Retro

Sakari ja Meira #1

by Päivi Haanpää

Ysiluokkalainen Sakari Routa elää ja hengittää musiikkia. Hän soittaa sähkökitaraa bändissä, jonka ominta settiä ovat rockin legendaariset klassikot: Led Zeppelin, Rolling Stones, Beatles.

Syyslukukauden alussa Sakke ja bändikaverit saavat kuulla, että he pääsevät esiintymään nuorisotalon joulubileissä. Ensimmäinen keikka! Bändillä vain ei ole vielä nimeä, ja omista biiseistäkin puuttuu lyriikat…

Saken matikanryhmässä on myös aloittanut uusi tyttö, Meira. Jolla on Rollareiden paita. Ja kitaralaukku. Saken sydän alkaa lyödä ihan uudenlaista komppia.

Retro aloittaa Sakari ja Meira -duologian, lämminhenkisen musafiilistelyn säeromaanin muodossa. Jatko-osa Soolo jatkaa tarinaa Meiran näkökulmasta.

Genres: Young Adult, Music, Fiction

205 pages, Hardcover

First published February 1, 2026

Reviews

[Matti Karjalainen]

Nuortenkirjallisuudessa ei bänditeemoilla ole viime vuosina kamalasti juhlittu, joten sitäkin mukavampaa oli saada hyppysiinsä Päivi Haanpään säeromaani "Retro" (Hertta, 2026), joka aloittaa samalla uuden Sakari ja Meira -sarjan.

Ysiluokkalainen Sakari soittaa kitaraa aloittelevassa rockbändissä, jonka yksi säännöistä on soittaa vain sellaisia lainabiisejä, jotka ovat vanhempia kuin he itse. Niinpä poikien puheissa vilisevätkin sellaiset artistit kuin the Beatles, Jimi Hendrix ja Led Zeppelin. Sakari on kyllä laatinut myös omia lyriikoita, mutta hän ei oikein rohkene tuoda niitä muiden tietoon.

Lopulta nuorisotalon joulubileisiin saadaan järjestettyä ensimmäinen keikka, vaikka yhtyeellä ei ole vielä nimeäkään. Kaiken lisäksi toinen kitaristi Makkonen onnistuu telomaan kätensä soittokelvottomaan kuntoon. Ei näytä hyvältä.

Mutta sitten astuu kuvioihin luokalle saapunut uusi tyttö, Meira, jolla on kitaralaukku, Rolling Stonesin kielilogolla varustettu paita ja hymy joka on niin kuin

"[a]urinko ja kuu ja tähdet ja taivas
niin kaunis etten mä melkein pysty katsomaan
enkä toisaalta halua katsoa mitään muuta." (s. 119)

Ja kuinkas sitten käykään?

Säeromaanin juoni ei tarjoa suurta draamaa ja vaaran tuntua, mutta eipä tuo haittaa, sen verran mukavaa ja sympaattista on soittoharrastuksen ja ensirakkauden kuvaus. Jälkimmäiseen on mukava saada myös pojan näkökulmaa, sellainen kun ainakin omasta mielestäni on jäänyt viime vuosina vähän paitsioon.

Lopusta löytyy vielä lista kaikista kirjassa mainituista biiseistä, joten ehkäpä joku nuori innostuu kirjan myötä fiilistelemään myös the Whon My Generationia, Blondien Call Me'ta tai Beatlesien Somethingia, joka myös allekirjoittaneen mielestä on maailman hienoimpia rakkauslauluja. Melkein yksistään siitä ansiosta kirjan pitäisi voittaa, jos ei Finlandia Junioria, niin joku pienempi palkinto nyt kuitenkin.

Jos pidit tästä, niin etsipä hyppysiisi myös Vilja-Tuulia Huotarisen Siljan laulu : tarina tyttöbändistä (Karisto, 2007).

[Elina Mäntylammi]

Miten ihanaa onkaan lukea nuortenkirjoja, joissa ahdistus, päihdeongelmat ja kaikinpuolinen toksisuus loistavat poissaolollaan. Nuoret saavat tukea huoltajiltaan, kaverit puhaltavat yhteen hiileen, ei kiusata ketään, eikä edes kiroilla. Ja silti meininki kuulostaa aidolta, vilpittömältä. Sillä sellaista sen pitäisi vielä olla - nuoruuden.

Retro-säeromaanissa päähenkilönä häärää Sakari Routa, jonka elämä on soittamista, bändi ja kitara. Saken perhekin hengittää musiikkia ja rakastaa toisiaan hengityksen tahtiin.

Sakarin bändi saa keikan ja se tuo jännitystä elämään. Jännitystä kävelee Sakarin elämään myös Meiran muodossa. Meira on rock.

Harri Veistisen Kotitekoisen poikabändin alkeet ja Tapani Baggen Polttava rakkaus kertovat myös bändiharrastuksista, ja niissäkin on positiivinen pohjavire. Päivi Haanpään Retro on hieno lisä tähän porukkaan. Sakarin ja Meiran tarina on myös saamassa jatkoa.

Mikä olisikaan kapinallisempi kannanotto nykymaailman menoon kuin luoda nuorille malli siitä, mitä elämä myös voi olla. Se voi olla täynnä luovuutta, ystävyyttä ja rakkautta.

[Lia]

kirja saatu arvostelukappaleena✨

oli jotenki kovin kiva ja suloinen lukukokemus! musta tässä kirjassa oli saatu hyvin luotua ysiluokkalaisten mielenmaisema ja arki. myös bändimaailma ja ylipäätään musiikki teemana oli mielenkiintonen ja toimiva! + opettajien lempinimet oli hauskat!

Sakarin ja Meiran tarina pitää sisällään tunteita, joita moni on varmasti kokenu itekin. nuoruuden ihastuminen ja perhoset vatsassa sai hymyn huulille ja musta oli ainaki ihana seurata Sakarin tunteita ja tuntemuksia🙈

tää toimi ihan hyvin säeromaanina ja oli just tosi viihdyttävä ja ehdottomasti hyvän mielen lukukokemus🧡

[Salla Hiltunen]

Kiva ja söpö säeromaani ysiluokkalaisesta Sakesta, bändiharrastuksesta ja ihastumisesta. Bändimaailma tuntuu raikkaalta valinnalta etenkin säeromaaniin, ja arvostan sitä, miten paljon musiikki on kirjassa läsnä. Saken punkkariäiti on myös sympaattisin kirjahahmo, johon olen vähään aikaan törmännyt.

[Pauliina]

Säeromaani ysiluokkalaisista, joiden elämän täyttävät bändi ja musiikki. Viittauksia vanhoihin rock-kappaleisiin riittää, ja lopussa on myös soittolista. Musiikkia on kivasti hyödynnetty sisällössä.

Ei suuria tapahtumia mutta nuorten elämää, ihastumisia ja sattumuksia. Päähenkilö Sakarilla on välittävä perhe, joka tukee ja kannustaa. Sellaistakin on välillä kiva lukea: ei kaikilla ole kotona kurjaa.

Tämä on omiaan täsmävinkkauksena musiikista kiinnostuneille, bändissä soittaville, soittaneille tai siitä haaveileville, erityisesti ysiluokkalaisille. Sopii myös nuoremmille yläkoululaisille sekä aikuisille, mutta yllä mainittu kohderyhmä saanee paljon irti!

[Anni]

3.75⭐️

[Inna]

Ihana ja herttainen (näettekö mitä tein) säeromaani jossa pääosassa on musa- ja bändihommat sekä ihastuskuviot. Tykkään aina jos kirjassa on musiikkiteemoja, eikä todellakaan haitannut että nämä musajutut olivat itsellekin tuttuja bändejä ja biisejä, eikä pelkkää nykyajan nuorisomusiikkia jonka päälle en henk koht niin ymmärrä. Pidin myös siitä että kirjassa ei ollut mitään kovin rankkoja teemoja, ketään ei koulukiusattu, vanhemmat olivat mukavia ja kannustavia ja muutenkin koko ajan vallitsi semmoinen hyvä ja toiveikas tunnelma. Rankoillekin aiheille on paikkansa, mutta ei kaiken nuortenkirjallisuuden onneksi tarvitse aina olla niin rosoista, vaan tämmöisiä “kaikki on hyvin” -osaston kirjojakin mahtuu mukaan. (olen selkeästi lukenut liikaa niitä kaameus-hyllyn kirjoja kun odotin että Makkonen olisi tyyliin kuollut koska ei vastannut viesteihin mutta olikin vain käsi murtunut :D)

Säeromaanimuoto toimi, vaikka kovin paljon ei runoilua tai tekstillä leikittelyä ollutkaan, vaan aika paljon oli ihan vaan perus-kerrontaa ja dialogia. Mutta se oli luonnollisen kuuloista ja hauskaa, nauroin erityisesti Saken sekoilulle treenikämpällä kun heillä oli yhteiset treenit Meiran kanssa ja hän hermoili niin paljon että tervehti Meiraa sanomalla “morjontaasi” :D Myös poikanäkökulmasta annan plussaa, ja arvostin myös kirjan lopusta löytynyttä biisilistaa, jossa lueteltiin kaikki teoksessa mainitut biisit ja bändit (vaikkakaan ei Rytmihäiriötä, tosin teknisesti ottaen kirjassa mainittiin se vain pienellä r:llä :D)

Eli iso suositus tästä aikuislukijoillekin, ja toivottavasti maistuu myös kohdeyleisölle eli yläkouluikäisille musa- ja romantiikkadiggareille.

[Mana]

söpö, ei kyllä kovin säeromaanimainen.

kiva saada poikanäkökulmaa ihastumisasioihin 👍 laitetaan kaseille genrevinkkaukseen

[Heidi]

4,5

[Alina]

tosi söpö, hyvänmielen kirja. tää toimi mun mielestä säeromaanina hyvin. tässä oli saatu kivan aidosti kuvattua yläasteikäisen ajatuksia ja etenkin Saken ihastuminen sekä siihen liittyvät toilailut lämmitti sydäntä. kirja on suunnattu nuorille ja luin/arvioin sen myös sillä ajatuksella.


kirja saatu arvostelukappaleena kustantamolta.

[Reetta Saine]

Lämmin säeromaani, jonka keskiössä poreilee bändi, ystävät ja ensi-ihastus. Epävarmuutta ja jännitystä, toivoa ja uskallusta sekä musiikkia, musiikkia ja musiikkia.

Arkipäivän arvoa, poikanäkökulmaa, yhdessätekemistä, aikuisten tukea. Tästä kirjasta jäi tosi hyvä mieli.

Toinen osa tulossa.

[Hanna]

Voi, minkä ihanan, lämmintunnelmaisen nuorten säeromaaniaarteen Päivi Haanpää onkaan kirjoittanut! Kerrankin nuorille kirjoitetaan tavallisista asioista ilman ahdistusta ja ongelmia!

Retro kertoo ysiluokkalaisesta Sakesta, hänen bändistään, kitaransoitosta, lauluntekemisestä, ystävyydestä, musiikista ja hykerryttävästä ihastumisesta. Henkilöt ovat tavallisia nuoria, ja Saken vanhemmatkin ovat välittäviä. Perhe jopa ruokailee yhdessä ja juttelee niin arjesta kuin musiikistakin!

Tarina lähtee liikkeelle verkkaisesti, mutta sitten se imaisee tunnelmaansa ja paranee vain loppua kohti. Naurahtelin, välillä minua itketti liikutuksesta, kiinnyin päähenkilöön ja ihailin luontevaa, eleetöntä, konstailematonta ja uskottavaa kerrontaa.

Tätä kirjaa niin suosittelen kasi- ja ysiluokkalaisilleni! Kirja on hyvän mielen säeromaani, johon voi kääriytyä kuin lämpimään vilttiin ja nauttia - myös aikuinen. Ja kauas jää kavala maailma! <3

[Belinda]

Perus söpö nuorten säeromaani ✨ musiikkiteema oli tosi jees!

[Helmi]

ihan kiva naurahdin pari kertaa tosi nopee ja pinnallinen kerronta bändistä ja yläasteen ihastumisesta. plussaa musiikkivalinnoista

[Tessa]

oispa tää kirja ollu olemassa kymmenen vuotta sitten 🥹

[Anne]

Nuoruuden epävarmuutta, ihastumista, ystävyyttä ja intohimoa musiikkia kohtaan. Hauska, mielenkiintoinen, tunnelmallinen, kutkuttava. Olisin varmasti rakastanut tätä kirjaa teini-ikäisenä.

[Jenskinkirjat]

Tämä oli ihana nuorten säieromaani rakkaudesta musiikkiin. Ihanaa kun tällaisiä tehdään, lisää näitä!

[Jenni]

3,5 ⭐️

[Veera]

Olipa kiva, söpö! Luki yhdellä haukkauksella ja vasta lukemisen jälkeen tajusin, että tämähän sopii täydellisesti tän vuoden Helmet haasteen kohtaan "kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu".

[Anna]

siis tää oli vaan nii söpö 🥹🫶🏼

[Inkeri]

3,25⭐️

[Mikko Saari]

Sakari eli Sakke on ysiluokkalainen musiikinystävä. Sakke soittaa kitaraa bändissä, joka on keskittynyt rock-klassikoiden veivaamiseen. Perussääntönä on, että soittajia nuorempia biisejä ei esitetä. Ysin alussa bändi saa kuulla hyviä uutisia: nuorisotalolla on joulubileet ja bändi pääsee soittamaan siellä ensimmäisen keikkansa.

Nyt ei puutu kuin nimi ja omiin biiseihin pitäisi saada sanoituksia aikaiseksi. Etenkin ne sanoitukset ovat Sakelle vähän kovempi paikka. Onneksi on inspiraatiota, nimittäin Saken kanssa samassa matikanryhmässä aloittanut Meira, jolla on Rollareiden paita ja kitaralaukku ja joka herättää Sakessa ihan uudenlaisia tunteita.

Retro on hyväntuulinen nuortenkirja, joka on kirjoitettu soljuvasti etenevän säeromaanin muotoon. Helppolukuinen tarina kuljettaa lukijaa Saken matkassa niin koulussa, kotona kuin bändikämpällä. Kirjassa on paljon hauskoja yksityiskohtia, kuten opettajien lempinimet ja Saken vanhempien rento musadiggailu. Kirja on tietysti tulvillaan musaviittauksia ja vaikka klassikkorockin parissa pyöritäänkin, mukana on vähän tuoreempiakin biisejä, eikä Saken porukka ihan klassikoihinsa luutunutta ole.

Päivi Haanpää on monipuolinen kirjailija ja sanataideopettaja, joka on julkaissut runsaasti tietokirjallisuutta, näytelmiä ja novelleja. Retro on Haanpään ensimmäinen säeromaani, mutta tehty pätevän ammattilaisen varmuudella. Yksi kirjan vahvoista teemoista on uskaltaminen: Sakella on paljon uskallettavaa omien biisien tuomisessa kavereiden nähtäväksi, kontaktin ottamisessa Meiraan ja suurien tunteiden tunnustamisessa. Tätä rohkeutta Retro käsittelee hienosti.

Monenikäisiä musadiggareita sykähdyttävälle tarinalle on luvassa jatkoa: Soolo jatkaa tarinaa Meiran näkökulmasta.

[Tarinankertoja92]

Kirja saatu arvostelukappaleena mainostustarkoituksessa Instagramin kautta.

"Jos tää olisi elokuva, mä saattaisin Meiran kotiin. Mutta tää on mun elämä ja Suomi ja marraskuu, joten me lähdetään eri matkaa."

Retro aloittaa Sakari & Meira duologian, joka kattaa ysiluokan verran nuorten elämää. Säeromaanimuoto tukee kivasti teoksen musafiilistelyä. Nuorten haaveet ja haasteet tuntuvat autenttisilta ja jännitys omien tuotosten jakamisesta yleisölle on kuvattu osuvasti. Läpi teoksen rinnalla kulkee retro-musiikki, joka muistuttaa siitä, että nuoret ovat nuoria sukupolvesta riippumatta. Hahmot ja heidän välisensä suhteet on kuvattu lempeästi ja tarina etenee omalla kuviollaan eteenpäin kuin klassinen rock-kappale. Läpi teoksen kulkee ymmärtävä tunnelma. Omaan makuuni Retro olisi kaivannut hieman enemmän panoksia tai haasteita päähenkilön pyrkimyksiin, jotta lopun voitotkin olisivat tuntuneet vaikuttavammilta. Kokonaisuudessaan Retro oli kuitenkin lempeä hyvän mielen nuorten kirja.

[Riikka Koo]

Oikein symppis. Pääosassa nuori muusikonalku, jolla on ihanat vanhemmat ja kiva bändikaveriporukka. Ei draamaa eikä tragedioita, mutta jännitystä tuo bändin eka keikka, omien biisien kirjoittaminen ja toisille esitteleminen sekä ihastuminen söpöön kitaristityttöön. Aikuisnäkökulmasta ainakin varsin luontevaa ja uskottavaa nuoruuden kuvausta.

[Suvi]

⭐️ 3,5

suloinen kuvaus ihastumisesta ja musiikista, tosi nopea ja kevyt luettava!

+ kuumaan ylivoimainen mainittu!🤭

[Jasmin Koljonen]

Pidin kovasti tästä säeromaanista. Tarina oli koukuttava ja suloinen nuortentarina.

[Minna]

Oi miten ihana tarina. Lämmin, huumoria, ihania nuoria. Tulipas hyvä olo tämän kirjan kera.
Ehdottomasti 9.lk vinkkaukseen.

[Sohvi Sorvali]

Todella lämmin, ihana lukukokemus! Tuli jotenkin sellainen iloinen ja toiveikas fiilis luettuani. Oli tosi mielenkiintoista lukea bändistä ja rock- musiikista, kun ne ovat itsellekin läheisiä asioita.:)