Nautinnollisen kirpeä romaani keski-iästä ja keramiikasta osuu nauruhermon kautta sydämeen.
Helsinkiläinen Dorit saa tarpeekseen työstään tv-tuotantoyhtiössä. Tunkkainen lafka jää taakse, mukaan lähtee vain aito kuningatar Elisabet -jubileemuki. Vapauden huuma kuitenkin laimenee, kun muistisairas isä joutuu ensiapuun.
Uuden kiintopisteen elämälle tarjoaa keramiikka-aiheisen tv-ohjelman katselu. Dorit hurahtaa savitöihin – isosti – ja saa idean omasta keramiikkastudiosta. Entä kuinka käy avioliiton, kun nuoruudenrakkaus löytyy rappukäytävästä ja omasta puolisosta on tullut vähärasvainen lycramies?
Uuden viihdetähden sarjan avaus kertoo koukuttavasti nelikymppisen naisen elämänmuutoksista.
En usko jatkavani Alftanin kirjojen parissa. Tarina ei tuntunut kovinkaan johdonmukaiselta enkä saanut otetta päähenkilöstä tai muistakaan kirjan hahmoista. Ihan kivoja kohtauksia, mikä ei valitettavasti riitä kuin kahteen tähteen.
85/2026 (unohtunut tilastoida, oikeasti luettu jonkin verran aiemmin)
Syteen tai Saveen on Emma Alftanin vauhdikas debyytti, joka tempaa mukaansa heti ensi riveiltä. Se kertoo nelikymppisestä Doritista suurten elämänmullistusten keskellä. Lopputili töistä, isän sairastuminen, transatlanttinen muutto ja avioliiton näivettyminen ovat Doritin elämän haasteina. Kaiken tämän vastapainoksi Dorit löytää rakkauden savitöihin, mikä avaa uuden luvun hänen elämässään. Hauskoja kohtauksia ja anekdootteja löytyy paljon, mutta myös suru on vahvasti läsnä ja nenäliinoja on hyvä pitää käden ulottuvilla.
Kirjoitustyyli on pääsääntöisesti toimintakeskeistä. Syvempää kuvausta ja haikeita tunteita nousee esiin erityisesti Doritin ja tämän isän kohtauksissa, jotka ovat kauniita herkkyydessään. On helppo kuvitella, että näiden hetkien taustalla on todellisia muistoja.
Kirja on kuitenkin fiktiivinen, vaikka verrantokohtia kirjailijan elämään löytyy varmasti runsaasti. Erityisesti kirjan keramiikkastudio heijastelee Alftanin omaa studioita ja sen alkumetrejä melko uskollisesti. Kirjan keskeisin kohdeyleisö on selvästi 90-luvulla nuoruuttaan viettäneet pääkaupunkiseudun asukkaat, mutta kyllä junantuoma milleniaalikin voi todistettavasti nauttia lukukokemuksesta.
Kaiken kaikkiaan kirja on katharttinen tunteiden vuoristorata, joka jättää jälkeensä hyvän ja kevyen olon. Nopeatempoinen kirja on täydellistä kesälukemista. Hieman hikisemmätkään olosuhteet eivät haittaa, sillä kirjan karhea savimainen pinta takaa tukevan otteen ja tuo taktiililla tavalla savitöiden tuntuman myös lukijan näppeihin.
Kiitos Otavalle arvostelukappaleesta. Arvosteluni perustuu omiin rehellisiin mielipiteisiini.
Muuten hyvä, mutta ihan liikaa savitöitä ja kaikkea saveen liittyvää, olisin kaivannut enemmän ihmissuhdeasioita enkä savihommia. Päähenkilö tuntui muutenkin olevan aika kujalla.