Kirjoitan myös helppolukuista 2 A:n Kamut-sarjaa WSOY:n Lukupalat-sarjassa. Seuraava 2 A:n Kamut-kirja ilmestyy vuoden 2018 alussa.
Silloin kun en kirjoita, näpertelen kaikenlaista helmitöistä saippuantekoon. Olen historiafriikki ja anglofiili, joten saatan myös olla jossain nurkassa lukemassa Englannin keskiajasta.
Silloin kun en kirjoita, näpertelen kaikenlaista helmitöistä saippuantekoon. Olen historiafriikki ja anglofiili, joten saatan myös olla jossain nurkassa lukemassa Englannin keskiajasta.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
August 16, 2019
Anna Hallavan Sammakkoprinsessa on höttöisen makea piristysruiske yhä mustemmaksi synkistyvällä nuortenkirjakentällä. Se on aitoa nuorten yliluonnollista chick littiä ja keijuromantiikkaa, molemmat uusia lajeja kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa. Erityisesti juoni ja tyyli tuovat mieleen Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat.
Päähenkilö Ofelia on viattoman höppänä, hieman pinnallinen teinityttö, jonka elämä on keskittynyt ensisuudelmasta haaveiluun. Isku on kova, kun synttäripäivänä Ofelia saa tietää, että on oikeasti keiju, ja että kummitädin loitsun vuoksi Ofelia ei voi pusutella kuin vain sen oikean kanssa. Kaikki herra väärät muuttuvat huulikosketuksesta kirjaimellisesti sammakoiksi. Vanhemmat varoittavat Ofeliaa olemaan poikien kanssa varovainen, mutta arvata saattaa, ettei se ystävänpäivän ja koulutanssien lähestyessä käy päinsä.
Prinsessapäiväkirjojen tapaan lisäjuonena Ofelia on kaiken kukkuraksi keijujen vastahakoinen kruununperillinen ja hänen pitäisi alkaa päntätä päähänsä keijuhovietikettiä. Opettajiin kuuluvat keijuveljekset, joista toinen on se hurmaava naistenmies ja toinen jäykän vihamielinen tylsimys...
Ofelian teinimäisyys on aikuislukijalle väliin rasittavaa ja jokaiselle Austeninsa lukeneelle juoni on melko yllätyksetön, mutta Sammakkoprinsessan lukeminen on nautinnollista kuin ahmisi vaahtokarkkia. Seuraavaa osaa ei malttaisi odottaa.
Päähenkilö Ofelia on viattoman höppänä, hieman pinnallinen teinityttö, jonka elämä on keskittynyt ensisuudelmasta haaveiluun. Isku on kova, kun synttäripäivänä Ofelia saa tietää, että on oikeasti keiju, ja että kummitädin loitsun vuoksi Ofelia ei voi pusutella kuin vain sen oikean kanssa. Kaikki herra väärät muuttuvat huulikosketuksesta kirjaimellisesti sammakoiksi. Vanhemmat varoittavat Ofeliaa olemaan poikien kanssa varovainen, mutta arvata saattaa, ettei se ystävänpäivän ja koulutanssien lähestyessä käy päinsä.
Prinsessapäiväkirjojen tapaan lisäjuonena Ofelia on kaiken kukkuraksi keijujen vastahakoinen kruununperillinen ja hänen pitäisi alkaa päntätä päähänsä keijuhovietikettiä. Opettajiin kuuluvat keijuveljekset, joista toinen on se hurmaava naistenmies ja toinen jäykän vihamielinen tylsimys...
Ofelian teinimäisyys on aikuislukijalle väliin rasittavaa ja jokaiselle Austeninsa lukeneelle juoni on melko yllätyksetön, mutta Sammakkoprinsessan lukeminen on nautinnollista kuin ahmisi vaahtokarkkia. Seuraavaa osaa ei malttaisi odottaa.
July 25, 2015
Tää oli ihan hillitön! Ihan huippu! Täysin överi, hulvaton, pirskahteleva ja sivut pursuaa teinikiimaa. Täydellistä chick litiä nuorille aikuisille! Mukana pikkuisen fantasiaa, joka toi mieleen Amanda Hockingin Trylle-trilogian.
Alla oleva arvostelu julkaistu Virikkeitä 2/2015
Anna Hallavan Sammakkoprinsessa aloittaa uuden nuorten kirjasarjan, jossa seurataan Ofeliaa, nuorta tyttöä, joka 14. syntymäpäivänään saa tietää olevansa puoliksi keiju. Tämän asian ilmikäyminen tapahtuu mitenkäs muutenkaan kuin korvien poksahtamisella. Ofelian ensimmäinen reaktio asiaan on se, että hän ei voi enää koskaan näyttäytyä missään julkisesti, koska hänellä on friikkikorvat. Entä jos joku näkee?
Korvien lisäksi Ofelia saa tietoa: hänen äitinsä on maanpaossa elävä keijuprinsessa, joka luopui kruunusta mennäkseen naimisiin Ofelian isän, tavallisen ihmisen, kanssa. Koska nykyisellä kuningattarella ei ole perillisiä, ja kuningattaren sekä Ofelian äidin toinen sisko on myös mennyt naimisiin ei-kuninkaallisen kanssa, on Ofeliasta tuleva uusi kruununprinsessa. Paha vain, että Ofelia ei tiedä keijumaailmasta ja sen tavoista mitään, eikä häntä oikein kiinnostaisi opiskellakaan, sillä hänellä on elämässään tärkeämpikin tehtävä: päästä suutelemaan Jetroa, koulussa olevaa äärimmäisen hottista nörttipoikaa, jonka huulet kutsuvat Ofeliaa luokseen ja… Ofelian epäonneksi hänen kummitätinsä on antanut hänelle keijulahjan, eikä mitä tahansa lahjaa, vaan Rakkauden tuntemisen. Tämä tarkoittaa sitä, että Ofelialle on olemassa se yksi ja ainoa oikea jossain, ja jos hän suutelee ketä tahansa muuta, nämä henkilöt muuttuvat sammakoiksi.
Sammakkoprinsessa on kevyt, viihdyttävä ja vaaleanpunainen kaikella rakkaudella. Se on täydellistä chick litiä nuorille aikuisille, ja mukana oleva pieni fantasiaelementti tuo mielenkiintoista lisätwistiä tarinankerrontaan. Ofelian teinihormonien kiihdyttämä suutelunhimon kuvailu on hillitöntä, ja kirjaa lukiessa huomaa hihittelevänsä ääneen kaikkein herkullisimmille kohtauksille. Kirja on vedetty juuri täydellisesti överiksi, jolloin kaikki, mitä siinä tapahtuu, on uskottavaa. Sammakkoprinsessa on myös kirjoitettu taitavasti, kieli on hyvää ja luvut sopivan mittaisia. Kirja suorastaan kutsuu ahmimiseen (johon Ofeliakin toisinaan sortuu, herkut ovat vain niiiin hyviä), mutta siitä on myös helppo pitää taukoa.
Sammakkoprinsessa on miellyttävä lisä nuorten aikuisten chick lit -kirjallisuuteen. Omassa naiiviudessaan ja keveydessään se on miellyttävä lukupala raskaampien aiheiden keskellä. Yleisö varmasti löytää kirjan, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin sarja etenee. Pysyykö se yhtä keveänä seuraavassakin osassa, vai vakavoituuko ja synkkeneekö se sitä enemmän, mitä enemmän Ofelia alkaa tuntea keijumaailmaa, sen tapoja ja tottumuksia. Ja vakavoituuko Ofelia, kun hän kasvaa kirjasarjan edetessä? Siihen asti kuitenkin tämä vaaleanpunainen hattarapilvi on juuri täydellistä lomalukemista.
Alla oleva arvostelu julkaistu Virikkeitä 2/2015
Anna Hallavan Sammakkoprinsessa aloittaa uuden nuorten kirjasarjan, jossa seurataan Ofeliaa, nuorta tyttöä, joka 14. syntymäpäivänään saa tietää olevansa puoliksi keiju. Tämän asian ilmikäyminen tapahtuu mitenkäs muutenkaan kuin korvien poksahtamisella. Ofelian ensimmäinen reaktio asiaan on se, että hän ei voi enää koskaan näyttäytyä missään julkisesti, koska hänellä on friikkikorvat. Entä jos joku näkee?
Korvien lisäksi Ofelia saa tietoa: hänen äitinsä on maanpaossa elävä keijuprinsessa, joka luopui kruunusta mennäkseen naimisiin Ofelian isän, tavallisen ihmisen, kanssa. Koska nykyisellä kuningattarella ei ole perillisiä, ja kuningattaren sekä Ofelian äidin toinen sisko on myös mennyt naimisiin ei-kuninkaallisen kanssa, on Ofeliasta tuleva uusi kruununprinsessa. Paha vain, että Ofelia ei tiedä keijumaailmasta ja sen tavoista mitään, eikä häntä oikein kiinnostaisi opiskellakaan, sillä hänellä on elämässään tärkeämpikin tehtävä: päästä suutelemaan Jetroa, koulussa olevaa äärimmäisen hottista nörttipoikaa, jonka huulet kutsuvat Ofeliaa luokseen ja… Ofelian epäonneksi hänen kummitätinsä on antanut hänelle keijulahjan, eikä mitä tahansa lahjaa, vaan Rakkauden tuntemisen. Tämä tarkoittaa sitä, että Ofelialle on olemassa se yksi ja ainoa oikea jossain, ja jos hän suutelee ketä tahansa muuta, nämä henkilöt muuttuvat sammakoiksi.
Sammakkoprinsessa on kevyt, viihdyttävä ja vaaleanpunainen kaikella rakkaudella. Se on täydellistä chick litiä nuorille aikuisille, ja mukana oleva pieni fantasiaelementti tuo mielenkiintoista lisätwistiä tarinankerrontaan. Ofelian teinihormonien kiihdyttämä suutelunhimon kuvailu on hillitöntä, ja kirjaa lukiessa huomaa hihittelevänsä ääneen kaikkein herkullisimmille kohtauksille. Kirja on vedetty juuri täydellisesti överiksi, jolloin kaikki, mitä siinä tapahtuu, on uskottavaa. Sammakkoprinsessa on myös kirjoitettu taitavasti, kieli on hyvää ja luvut sopivan mittaisia. Kirja suorastaan kutsuu ahmimiseen (johon Ofeliakin toisinaan sortuu, herkut ovat vain niiiin hyviä), mutta siitä on myös helppo pitää taukoa.
Sammakkoprinsessa on miellyttävä lisä nuorten aikuisten chick lit -kirjallisuuteen. Omassa naiiviudessaan ja keveydessään se on miellyttävä lukupala raskaampien aiheiden keskellä. Yleisö varmasti löytää kirjan, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin sarja etenee. Pysyykö se yhtä keveänä seuraavassakin osassa, vai vakavoituuko ja synkkeneekö se sitä enemmän, mitä enemmän Ofelia alkaa tuntea keijumaailmaa, sen tapoja ja tottumuksia. Ja vakavoituuko Ofelia, kun hän kasvaa kirjasarjan edetessä? Siihen asti kuitenkin tämä vaaleanpunainen hattarapilvi on juuri täydellistä lomalukemista.
February 22, 2016
Mitähän tästäkin sanoisi. Tuttavuuteni tämän kirjan kanssa ei alkanut mitenkään suotuisten tähtien alla, sillä kirja alkaa maanisella höpötyksellä ensisuudelmakuvitelmista ynnä muusta suuteloihin liityvistä toiminnoista kielellä tai ilman. Ja sitähän tämä kirja on täynnä. Tosin luvassa on paljon puhetta ja vähän äksöniä, sillä onhan tämä nuortenkirja. Kun itse olin samassa iässä, kiinnostuksen kohteeni olivat aivan muualla, joten en ehkä osaa vain suhteuttaa tällaista elämää omaan viitekehykseeni. Elämää, joka pyörii kuviteltujen ja todellisten ihastusten, vaatteiden, painon, meikkien ja flirttailun ympärillä. Kirjan sankaritar on jonkin sortin adhd, jonka hengästyttäva tyyli joko puree tai sitten ei. Soppaan lisätään vielä päähenkilön muuttuminen keijuksi aivan yllättäin 14. syntymäpäivänä, tieto, jonka vanhemmat kertovat jotain 5 sekuntia ennen sen tapahtumista. (Ei vanhemmat, ei näin!) Itse olen vähän kahden vaiheilla tämän kirjan kanssa. Hattarahöttöä ja esi-chicklittiä teinixtytöille. Luulisin menevän kaupaksi kohderyhmälle.
January 7, 2016
Ihan kiva, mut ei vaan mun juttu nämä tän tapaiset. Myyvä kansi, ja tarinakin näyttää iskevän mainiosti tietyntyyppiseen tyttölukija-porukkaan. Kun lueskelin kirjaa hetken kirjastossa, kaksi eri tyttöä tuli vuorollaan kyselemään siitä ja molemmat halusivat varata sen.
February 1, 2015
Kun teinidraaman ampuu huolella ylitse, tulos voi olla yllättävän viihdyttävä...
February 2, 2015
Hauska ja vauhdikas, joskin yllätyksetön romaani. Yhdistää virkistävästi chick litin ja fantasian.
February 9, 2017
Anna Hallavan "Sammakkoprinsessa" (WSOY, 2015) kertoo Ofelia-nimisestä tytöstä, joka elää ihan tavallista yläkoululaisen elämää. Päässä pyörivät lähinnä pojat ja suuteleminen, jota sankarittaremme ei ole päässyt harrastamaan. Vielä.
Neljäntenätoista syntymäpäivänään vanhemmat haluavat kertoa Ofelialle jotakin tärkeää, mikä herättää tytössä lähinnä kauhua. Ei kai luvassa ole Kukat ja mehiläiset -saarna?
No ei. Vanhemmat kertovat Ofelialle, että tämä on keiju. Suippokorvat puhkeavat ja kaiken lisäksi kummitäti on antanut lahjan, josta tuntuisi olevan enemmän haittaa kuin hyötyä: jokainen poika, joka ei satu olemaan se oikea tosirakkaus, muuttuu suudeltaessa sammakoksi. Ja sitten seikkaillaan kahden maailman välillä jaotetaan yritetään ottaa tuntumaa vastakkaiseen sukupuoleen, olipa kyseessä sitten koulun ihana nörttipoika Jetro tai keijuveljekset, joista toinen on tyttöjä naurattava hurmuri ja toinen stiff upper lip -henkinen jäykkis.
Nuorille suunnattu chick-lit ja/tai pararomantiikka on tuonut vastaan lähinnä pettymyksiä, mutta tämähän oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Vaaleanpunaista hattaraahan tämä on ihan kauttaaltaan, mutta mitäpä siitä, kun kokki taitaa asiansa! Romantiikkaa, huumoria, fantasiaelementtejä ja yläkoululaista pissismiä on annosteltu sen verran taiten, että kokonaisuus jaksaa viihdyttää kannesta kanteen.
Parin viikon kuluttua kokeillaan tätä kahdeksasluokkalaisten genrevinkkauksessa, mutta voisin uskoa kirjan vetoavan nuorempiinkin lukijoihin.
EDIT: Ei näytä menevän kahdeksasluokkalaisille, täytynee turvautua jatkossa nuorempiin kuulijoihin.
Neljäntenätoista syntymäpäivänään vanhemmat haluavat kertoa Ofelialle jotakin tärkeää, mikä herättää tytössä lähinnä kauhua. Ei kai luvassa ole Kukat ja mehiläiset -saarna?
No ei. Vanhemmat kertovat Ofelialle, että tämä on keiju. Suippokorvat puhkeavat ja kaiken lisäksi kummitäti on antanut lahjan, josta tuntuisi olevan enemmän haittaa kuin hyötyä: jokainen poika, joka ei satu olemaan se oikea tosirakkaus, muuttuu suudeltaessa sammakoksi. Ja sitten seikkaillaan kahden maailman välillä ja
Nuorille suunnattu chick-lit ja/tai pararomantiikka on tuonut vastaan lähinnä pettymyksiä, mutta tämähän oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Vaaleanpunaista hattaraahan tämä on ihan kauttaaltaan, mutta mitäpä siitä, kun kokki taitaa asiansa! Romantiikkaa, huumoria, fantasiaelementtejä ja yläkoululaista pissismiä on annosteltu sen verran taiten, että kokonaisuus jaksaa viihdyttää kannesta kanteen.
Parin viikon kuluttua kokeillaan tätä kahdeksasluokkalaisten genrevinkkauksessa, mutta voisin uskoa kirjan vetoavan nuorempiinkin lukijoihin.
EDIT: Ei näytä menevän kahdeksasluokkalaisille, täytynee turvautua jatkossa nuorempiin kuulijoihin.
May 11, 2016
Tämähän oli vallan hupaisa. Vaikka Ofelian tyyli pyöriä yhden asian ympärillä puuduttikin alun jälkeen vähän, saatoin samastua tiettyihin muistoihin juuri tuollaisesta seiskaluokkaiästä. Kerronta on vaivatonta ja koukuttavaa, ja ilahduttavasti tämä oli varsin tyylipuhdasta chick littiä. Usein nimittäin suomalaisille viihdekirjoille annetaan "chick lit" -markkinointileima, vaikkei kirja juuri ole lajityyppiä nähnytkään. Siinä sortissa Sammakkoprinsessa oli hyvinkin onnistunut. Luulen, että viides-seitsemäsluokkalaiset ovat parasta kohderyhmää.
July 13, 2015
Höpöinen ja symppis nuortenkirja Ofeliasta, joka saa tietää olevansa keiju ja sitä myötä saavansa niin hyviä kuin huonojakin kykyjä. Meno on hattaraisen pinnallista ja puheenaiheet liittyvät lähinnä muotiin tai kielisuudelmiin, huolenaiheina ovat pojat, pojat ja pojat. Kokonaisuutena Sammakkoprinsessa on varsin hauska ja menevä, mutta toisaalta huomaan itse olevani liian "vanha" tätä lukemaan kun draamaan ei oikein osaa samaistua.
January 3, 2016
Kauheata p***aa ja sietämätöntä myötähäpeää tai ihanaa ensisuudelman odotusta ja ihanaa teinien tunteilua. Valitse makusi mukaan. Suosittelen, jos epävarmuus omasta identiteetistä, keijut, prinsessaunelmat, ensisuudelmat ja tosirakkaus kiinnostavat. Muut voivat poistua. Heille täällä ei ole mutään nähtävää. Paitsi jos kiinnostaa mikä saa teinitytön tikittämään. Keski-ikäinen mies ei suuremmin ihastunut, mutta esiteinitytöille vinkkaisin.
October 8, 2015
Normaalisti tää ei ois yhtään miun tonttia, mutta pakkohan tästä oli tykätä! Vaaleanpunaista hattaraa, sokerikuorrutettua imelyyttä, täysin överiksi vedettynä - mutta hyvin kirjoitettu ja tyyliltään niiiiiiiiin hulvaton, että miun yhen sanan arvio kuuluu näin: superbueno.
February 26, 2019
Jotenkin vaikea samaistua henkilöihin, joiden elämän pääsääntöinen sisältö on vastakkainen sukupuoli ja se, ketä pääsee pussailemaan (vähän vanhemmille suunnatuissa kirjoissa sitten vähän muutakin). Itsellä oli teini-ikäisenä muutakin mielessä, joten tämä superstereotyyppinen "teinitytöt ajattelee vain poikia"- kuvio ei oikein uppoa. Ihmisellä kuuluis olla päässään jotakin muutakin. Ja suurimmalla osalla teini-ikäisistä onkin.
Pääasiassa kirjan juoni vaikuttaa tosi hulvattomalta. Aiheesta olis voitu saada irti enemmänkin, samoin hahmoista. Nyt kaikki jäi jotenkin tosi ohuiksi, kun keskityttiin tasan yhteen näkökulmaan. Tyttö saa tietää olevansa keiju, ja vieläpä kruununprinsessa. Voi vierailla keijumaailmassa, puhua puiden kanssa ja parantaa käsillään. Ja sitten keskitytään siihen että voi pussailla vain tosirakkauden kanssa! Tässä olis ollut potentiaalia niiin paljon enempään!
Tämä menee helmet- haasteen kohtaan 42, kirjailijan nimi viehättää. Hallava on jotenkin tosi hieno sukunimi!
Pääasiassa kirjan juoni vaikuttaa tosi hulvattomalta. Aiheesta olis voitu saada irti enemmänkin, samoin hahmoista. Nyt kaikki jäi jotenkin tosi ohuiksi, kun keskityttiin tasan yhteen näkökulmaan. Tyttö saa tietää olevansa keiju, ja vieläpä kruununprinsessa. Voi vierailla keijumaailmassa, puhua puiden kanssa ja parantaa käsillään. Ja sitten keskitytään siihen että voi pussailla vain tosirakkauden kanssa! Tässä olis ollut potentiaalia niiin paljon enempään!
Tämä menee helmet- haasteen kohtaan 42, kirjailijan nimi viehättää. Hallava on jotenkin tosi hieno sukunimi!
September 20, 2019
Höpö ja hauska fantasiakirja, jossa 14-vuotias Ofelia saa syntymäpäivänään tietää olevansa kuninkaallista keijujen sukua ja spesiaalina keijulahjana hänelle on suotu rakkauden tunteminen. Ensisuudelmasta kovasti haaveileva Ofelia on tyrmistynyt, koska keijulahjan myötä kaikki hänen suutelukumppaninsa muuttuvat sammakoiksi ellei kyseessä ole tosirakkaus. Ei mikään ihannetilanne teinitytölle.
August 24, 2017
Ihana! En oo mikään tän genren ystävä, mutta tästä pidin. Vinkkaan varmasti ainakin seiskoille.
September 19, 2017
i would've given three stars but the main character kept me yelling "come on" every five minutes and almost made me dnf...
January 17, 2019
Tosi hauska tarina Ofeliasta, joka saa tietää 14-vuotiaana olevansa puoliksi keiju.
Pidin erityisesti käytetystä teinien puhetyylistä.
Pidin erityisesti käytetystä teinien puhetyylistä.
July 16, 2015
Anna Hallavan esikoisteos on mahtava! Sammakkoprinsessa on kuin Prinsessapäiväkirjan ja Harry Potterin yhdistelmä mutta keijuilla. Joukossa on myös vanhaa kansansatua, Sammakkoprinssiä mutta tavallaan uudesta näkökulmasta katsottuna.
Nämä keijut eivät ole kuten Disney keijut. Näillä keijuilla on erittäin tiukka yhteiskunta. Sitä hallitsee matriarkka ja kansa on jaettu ainakin kahteen eri kastiin: tavallinen kansa ja hovi. Tiukat säännöt ja etiketit ohjaavat varsinkin hovin elämää eikä kastista kastiin hyppääminen ole minun ymmärtääkseni kovin suotavaa. Maailmassa on myös muita otuksia jotka on hyvin organisoitu. Maailma oli aika hieno, mutta silläkin oli epäkohtansa joten se ei ollut sellainen täydellinen keijumaailma johon olemme tottuneet. Virkistävää.
Ofelia saa kuulla olevansa prinsessa ja kuten Prinsessapäiväkirjassa hän ei ole oikein mielissään asiasta, ainakaan aluksi. Tietenkin ylellinen elämä, hovipojat jne. houkuttaa, mutta prinsessuudessa on muutakin. Voisi kuvitella, että keijuna olo olisi unelmien täyttymys kaikkine taikoineen ja uusine maailmoineen, mutta teinille, jolla on jo muutenkin tarpeeksi muutosta elämässään, tämä on jo liikaa, ainakin Ofelialle. Hän on myös hyvin epävarma teini varsinkin poikien ja ulkonäön suhteen, joten varsinkin jättisuuret oudot korvat aiheuttavat Ofelialle suuriakin tunnon tuskia. Tarinassa on taikaa ja Ofelia tutustuu uuteen maailmaan pikkuhiljaa joten se muistuttaa hieman Harry Potterin tutustumista velhomaailmaan olematta kuitenkaan samanlainen.
Ofeliassa oli paljon tuttua ja varsinkin hänen elämässää joka muistutti omaa elämääni teini-ikäisenä. Ofelia on hieman pullukka kuten minäkin olin ja hän on suunnattomasti ihastunut yhteen poikaan, sama täällä. Hän myös ihastuu muihin poikiin hyvin herkästi ja kulkeekin useasti pää pilvissä kuvitellen kaikkea ihanuutta mitä tekisi eri poikien kanssa, kuten taisin minäkin. Mutta toisin kuin Ofelia, minä olisin ollut innoissani jos olisin saanut kuulla olevani keijuprinsessa (no, en ole ihan varma siitä prinsessa jutusta, mutta keiju olisi kiva olla) ja en usko, että olin ihan niin naiivi kuin Ofelia. Jotkin hänen unelmoinneistaan ja ihastuksistaan olivat aika ärsyttäviä, varsinkin kun ne olivat niin toistuvia. Mutta vaikka Ofelia olikin hieman ärsyttävä oli se silti ymmärrettävää, Ofelia on kuitenkin teini. Onneksi Hallava on kirjoittanut kirjansa niin hyvin ettei Ofeliakaan pääse ärsyttämään vaikka voisi, hänet on kuvattu vain hyvin realistiseksi mielestäni.
Pidin kirjasta kovasti. Se yhdistää mukavasti oikeaa elämää ja fantasia maailmaa. Se oli hyvin kirjoitettu ja piti mielenkiinnon yllä. Loppu oli jännittävä ja ja jättää odottamaan tulevaa. Haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu!
Onneksi kirjasta ilmestyy toinen osa 2016.
Nämä keijut eivät ole kuten Disney keijut. Näillä keijuilla on erittäin tiukka yhteiskunta. Sitä hallitsee matriarkka ja kansa on jaettu ainakin kahteen eri kastiin: tavallinen kansa ja hovi. Tiukat säännöt ja etiketit ohjaavat varsinkin hovin elämää eikä kastista kastiin hyppääminen ole minun ymmärtääkseni kovin suotavaa. Maailmassa on myös muita otuksia jotka on hyvin organisoitu. Maailma oli aika hieno, mutta silläkin oli epäkohtansa joten se ei ollut sellainen täydellinen keijumaailma johon olemme tottuneet. Virkistävää.
Ofelia saa kuulla olevansa prinsessa ja kuten Prinsessapäiväkirjassa hän ei ole oikein mielissään asiasta, ainakaan aluksi. Tietenkin ylellinen elämä, hovipojat jne. houkuttaa, mutta prinsessuudessa on muutakin. Voisi kuvitella, että keijuna olo olisi unelmien täyttymys kaikkine taikoineen ja uusine maailmoineen, mutta teinille, jolla on jo muutenkin tarpeeksi muutosta elämässään, tämä on jo liikaa, ainakin Ofelialle. Hän on myös hyvin epävarma teini varsinkin poikien ja ulkonäön suhteen, joten varsinkin jättisuuret oudot korvat aiheuttavat Ofelialle suuriakin tunnon tuskia. Tarinassa on taikaa ja Ofelia tutustuu uuteen maailmaan pikkuhiljaa joten se muistuttaa hieman Harry Potterin tutustumista velhomaailmaan olematta kuitenkaan samanlainen.
Ofeliassa oli paljon tuttua ja varsinkin hänen elämässää joka muistutti omaa elämääni teini-ikäisenä. Ofelia on hieman pullukka kuten minäkin olin ja hän on suunnattomasti ihastunut yhteen poikaan, sama täällä. Hän myös ihastuu muihin poikiin hyvin herkästi ja kulkeekin useasti pää pilvissä kuvitellen kaikkea ihanuutta mitä tekisi eri poikien kanssa, kuten taisin minäkin. Mutta toisin kuin Ofelia, minä olisin ollut innoissani jos olisin saanut kuulla olevani keijuprinsessa (no, en ole ihan varma siitä prinsessa jutusta, mutta keiju olisi kiva olla) ja en usko, että olin ihan niin naiivi kuin Ofelia. Jotkin hänen unelmoinneistaan ja ihastuksistaan olivat aika ärsyttäviä, varsinkin kun ne olivat niin toistuvia. Mutta vaikka Ofelia olikin hieman ärsyttävä oli se silti ymmärrettävää, Ofelia on kuitenkin teini. Onneksi Hallava on kirjoittanut kirjansa niin hyvin ettei Ofeliakaan pääse ärsyttämään vaikka voisi, hänet on kuvattu vain hyvin realistiseksi mielestäni.
Pidin kirjasta kovasti. Se yhdistää mukavasti oikeaa elämää ja fantasia maailmaa. Se oli hyvin kirjoitettu ja piti mielenkiinnon yllä. Loppu oli jännittävä ja ja jättää odottamaan tulevaa. Haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu!
Onneksi kirjasta ilmestyy toinen osa 2016.
Read
September 2, 2015Tätä on mahdotonta tähdittää :)!
Ihanasti kaiken ylivetävä hömppäkirja, jossa haaveillaan erilaisista suun kautta nautittavista ranskalaisista ja samalla eletään täysin uskottavaa fantasiatarua.
Pissismaailmaa pahimmillaan, jossa huumori kuitenkin pelastaa lähes kaiken. Ei tosikoille, ei genreä tuntemattomille, ja löytää varmasti lukijansa.
Paras esimerkki tyylistä olkoon kansikuva, jossa perinteisen punatukkainen sankari mietiskelee photoshopatut siivet selässään ja VAALEANPUNAINEN sammakko tirkistelee kannen reunalta.
*sanaton*
:D
Ihanasti kaiken ylivetävä hömppäkirja, jossa haaveillaan erilaisista suun kautta nautittavista ranskalaisista ja samalla eletään täysin uskottavaa fantasiatarua.
Pissismaailmaa pahimmillaan, jossa huumori kuitenkin pelastaa lähes kaiken. Ei tosikoille, ei genreä tuntemattomille, ja löytää varmasti lukijansa.
Paras esimerkki tyylistä olkoon kansikuva, jossa perinteisen punatukkainen sankari mietiskelee photoshopatut siivet selässään ja VAALEANPUNAINEN sammakko tirkistelee kannen reunalta.
*sanaton*
:D
June 23, 2017
Nopealukuinen ja mukaansatempaava. En ole kohderyhmää, mutta hyvin upposi. Välillä tuntui pyörivän vain samoissa asioissa, mutta ei se mitään. Loppu jätti odotuksen toiselle osalle, jota joutuu vielä odottamaan.
March 19, 2015
Ihanaa höttöä, jota minäkin jaksan lukea, koska kirja on niin hulvaton.
September 4, 2015
Ihkutuksen, hattaran ja kiiltävän huulikiillon määrä menee reippaasti yli mukavuusalueeni, mutta totaalisessa höpsöydessään kuitenkin jotenkin valloittava.
April 20, 2016
Tämä kirja oli kuin Prinsessapäiväkirjojen ja Lumotun Ellan sekoitus. Ihan hauska, mutta tuskin tulen lukemaan toiseen kertaan.
Displaying 1 - 22 of 22 reviews