Mag der Sturm kommen

Harjula Trilogia #2

by Leena Lander, Angela Plöger (Übersetzer)

Nach dreizehn Jahren Ehe stellt die Journalistin Iris Lehto fest, daß ihr Mann sie betrügt. Um sich abzulenken, fährt sie in den alten Bergbauort Olkikumpu, in dem ihre Großeltern begraben liegen. Dort stößt sie auf ein lange gehütetes Familiengeheimnis, das ihre geordnete Welt vollkommen durcheinanderbringt.

Genres: Fiction, Finnish Literature

382 pages, Taschenbuch

First published January 1, 1994

About the author

Leena Lander is a Finnish author. In 1992 she won the Thanks for the Book Award for „The Home of the Dark Butterflies“ which was made into a successful Finnish film in 2008. She also won the Pro Finlandia Award in 2000.

Reviews

[Dori-anne · Rating 4 out of 5]

Magnifique découverte ! Je suis étonnée que ce roman soit si peu connu. Une histoire poétique sur la vie, la mort et l'amour qui suit le destin d'une famille sur trois génération. Au centre un drame familial, à l'arrière plan un tableau historique de la Finlande au XXe siècle et entre les deux la quête.. de quoi ? Je ne sais trop. Mais cette intrication de destins et d'époque est menée à merveille. Et le travail de traduction d'Anne Colin du Terrail est formidable ! Un roman touchant, prenant où mythes anciens et modernité se côtoient. Je n'arrivais plus à le lâcher et en même temps je voulais le faire durer autant que possible ! J'y pensais à longueur de journée, des images, des mots s'imposaient à moi... voilà longtemps qu'un livre ne m'avait pas fait un tel effet.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1993: 88/88)
1994: 2/6
(1995: 1/6)
1984-2022: 91/262

4,5/5. Pidin jo Leena Landerin Tummien perhosten kodista, joka oli myös Finlandia-ehdokkaana, mutta tämä Tulkoon myrsky nousi kyllä siihenkin nähden omalle tasolleen. Oliko tämä jonkinlainen genrehybridi? Mukana oli jännityskertomustakin, jossa 60 vuotta myöhemmin ratkottiin menneisyyden tapahtumia. Kieli oli mielestäni niin hienoa, että jossain vaiheessa mietin jopa arvosanojen 5-/5 tai 5/5 mahdollisuuttakin. Mutta sitten lopun paadenpystytysjakson jälkeen päädyin kuitenkin antamaan tuon 4,5/5. Kirja, joka pitää hankkia omaan kirjahyllyyn! Teksti oli paikoitellen suorastaan nerokasta. Alle olen poiminut katkelman osoitukseksi tästä (ja huumorista tietysti aina plussaa):

"Ovi käy ja Pikkuinen viuhuu huoneeseen, katsoo heitä uteliaasti.
— Mitä te teette?
— Ryypätään, Vida sanoo tyttärelleen.
– Ja täti polttaa tupakkaa, Natalia sanoo vaikuttaakseen kunnottomammalta kuin lapsen oma äiti, joka hautoo aviorikosta ja perheen pikaista turmiota." (s. 194)

[EM · Rating 4 out of 5]

Vajaat kaksi viikkoa sitten istuin loppukokeissa vertailemassa Landerin Tummien perhosten kotia ja Mika Waltarin Suurta illusionia. Tummien perhosten kodissa esitetään paljon kysymyksiä ja kieltämättä niihin myös vastataan, mutta syy-seuraussuhteita on niin loputon määrä että analysoimisprosessi tuskin päättyi loppukokeiden melkein kahdeksansivuiseen esseeseen. Tämä mielessäni tutustuin Harjula-trilogian toiseen osaan.

Kirja vaikuttaa ensin rakenteellisesti kovin erilaiselta kuin edeltäjänsä: ei ole asiakirjoja, ei kirjeitä, ja aikatasoja on hyödynnetty hieman eri tavalla kuin Tummien perhosten kodissa. Silti heti alusta alkaen teoksesta löytyy paljon samaa, esimerkiksi näkökulmatekniikka, ja kielen metaforat, joita voisi analysoida pienen ikuisuuden. Henkilöhahmot ovat tavallaan tuttuja, mutta toisaalta tuntemattomia, ja suorastaan ahmin tietoa Harjulan suvun taustoista. Tähän kannusti se, miten suuressa roolissa Tummien perhosten kodissa menneisyyden vaikutus nykyisyyteen loppujenlopuksi oli.

Tulkoon myrskyn parasta antia kielen lisäksi on sen kerronnan rakenne. Kerronnassa on roimasti aukkoja; ”miksi?”, ”miten?”, ”kuka?”, ”mitä?”, jotka myöhemmin täydentyvät ja rakentavat teoksen tematiikkaa. Kuitenkin, sitä mukaa kun luulee alkavansa ymmärtää kirjaa, herää tuoreita kysymyksiä, ja sama kiertokulku toistuu melkein loputtomiin. Tämän rakenteen luomiseen on valjastettu myös teoksen kielen keinot, esimerkkinä metaforinen ”myrsky”. Se on, kuten perhoset Tummien perhosten kodissa, nimimotiivi.

”Ei mies tiennyt. Ei tiennyt silloin, eikä tiedä nyt. Sitä voi tietää paljon ja olla tietämättä mitään.”

Kaiken kaikkiaan, minulle kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen se mielihyvä minkä vastauksien löytäminen teoksen herättämiin kysymyksiin toi. Kaikki romaanissa tuntui olevan rakennettu nimenomaan tätä varten. Erityisesti mieleen jäi näkökulmatekniikka ja metaforisuus, ajoittain jopa allegorisuus. Teoksen lukeminen on ehkä erityisen palkitsevaa jos on lukenut Tummien perhosten kodin, mutta Tulkoon myrskystä nauttiminen ei missään nimessä vaadi sitä.

Elli-Maija 24.5.2014

[Breña · Rating 3 out of 5]

"Was geht hier eigentlich vor? Wie konnten diese simplen, Schnaps und Schnee verzehrenden Menschen sich in eine so komplizierte Sache verrennen? Sie verbringen die Hälfte ihres Lebens in der Sauna. Sie brauchten also nicht so verdammt kompliziert zu sein. So geheimnistuerisch. So fremd. So unzugänglich." (der irische Geologe über die Finnen, S.111)

An diesem Buch habe ich wirklich lange gelesen, obwohl es nicht wirklich umfangreich ist. Allerdings habe ich oft nur ein Kapitel gelesen oder es zugunsten anderer Bücher liegen lassen, so ganz warm sind wir nicht miteinander geworden. :zwinker: Zwar war ich gespannt auf die Auflösung der Geheimnisse und Verschlingungen, wirklich spannend, so dass ich das Buch nicht hätte weglegen können, war es allerdings nicht. Insgesamt ist dieser Roman genauso distanziert wie die vorkommenden Finnen. Gut gefallen hat mir die Vielschichtigkeit der Erzählung. Es werden nicht nur zeitliche Ebenen miteinander verknüpft, sondern auch verschiedene Blickwinkel, oder besser Lagen, wie Gestein; nicht umsonst steigt man Sohle für Sohle in die Tiefe der Geschichte hinab. Das Ende fand ich etwas unbefriedigend. Lander schreibt so lang darauf hin, konstruiert, springt durch die Zeiten, und dann fällt das Finale etwas zu spärlich aus.
Ausserdem fand ich die Sprache gewöhnungsbedürftig: kurze, manchmal aus einem Wort bestehende Sätze, Wiederholungen, die zu seltsam konstruierten Verschachtelungen führen. Wenn man sich eingelesen hat, entwickeln diese Formulierungen einen eigenen Charme, lange Zeit habe ich es trotzdem nicht am Stück lesen können.

Lieblingszitate:

"Erinnerung ist Vergessen. Ist Wiederaufbau der Vergangenheit zu etwas Neuem. Gutem und Richtigen. Kein Lügen, aber ein Konstruieren und Dekorieren, das Konzentration erfordert." (S.343)

"Die Toten sind stark. Stärker als jemals zu ihren Lebzeiten." (S.336)

[Pilvi · Rating 4 out of 5]

En olisi uskonut, että tykkään kirjasta näinkin paljon, koska kirjan kirjoitustyyli oli osin ajatuksenjuoksua, josta en aiemmin ole paljoa piitannut. Mutta sitä ja tavallista kerrontaa oli sopivassa suhteessa, kerronta eteni jouhevasti. Kirja jätti paljon lukijan itsensä pääteltäväksi, mutta minua se ei ainakaan häirinnyt. Toki ehkä kirjan lopussa hiukan se, ettei Ainon kohtalo ihan täysin selvinnyt. Siinä jätettiin liikaa lukijan mielikuvituksen varaan, joskin aineksillä yritettiin selvästi johdattaa ajatuskulkua tapaturmaisen kuoleman suuntaan. Tulen kyllä jatkossakin varmasti lukemaan Leena Landerin kirjoja, jos niitä käsiin osuu.

[Kristiina · Rating 2 out of 5]

Lukupiirikirja. Tarinan vanhempi naispäähenkilö viehätti mutta kerronta ei. Päälleympättyä luonnontietoa. Teennäistä asioiden piilottelua ja pitkittämistä.

[Haleth · Rating 3 out of 5]

Storia familiare senza troppe pretese. C'è un mistero dal passato attorno al quale ruota tutto il libro, ma che alla fine rimane mezzo inspiegato.