Ysiluokkalainen Sakari Routa elää ja hengittää musiikkia. Hän soittaa sähkökitaraa bändissä, jonka ominta settiä ovat rockin legendaariset klassikot: Led Zeppelin, Rolling Stones, Beatles.
Syyslukukauden alussa Sakke ja bändikaverit saavat kuulla, että he pääsevät esiintymään nuorisotalon joulubileissä. Ensimmäinen keikka! Bändillä vain ei ole vielä nimeä, ja omista biiseistäkin puuttuu lyriikat…
Saken matikanryhmässä on myös aloittanut uusi tyttö, Meira. Jolla on Rollareiden paita. Ja kitaralaukku. Saken sydän alkaa lyödä ihan uudenlaista komppia.
Retro aloittaa Sakari ja Meira -duologian, lämminhenkisen musafiilistelyn säeromaanin muodossa. Jatko-osa Soolo jatkaa tarinaa Meiran näkökulmasta.
Nuortenkirjallisuudessa ei bänditeemoilla ole viime vuosina kamalasti juhlittu, joten sitäkin mukavampaa oli saada hyppysiinsä Päivi Haanpään säeromaani "Retro" (Hertta, 2026), joka aloittaa samalla uuden Sakari ja Meira -sarjan.
Ysiluokkalainen Sakari soittaa kitaraa aloittelevassa rockbändissä, jonka yksi säännöistä on soittaa vain sellaisia lainabiisejä, jotka ovat vanhempia kuin he itse. Niinpä poikien puheissa vilisevätkin sellaiset artistit kuin the Beatles, Jimi Hendrix ja Led Zeppelin. Sakari on kyllä laatinut myös omia lyriikoita, mutta hän ei oikein rohkene tuoda niitä muiden tietoon.
Lopulta nuorisotalon joulubileisiin saadaan järjestettyä ensimmäinen keikka, vaikka yhtyeellä ei ole vielä nimeäkään. Kaiken lisäksi toinen kitaristi Makkonen onnistuu telomaan kätensä soittokelvottomaan kuntoon. Ei näytä hyvältä.
Mutta sitten astuu kuvioihin luokalle saapunut uusi tyttö, Meira, jolla on kitaralaukku, Rolling Stonesin kielilogolla varustettu paita ja hymy joka on niin kuin
"[a]urinko ja kuu ja tähdet ja taivas niin kaunis etten mä melkein pysty katsomaan enkä toisaalta halua katsoa mitään muuta." (s. 119)
Ja kuinkas sitten käykään?
Säeromaanin juoni ei tarjoa suurta draamaa ja vaaran tuntua, mutta eipä tuo haittaa, sen verran mukavaa ja sympaattista on soittoharrastuksen ja ensirakkauden kuvaus. Jälkimmäiseen on mukava saada myös pojan näkökulmaa, sellainen kun ainakin omasta mielestäni on jäänyt viime vuosina vähän paitsioon.
Lopusta löytyy vielä lista kaikista kirjassa mainituista biiseistä, joten ehkäpä joku nuori innostuu kirjan myötä fiilistelemään myös the Whon My Generationia, Blondien Call Me'ta tai Beatlesien Somethingia, joka myös allekirjoittaneen mielestä on maailman hienoimpia rakkauslauluja. Melkein yksistään siitä ansiosta kirjan pitäisi voittaa, jos ei Finlandia Junioria, niin joku pienempi palkinto nyt kuitenkin.
oli jotenki kovin kiva ja suloinen lukukokemus! musta tässä kirjassa oli saatu hyvin luotua ysiluokkalaisten mielenmaisema ja arki. myös bändimaailma ja ylipäätään musiikki teemana oli mielenkiintonen ja toimiva! + opettajien lempinimet oli hauskat!
Sakarin ja Meiran tarina pitää sisällään tunteita, joita moni on varmasti kokenu itekin. nuoruuden ihastuminen ja perhoset vatsassa sai hymyn huulille ja musta oli ainaki ihana seurata Sakarin tunteita ja tuntemuksia🙈
tää toimi ihan hyvin säeromaanina ja oli just tosi viihdyttävä ja ehdottomasti hyvän mielen lukukokemus🧡
Kiva ja söpö säeromaani ysiluokkalaisesta Sakesta, bändiharrastuksesta ja ihastumisesta. Bändimaailma tuntuu raikkaalta valinnalta etenkin säeromaaniin, ja arvostan sitä, miten paljon musiikki on kirjassa läsnä. Saken punkkariäiti on myös sympaattisin kirjahahmo, johon olen vähään aikaan törmännyt.
tosi söpö, hyvänmielen kirja. tää toimi mun mielestä säeromaanina hyvin. tässä oli saatu kivan aidosti kuvattua yläasteikäisen ajatuksia ja etenkin Saken ihastuminen sekä siihen liittyvät toilailut lämmitti sydäntä. kirja on suunnattu nuorille ja luin/arvioin sen myös sillä ajatuksella.
Sakari eli Sakke on ysiluokkalainen musiikinystävä. Sakke soittaa kitaraa bändissä, joka on keskittynyt rock-klassikoiden veivaamiseen. Perussääntönä on, että soittajia nuorempia biisejä ei esitetä. Ysin alussa bändi saa kuulla hyviä uutisia: nuorisotalolla on joulubileet ja bändi pääsee soittamaan siellä ensimmäisen keikkansa.
Nyt ei puutu kuin nimi ja omiin biiseihin pitäisi saada sanoituksia aikaiseksi. Etenkin ne sanoitukset ovat Sakelle vähän kovempi paikka. Onneksi on inspiraatiota, nimittäin Saken kanssa samassa matikanryhmässä aloittanut Meira, jolla on Rollareiden paita ja kitaralaukku ja joka herättää Sakessa ihan uudenlaisia tunteita.
Retro on hyväntuulinen nuortenkirja, joka on kirjoitettu soljuvasti etenevän säeromaanin muotoon. Helppolukuinen tarina kuljettaa lukijaa Saken matkassa niin koulussa, kotona kuin bändikämpällä. Kirjassa on paljon hauskoja yksityiskohtia, kuten opettajien lempinimet ja Saken vanhempien rento musadiggailu. Kirja on tietysti tulvillaan musaviittauksia ja vaikka klassikkorockin parissa pyöritäänkin, mukana on vähän tuoreempiakin biisejä, eikä Saken porukka ihan klassikoihinsa luutunutta ole.
Päivi Haanpää on monipuolinen kirjailija ja sanataideopettaja, joka on julkaissut runsaasti tietokirjallisuutta, näytelmiä ja novelleja. Retro on Haanpään ensimmäinen säeromaani, mutta tehty pätevän ammattilaisen varmuudella. Yksi kirjan vahvoista teemoista on uskaltaminen: Sakella on paljon uskallettavaa omien biisien tuomisessa kavereiden nähtäväksi, kontaktin ottamisessa Meiraan ja suurien tunteiden tunnustamisessa. Tätä rohkeutta Retro käsittelee hienosti.
Monenikäisiä musadiggareita sykähdyttävälle tarinalle on luvassa jatkoa: Soolo jatkaa tarinaa Meiran näkökulmasta.
Olipa kiva, söpö! Luki yhdellä haukkauksella ja vasta lukemisen jälkeen tajusin, että tämähän sopii täydellisesti tän vuoden Helmet haasteen kohtaan "kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu".