Liza, uuden elämän Keski-Pohjanmaalta löytänyt entinen uratykki, ja Nils, lämmin ja luotettava ex-vankilakundi Kannuksesta, lyöttäytyvät jälleen yhteen ratkomaan rikosta.
Tuhopoltto Kokkolan puutaloalueella järkyttää koko kaupunkia. Pääepäilty on nuori poika, jonka on vaikea puolustautua syytöksiltä.
Samaan aikaan Lizan ja Nilsin romanssi syvenee. Lemmen liekit eivät kuitenkaan estä tehokasta salapoliisityötä idyllisessä vanhassakaupungissa, missä vaara vaanii heitä lähempänä kuin he aavistavatkaan.
Tykkäsin kovasti kahdesta edellisestä kirjasta, eikä vähiten tuttujen ympäristöjen, herkullisten henkilöhahmojen ja huumorin vuoksi. Tuttuja ympäristöjä oli tässä kolmannessakin, synnyinkaupunkini kun on kyseessä, mutta nuo kaksi jälkimmäistä jäi tässä kirjassa harmittavan vähälle. Kirjan loppua kohti alkoi Lizan itkuun purskahtelu hiukan jo ärsyttää ja kokkolalaisnuorten puhuma murre ei kuulostanut tutulta (kui?, niit, niilt, ym.). Toki nuorten puhetapa on saattanut muuttua sitten oman nuoruuteni, mutta enemmän yhdistän tuollaisen sanojen katkomisen Etelä-Suomen murteisiin.
2,5 tähteä. Vetävästi ja hyvin kirjoitettu, tykkään sarjan päähenkilöistä. Valitettavasti tämä kolmas osa oli kuitenkin jotenkin tosi tylsä, en oikein jaksanut innostua tuhopoltoista ja niiden selvittelystä
Kolmatta kertaa Lizan ja Nilsin kyydissä Keski-Pohjanmaalla. Pyöristin tähdet ylöspäin kolmeen. Kokkola palaa on ihan sujuva kesätarina tuhopoltoista idyllisessä Kokkolan vanhassakaupungissa, jonne amatöörietsiväkaksikkommekin tie arvatenkin vie - sekä viettämään romanttista kesää että tekemään omia tutkimuksiaan. Tässä järjestyksessä, jos miulta kysytään. Samalla tietysti tutustutaan joukkoon uusia, mielenkiintoisia paikallistyyppejä.
Vaikka oonkin antanut jokaiselle sarjan osalle saman verran tähtiä, niin kaipaan ensimmäisen osan huumoria ja nyrjähtänyttä tunnelmaa tosi paljon. Kolmas osa on jo aika sliipattu, ihan kuin tätä haluttaisiin (kantta myöten) myydä keski-ikäisille cosy crimen ystäville. Eikä siinä mittään, mutta miulle upposi paremmin se vähän vinksahtaneempi kyyti. Jos dekkarikirjailijan urasta toivoo pitkäikäisempää, kehittäisin myös rikoksen käsittelyä - nyt liian moni asia ratkeaa lopussa.
Mutta silti. Kun on kytkyjä Keski-Pohjanmaalle, niin on ihana viipyä siellä myös kirjamuodossa. Kovasti pidin myös yhdestä tarinan päähenkilöstä, joka on juuttunut viettämään nuoruuttaan omaan huoneeseensa.
Sarjan taso jatkaa laskemistaan. Liza oli tässä edellisiäkin osia ärsyttävämpi tunkiessaan ihmisten luo ja saadessaan epäloogisen hysteerisiä kohtauksia. Ruumiita tuli jatkuvalla syötöllä mutta jännitys jäi silti uupumaan. Ja tarinan lomaan upotetut nimettömän henkilön osiot olivat lyhyitä pintaraapaisuja jotka eivät tuoneet tarinaan mitään lisää. Loppukin oli ärsyttävän viitteellinen.
Vaikken sarjan fani ole, ei olisi tämäkään ansainnut loppua näin. Korostetusti tuntuu siltä, että kirja piti saada kansiin asap, ja juoni ja rikokset eivät vain kohtaa. Onnin hahmo ilahdutti silti, vaikka pysyikin hyvin erillisenä.