Vapaa

by Annamari Marttinen

Mahdi pakenee poliisin kidutussellistä Bagdadista ja päätyy Suomeen, entiseen vankilaan. Mitä alkaa ihmisessä tapahtua, kun elämä on tauolla ja oma kohtalo toisten käsissä?

Mahdin oli jätettävä taakseen kotinsa, perheensä ja järkyttävät muistonsa. Nyt hän odottaa vastaanottokeskuksessa, että viranomaiset tekevät hänen elämästään päätöksen. Odotuksen kestoa ei ole määrätty.

Kun elämä jähmettyy välitilaan, mieli avautuu kuvitelmille ja varovaisille unelmille. Huoneen hiljaisuudessa Mahdille alkaa puhua Patu, samassa sellissä rangaistustaan kärsinyt. Mitä Patu, rikollinen, voi muka kertoa kunnolliselle Mahdille? Tulkkina toimii opettaja, enkelin näköinen.

314 pages, Hardcover

First published January 1, 2015

Reviews

[Outi Mäkinen · Rating 5 out of 5]

Very topical. The refugees life in Finland and waiting for the permission to stay perfectly seen by this remarkable author whose abilities to write herself under the skin of her characters - and readers alike - are exceptional.

[Henna · Rating 3 out of 5]

Etsin oikeastaan jonkun sodan jaloista paenneen itsensä kirjoittamaa kertomusta pakomatkasta, Eurooppaan tulosta ja sopeutumisesta, mieluiten tuoretta. Ennen kuin löysin sellaisen, kohdalle osui tämä Annamari Marttisen romaani, vastaanottokeskuksessa kielenopettajana työskentelevän ihmisen yritys ymmärtää ja samastua. Kirja on julkaistu tammikuussa ja päähenkilö on nuori irakilainen mies, joka saapuu Joutsenon vastaanottokeskukseen. Erinomaisen ajankohtainen valinta.

Kielellisesti kirja on ok, sujuvaa ja helposti avautuvaa tekstiä, Marttinen osaa hyvin kuvata pieniä asioita ja tuntemuksia. Myös asiasisältö on kiinnostavaa: turvapaikanhakuprosessi tulee tutuksi, samoin vastaanottokeskuksen arkinen elämä ja varsinkin kielenopetus. Olen asunut jonkin aikaa Lappeenrannassa, joten tapahtumapaikkojen kuvaus tietysti herätti omiakin muistoja.

Sivutarina samassa sellissä ennen asuneesta suomalaisesta vangista tuntui kuitenkin turhalta. Lisäksi hieman ärsytti, että mahdollisimman hyvän ja kunnollisen turvapaikanhakijan vertailukohdaksi oli otettu suomalainen rikollinen. No, molemmilla varmasti on samanlaisia ongelmia tulla kohdatuiksi ja kohdelluksi yksilöinä, ja molempien elämä on tauolla ja menneisyydessä ikäviä muistoja. Mutta kun se vanki olevinaan "puhui" tälle turvapaikanhakijalle ja tuli koko ajan uniinkin. Myös uskonnollisten rituaalien ja viittausten määrä oudoksutti. Marttinen halusi varmaan tuoda esiin sen, että moni vastaanottokeskuksen asukkaista on uskovainen ja rukoilee säännöllisesti, mutta kun se entinen vanki ja hänen sellikaverinsakin olivat. Myös se pisti silmään, että kaikki keskeiset henkilöt olivat joko työnsä puolesta viestinnän ammattilaisia tai sitten muuten vain tavallista enemmän kirjallisesti harrastuneita ja lahjakkaita - ja pitivät Pablo Nerudan runoista. Niinhän sitä neuvotaan, että kannattaa kirjoittaa omaa elämää läheltä liippaavista aiheista, mutta ei minusta sentään tarinan uskottavuuden kustannuksella. 2,5 tähteä.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Eipä voisi ajankohtaisempaa aihetta kirjalla olla kuin suomalaiseen vastaanottokeskukseen saapuva turvapaikanhakija! Erityisen kiinnostavaksi kirjan tekikin juuri tämä aihe . varsinkin, kun kirjailija itse työskentelee vastaanottokeskuksessa ja selvästi tietää aiheesta, josta kirjoittaa. Luin kirjan nopeasti ja mielenkiinnolla, mutta tekstin herättämät tunteet olivat ristiriitaiset. Lukijana oli toisaalta helppo samastua Mahdiin, joka päätyy Irakista Suomeen, entiseen vankilarakennukseen, keskelle ei mitään. Se, mistä en pitänyt, oli realiteeteista irtoava mielikuvituskeskustelu ex-vangin, Paten, kanssa, asetelma tuntui jotensakin ei-uskottavalta. Ihastuminen suomenkielenopettajaan kuvautui myös turhan naiivina, vaikkakin ihastuminen on ymmärrettävää, kun vastaanottokeskuksen päivissä ei juuri muuta sisältöä ole kuin suomen kielen opiskelu.
Ei parasta Marttisen tuotantoa mielestäni.

[Iina · Rating 4 out of 5]

Miksi tätä romaania ei ole hehkutettu missään? Vai olenko vain ollut sokea? Ajankohtainen teos kertoo Joutsenon vastaanottokeskukseen päätyvästä irakilaismiehestä. Uskottavan kirjasta tekee se, että Annamari Marttinen itse työskentelee vokissa. Kirjassa kuvataan Mahdin arkea odottamisineen ja muistelemisineen. Mielenkiintoinen elementti on Mahdin löytämä päiväkirja, mutta ei siitä sen enempää.

Teos antanee runsaasti ajattelemisen aihetta ja tietoa sellaisille lukijoille, jotka eivät tiedä turvapaikanhakijoista paljoakaan. Sen luulisi myös herättävän empatiaa; niin minulle ainakin kävi. Suosittelen!

[Katri · Rating 3 out of 5]

3.5 - 4 tähteä. En osaa päättää vielä.

Hyvä tarina siitä, mistä syistä joku saattaa lähteä turvapaikanhakijaksi, miten se tapahtuu ja mitä tehdään maassa, jossa sitten ollaan turvapaikanhakijana. Odottelu, epätietoisuus ja tunteiden vuoristorata. Tuntui aidolta ja koskettavalta.

Jos en olisi lukenut kirjaa juuri tässä hetkessä, kun olen jatkuvasti tekemissiä turvapaikanhakijoiden kanssa, en tiedä olisiko kirja iskenyt yhtä lujaa. Mutta nyt se iski.

Nopealukuinen ja ajatuksia herättävä.

[Freija · Rating 2 out of 5]

Periaatteessa ihan ok kirja, mutta jotenkin henkilöt jäivät aika ohuiksi ja jotenkin väkinäisiksi. Kirjaa olisi voinut myös lyhentää tai jotenkin tiivistää -nyt vire ei pysynyt hyvänä alusta loppuun.

[Milja Fromholtz · Rating 4 out of 5]

Koskettavasti kirjoitettu ajankohtaisesta teemasta, turvapaikanhakijoista ja vastaanottokeskuksista. Tuli ahmittua tämä vauhdilla.