Mitä jos näkisit ihmisistä asioita, joita he eivät itsekään halua nähdä?
Mosaiikkitaiteilija Monalla on hallitsemattomia aistimuksia toisista ihmisistä. Kun Monaa huijannut puuseppä löytyy kuolleena, Mona alkaa pelätä että on saattanut itse tappaa miehen.
Roni Arosuo istuu vankimielisairaalassa pikaistuksissa tehdystä taposta. Sairaalan ylilääkäri Kari Sammatti on innostunut uudesta, vielä laillistamattomasta hoitomuodosta, jota testaa vankeihin. Kun tutkimuksissa tapahtuu odottamaton käänne, Sammatti lähtee potilaansa Ronin kanssa saaristoon Monan järjestämälle mosaiikkikurssille. Hän uskoo pääsevänsä Monan avulla selvyyteen siitä, mikä on saanut Ronin syyllistymään silmittömään veritekoon. Pian saarella alkaa sattua outoja ja uhkaavia asioita ja Monan näyt muuttuvat yhä hurjemmiksi. Kun Sammatti löytyy elottomana, Mona ei enää tiedä, voiko kehenkään saarella olijoista luottaa – edes häneen itseensä.
oli viihdyttävää luettavaa mut loppua kohti homma lähti ihan lapasesta. niin älyttömän huonosti kyhätty loppuhuipennus ja lopetus et tekis mieli lukee myös jatko-osa ihan vaan varmistaakseni et saahan tää tarina ja sen hahmot nyt varmasti jonkun tätä paremman lopetuksen. trilogian viimenen osa on nyt 8 vuotta ilmotettua julkasuaikaa myöhässä, mahtaakohan koskaan ilmestyä?
Musta mandala-trilogian eka osa. Trilleri joka keskittyi ulkoisten ja sisäisten mysteerien selvittämiseen. Mies murhattiin ja mahdollisia murhaajia oli parikin mahdollista - mitä tapahtuu kun ryhmä ihmisiä menee kaukaiseen saareen mosaiikkikurssille jolla selviää paljon asioita, löytyykö murhaja sieltä? Jännä ja hyvin kirjoitettu, tykkäsin ja odotan innolla jatko-osia!
Mandala-dekkari! Kiinnostava jungilainen alavire kulkee läpi Katariina Sourin Musta mandala -sarjan ensimmäisen dekkarin, jonka kiinnostava päähenkilö on mosaiikkitaiteilija Mona Malin. Monalla on erityisiä piilotajunnan ymmärtämisen kykyjä, jotka sekä hämmentävät että auttavat häntä ymmärtämään muita ihmisiä ja näkemään asioita. Erittäin lupaava ja kiinnostava sarjan avaus!
Mielenkiintoinen tarinapaketti, joka ei suostu osumaan selkeästi mihinkään genreen.
Ohuehkossa kirjassa seurataan kolmea eri ihmistä, joiden tarina kietoutuu välillä toisiinsa. Henkilöt eivöt kuitenkaan kulje polkujaan samaan suuntaan, mikä tekee asetelmasta erikoisen.
Kaiken taustalla pyörii perimmäinen tarina päähenkilöstä, hänen yliluonnolisine kykyineen. Se auttaa päähenkilöä, tavallaan eteenpäin. Hänen polkuunsa solmitaan myös henkirikos, mitenkäs muuten?
Kirjan alkuosa toimii tasaisen vahvasti ja lukijana usko tarinaan kasvaa. Sen sijaan loppupuolella näkyy ihmeellisiä solmukohtia, tasaisen turvallista rutiinia ja outoja tarinaa eteenpäin puskevia juonipyrähdyksiä. Loppua kohden tarinan tempo muuttuu hyvin olennaisesti ja myös ajan kuva.
Alkuun maailma purkautuu kronologisesti, puolessa välissä näkyy vähän takaumia, mutta lopussa juuri tapahtuneita asioita selvitetään jälkikäteen. Aivan kuin 10 neekeripojassa, lukijalle selitetään piiloon jääneitä tapahtumia, muttei kuitenkaan kaikkia niitä.
Mielenkiintoinen tarina jättää ristiriitaisten tunteiden valtaan. Millainen elämä jatkuu tästä?
Neljä tähteä kuitenkin. Helppolukuinen. Jännittävä ja vähän mystinen. Osa henkilöistä jää todella ohueksi ja toisaalta lopussa tapahtuu niin paljon että tuntuu ahdetulta. Mutta silti pidin koska tätä jaksaa lukea kipeänäkin, sopivan hömppää ja sopivan jännää. Voisi mennä myös tiettyihin ysiluokan teemavinkkauksiin.
Tykkäsin tästä jännärityylistä vielä enemmän kuin aiemmin lukemistani Sourin kirjoista, jotka nekin jäävät mieleen kuvina ja tunnelmina. Piti vielä yöllä miettiä, että entäs se saareen jäänyt mies, kun jäi selitystä vaille? Sitten vasta muistin, että tämähän olikin trilogian eka osa. Jäi sellainen olo, että koskas se seuraava osa tuleekaan!?
Musta mandala- trilogian aloitus. Mona Malin on mosaiikkitaiteilija, joka näkee mosaiikkisissa mandaloissa muutakin kuin vain taidetta. Mielenkiintoista luettavaa, jossa mystiikka ja taide kohtaavat. Souri tietää, mistä kirjoittaa. Jatko ilmestyy syksyllä.
Voi, kun hyvistä aineksista oli saatu sataan kertaan keittämällä laimea soppa. Yhä uudelleen toistuvat jutut ja lauseet vesittyivät, ja ihan mielenkiintoiset kauhu- ja psykiatriakuviot menivät turhankin sykkyrälle.
Ei herättänyt tasan minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan, paitsi kirjan loppumisen jälkeen kevyt ärsytys kun jäi niin pahvinen maku suuhun tästä. Helppolukuista tekstiä, mutta se siitä. Ei jatkoon.
Erinomainen kirja! Synkkä, ja samalla sopivasti keventävällä huumorilla höystetty kirja. Juonta oli helppo seurata, hahmot selkeitä ja upeasti rakennettuja.