Poiss pööningul, poiss keldris

by Salla Simukka, JP Ahonen (Illustrator), Triin Tael (Translator)

Kui kaks iksi ristuvad ...

Mida sa teeksid, kui leiaksid oma kodumajast salatoa?
Kümneaastase Alexise pere kolib majja, kus ta saab oma unelmate pööningutoa. Ka kümneaastase Maxi pere kolib majja, kus Maxi ootab vaimustav keldrituba. Kuid majas on midagi veidrat: Alexis kuuleb maja alt hääli, kuigi neil pole keldrit. Maxi kõrvu kostab meloodia pööningult, kuigi seal pole kedagi. Mis juhtub, kui need maailmad omavahel segunema hakkavad?

Kirjanik Salla Simukka ja koomiksikunstnik JP Ahoneni teosed on tuntud nii nende kodumaal Soomes kui ka mujal maailmas. ”Poiss pööningul, poiss keldris” on nende esimene ühine raamat.

Genres: Fantasy, Childrens, Fiction, Middle Grade

192 pages, Hardcover

First published March 1, 2024

About the author

EN: Salla Simukka is Finnish writer and translator who lives in Tampere. She has studied Nordic philology, Finnish language, general literature, creative writing and women's studies at the University of Turku.

Besides books, Simukka writes book reviews for the newspapers Helsinkin Sanomat and Hämeen Sanomat.

FI: Salla Simukka on Tampereella asuva suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on opiskellut Turun yliopistossa pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä, luovaa kirjoittamista ja naistutkimusta.

Kirjojen lisäksi Simukka kirjoittaa kirja-arvosteluja Helsingin Sanomiin ja Hämeen Sanomiin.

Reviews

[Niina]

Salla Simukka on tasaisen varma kirjoittaja, eikä siis ollut yllätys, että hänen uusi lastenkirjansa Poika ullakolla, poika kellarissa oli mainio lukupala. JP Ahosen kuvitus oli myös ihastuttavan dynaaminen.

Maxista alkoi tuntua, että talossa oli jotain kummallista. Ehkä jokin salaisuus, joka hänen pitäisi selvittää. (s. 41)

Max ja Alexis elävät eri maailmoissa - kirjaimellisesti. Heidän todellisuutensa ovat kokonaan erillisiä maailmakaikkeuksia, toisia ulottuvuuksia. Poikien perheet muuttavat tahoillaan kovin samannäköiseen taloon ja pian uudessa kodissa alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Molemmat pojat löytävät oven, jonka karmissa on X-merkki. Kun he kulkevat noista ovista, he pääsevät toistensa maailmoihin. Pian poikien todellisuudet alkavat vuotaa toisiinsa ja pojat pelkäävät, että heidän ystävyytensä tuhoaa molemmat maailmat.

- Onko tämä unta vai totta? Lex ihmetteli.

Sekä että. Parhaat unet usein ovat. (s. 184)

Simukan satumainen teos on hurmaavaa, aivoissa kutkuttavaa suomikummaa 9+ lapsille, mutta tämän parissa viihtyy varttuneempikin lukija (tämä on oivallinen teos vaikkapa lukujumin selättäjäksi).

- Siinä kaupungissa, jossa me asuttiin aiemmin, asui tosi tyhmiä ihmisiä, hän sanoi lopulta.
- Millä tavalla tyhmiä?
- Heidän mielestään äiti oli vääränlainen. Tai koko meidän perhe. Isä ja veljet on iholtaan vaaleita. Äiti on tummempi. Ja minä ja pikkusiskot jotain siltä väliltä. Niiden tyhmien ihmisten mielestä vain samanväriset ihmiset voivat olla samaa perhettä, Max selitti. (s. 107)

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

[Linnea]

Salla Simukan kirjoittama ja JP Ahosen kuvittama Poika ullakolla, poika kellarissa (Tammi, 2024) on jännittävä seikkailuromaani. Samalla se pureutuu lempeästi yksinäisyyden, kaipuun ja ystävyyden teemoihin, ja pohtii kuinka turha vihanpito voi olla suurempi menetys kuin arvaammekaan.

Maxin perhe muuttaa uuteen kaupunkiin, ja kotitalosta löytyy Maxille upea kellarihuone. Myös Alexis on vanhempineen muuttanut kovasti samankaltaiseen asumukseen, mutta hänen unelmahuoneensa löytyykin ullakolta. Pojat elävät omia elämiään, mutta jotain outoa taloissa on tekeillä: kummallisia ääniä, satunnaisesti ilmestyviä esineitä ja lopulta odottamattomia yhteyksiä. Onnistuvatko Max ja Alexis ratkaisemaan talon arvoituksen ennen kuin on liian myöhäistä?

JP Ahosen ilmeikäs kuvitus sopii tarinaan kuin nenä päähän ja tukee kerrontaa hienosti. Erityisesti pidin Maxin perheestä, huikeita tyyppejä, ja ylipäätään talojen sisätiloista. Sellaisissa asuisi mielellään itsekin.

Pidin kirjan rauhallisesta kerronnasta ja arvoitusten vaiheittaisesta paljastumisesta. Itse myös tykkään, kun välillä keksii jotain ennen kirjan hahmoja.

Ajattelin lisätä tämän kolmosvinkkausten pakettiini (päähenkilöt ovat 10-vuotiaita).

[Reetta Saine]

Ihana seikkailukirja, jossa on vanhan ajan salaperäistä viehätystä ja tuoretta jännitystä, tujaus spefiä ja toinen mokoma ystävyyttä. Upea kuvitus, joka tuo paljon lisää kirjoitettuun tarinaan.

[Viherniityn Julia]

Tässäpä oli kekseliäs ja arvoituksellinen tarina, pidin kirjailijan tyylistä ja kuvitus oli myös todella onnistunut.

[Inna]

Harvemmin luen ihan näin nuorille suunnattuja kirjoja, mutta koska asialla oli Salla Simukka, genrenä oli spefimysteeri ja kuvittajana oli JP Ahonen joka voisi kuvittaa vaikka Tampereen kaupungin puhelinluettelon ja varmaan viihtyisin sen parissa, niin olihan tähän tartuttava. Siitäkin huomaa etten kovin paljon lue tarinoita joissa on 10-vuotiaat päähenkilöt, kun lukiessa vahingossa näin viimeisen sivun jossa oli kuvassa molemmat pojat, ja ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen oli että apua nyt mää spoilaannuin et ne on kumpikin lopussa elossa! :D

Tarina oli oikein kiva, koko se limittyvät maailmat-ullakko/kellarimysteeri oli kiinnostava ja kuvitukset varsinkin olivat rautaa, mutta kokonaisuutena tämä varmasti uppoaa paremmin kohderyhmälle eli niille jännitystä kaipaaville alakoululaisille kuin tämmöiselle nelikymppiselle kääkälle. Vierastin hieman ratkaisua jossa kirjan loppupuolella täysin ulkopuolinen henkilö tuli ikään ku infodumppaamaan päähenkilöille asioita ja kertomaan mitä heidän pitää tehdä, sen sijaan että pojat olisivat itse keksineet ratkaisut. Mutta hauska ja viihdyttävä seikkailuhan tää oli, ja ihan ehdotonta kamaa kaikille alakouluvinkkareille ja 9-12 vee muksujen luettavaksi.

[Mikko Saari]

10-vuotias Alexis muuttaa vanhempiensa kanssa kolmikerroksisen puutaloon, josta Alexis saa itselleen upean ullakkohuoneen. Siellä hänen kelpaa soitella, kun alakerrassa äiti pyörittää leipomoa ja isä harjoittaa unienkeruutyötään. Myös toinen 10-vuotias, Max, saa uuden kodin. Kolmikerroksiseen puutaloon muuttavat Maxin lisäksi isoveljet ja pikkusiskot, mutta Maxille löytyy ihana oma huone talon kellarista. Sieltä voi ikkunasta katsella kaukoputkella taivaalle.

Alexis tuntee huoneessaan outoa ilmavirtaa, kuin joku olisi avannut lattialuukun, vaikka kukaan ei ole lähelläkään. Lisäksi kuuluu tömähdyksiä, kuin kellarista, mutta eihän talossa ole kellaria. Max puolestaan kuulee ääntä, kuin musiikkia, mutta kukaan toinen perheenjäsen ei sitä kuule. Ääni tulee kuin ullakolta – vaan Maxin talossapa ei ole ullakkoa, kattoluukun takana on vain matala välipohja.

Jotain kummallista on tapahtumassa, ja Max ja Alexis ovat tapahtumien keskiössä. Ikään kuin poikien erilliset maailmat olisivat jollain tapaa sekoittumassa ja vuotamassa toisiinsa. Ei siis auta kuin alkaa tutkia, mistä on kyse.

Poika ullakolla, poika kellarissa on tyylikäs ja kiehtova lastenromaani. Tekijät ovat toki taitavia: Salla Simukka on syystäkin menestynyt lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut kirjailija ja JP Ahonen taas tunnetaan pätevänä sarjakuvataiteilijana. Kaksikon yhteistyö on tässä toimivaa: Ahosen kuvitukset tuovat mukavasti tunnelmaa Simukan kiehtovaan tarinaan. Kahden rinnakkaisen maailman välille on luotu pieniä eroavaisuuksia ja niissä on mukavaa outoutta, jota lukija voi ihmetellä.

Outojen seikkailutarinoiden ystäville Poika ullakolla, poika kellarissa on kelpo viihdettä. Sujuvasti etenevä tarina sopii hyvin itse lukeville alakoululaisille ja tätä olisin kyllä mieluusti lukenut omille lapsillenikin.

[Gateway_to_Wonderland]

Kirja on erikoinen tarina kahden pojan kohtaamisesta ja ystävystymisestä. Heitä samalla ympäröi suuri mysteeri, jota muut eivät koe ja siksi eivät ymmärrä. Kirjan juoni on varsin erikoinen ja ehkä siksi kiehtova. Itse tarina kulkee hyvin ja pitää otteesaan loppuun asti. Tämä on nuoremmille suunnattu, mutta pidin kerronnasta ja itse tarinasta. Myös henkilöhahmot olivat uskottavia ja kaikilla heillä oli oma "ääni".

Kirjassa on on myös todella toimivat ja kiehtova kuvitus. Kuvitus on sarjakuvamainen, mutta sopii todella upeasti itse tarinaan. Kuvitus antaa myös lisäulottuvuutta kerronnalle. Todella toimiva ratkaisu.

Suosittelenkin tätä niille, joita mysteerit sekä scifimäiset tarinat kiinnostavat. Tämä on vekkuli tarina, josta jää lopussa hyvä mieli.

[Pilppu]

Iltasatuna luettu pojalle (11 v.). Heti kirjan alussa tulin siihen tulokseen, että kirjaa ei ollut tarkoitettu ääneen luettavaksi, muuten toisen päähenkilön nimi ei olisi ollut Alexis... Muutaman kerran kun oli yrittänyt lausua Alexiksen, Alexiksella tms., niin pojan kanssa yhteisellä sopimuksella hänet nimettiin Aleksiksi.

Tarina ja henkilöt olivat ihan mukavat, minun oli vain vaikea aina muistaa kumpi oli kumpi, mutta toisaalta ei se hirveästi tarinan etenemisen kannalta haitannutkaan. Toisaalta ehkä tämän vuoksi ullakon ja kellarin välinen oleminen ja olemattomuus jäivät mielestäni vähän vähälle. Nimen ja takakannen perusteella olisin odottanut enemmänkin näiden välistä kikkailua, mikä olisi saanut aivot nyrjähtämään.

[Juuso]

Pidin erityisesti tämän nuortenkirjan alkupuolesta, jossa kahden maailman rinnakkaiset tapahtumat on hauskasti kirjoitettu osaksi itse kirjan rakennetta. Myös alkupuolen hitaasti avautuvasta maailmojen kuvauksesta pidin.

Odotin loppupuolella juonelta vähän enemmän. Alun arvoitusten avauduttua lopun tarina ei ole mitenkään kovin ihmeellinen. Tuntui myös että osaan arvoituksista mitä lukijalle esiteltiin ei oikeastaan lopussa palattu lainkaan.

Lapset tykkäsivät. Kirja ei ollut liian jännittävä mutta tuntui pitävän ”näpeissään”.

[Isto R. Eipäs]

Lastenkirja veikeillä konsepteilla, mutta muutoin aika yllätyksetön. Ahosen kuvitus nostaa ehdottomasti profiilia, tarina itse ei ikävä kyllä vakuuttanut sen keskeisen teeman käsittelyssä, eksposition hehkuttamasta 'maailmojen erilaisuudesta'.

Arkisuuden ja fantastisen seosta on todella vaikea saada toimimaan niin, että se tempaisi mukaansa. Pitäisi sekä vetää yli tietyissä paikoissa, mutta silti säilyttää tietyt säännöt 'uskottavuuden' säilyttämiseksi. Siinä mielessä Simukka on ottanut aika kunnianhimoisen aihion. Tsemppiä lisää kirjoittamiseen!

[Anna-Mari Kaján]

Kylläpä tästä pidimme, minä ja lapset 8v ja 6v. Jännittävä ja salaperäinen, mutta ei pelottava tarina syntyvästä ystävyydestä.

Ehkä tästä tarinasta jonkin allegoriankin voisi keksiä. (Kaksi poikaa tapaa talossa, joka yhdistää kaksi maailmaa? Yksinäiset pojat ystävystyvät. Ystävyys ja salaiset huoneet talossa on salaisuus, ja salaisuuden paljastuminen pelottaa - rikkoutuvatko maailmat, jos poikien perheet näkevät tuon toisen maailman?)

[Liisa]

JP Ahosen upea kuvitus tuo tarinaan todella paljon lisää, sillä hahmot ja ympäristö heräävät eloon nimenomaan kuvituksen avulla. Juoni kahdesta toisiinsa törmäävästä maailmasta on kutkuttava ja koska tässä ei ollut liian jännittäviä elementtejä, niin kirjaa voi hyvin suositella myös nuoremmille lukijoille.

[Sanna-Mari]

Mukava, fantasiaa rajoitetussa ja ymmärrettävissä määrin sisältävä lastenromaani, jossa leikitään kahden aikajanan mysteerillä. Pääosissa kaksi poikaa, jotka molemmat ovat omalla tavallaan viehättäviä ja toimivat hyvin yhteen. Itselle oli parasta ajatus siitä, että mitäköhän toisen pojan, Alexisen maailmalle käy, koska se oli ns. hieman meidän modernista maailmasta poikkeava ja koko ajan jänntin että onko se "se väärä maailma".

Hieno ja voimakas kuvitus, jota oli sopivasti. Sopii myös yhdessä luettavaksi.

[Lyydia]

3,5. Mukava ja lämminhenknen lastenkirja poikien välisestä ystävyydestä. Paikoin vähän kiirehdinnän makua, etenkin lopussa. Kokeiluna mukaan vinkkauksiin!

[jennijohanna.]

3,5 ⭐

[Raija]

3,5 ⭐

[Maija]

Suloinen ja hassu! Niiiiiin hyvä tarina, piti koukussa kohderyhmästä vanhempaa lukijaa

[Anne]

Jännittävä tarina odottamattomasta ystävyydestä, salaisuudesta ja mielikuvituksellisten maailmojen yhdistymisestä. Imaisi aikuisenkin mukaansa. Hotkaisin kirjan yhdessä iltapäivässä.

[Lucy_van_pelt]

3.75 tähteä.

[Tapani Aulu]

Aivan loistava kirja alakoululaiselle. Meidän 10-vuotias ahmi tämän ihan hetkessä, niin etten perässä pysynyt.

[Reelika Raimet]

https://raamaturiiulike.wordpress.com...

[Merle]

pööraselt põnevalt ja müstiliselt kirjutatud :) muutustest ja nendega hakkama saamisest :)

[Jenni Kuukka]

Helmet-lukuhaaste 2026:

19. Kirjan nimessä on jokin talon osa

[Piret Peensoo]

Muhe raamat, mis saab minu meelest õige hoo sisse alles pärast esimest kolmandikku ja muutub vahepeal õige maagiliseks.

[Daire Lüüs]

kirjutan oma blogis: https://trekseklugemine.blogspot.com/...

[Lia]

tää oli jotenkin tosi sulonen ja symppi. lasten kirja, jossa kieli oli jotenki tosi söpöä. juoni oli hauska, aluks ehkä ihan vähän hämmentävä ja hahmot ja perheet meni vähän sekasin, mutta selkeni kyllä nopeesti (ja tääki voi myös johtuu vaan lukijasta, että ei aluks pysyny perässä xd). hahmot oli tosi sulosia ja musta tää oli jotenki tosi hauskasti keksitty tarina. kokonaisuudessaan siis sellanen tosi sulonen ja symppis!