Riemastuttava romaani nuoresta pitkäaikaistyöttömästä porilaisesta, joka löytää kutsumuksensa. Olkoonkin, että rikkaiden päästäminen päiviltä on intohimoksi moraalisesti jokseenkin arveluttava.
Ellalla on huono päivä. Todella huono päivä. Ihan kuin ei riittäisi, että rasittava työkkärin täti pistää hänet karenssiin, Ella sattuu myös todistamaan hetkeä, jona hänen ex-kihlattunsa astelee ulos maistraatista tuore vaimo käsipuolessaan. Vähemmästäkin sitä tuhlaa viimeiset eurot lottokuponkiin ja ylihintaiseen lohtusalmiakkiin.
Sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Ella voittaa jättipotin. Sattuman kautta Ellalle kirkastuu, että hyväntekeväisyys voisi olla hänen juttunsa – ja mikä olisikaan parempi palvelus yhteiskunnalle kuin murhauttaa mahdollisimman monta moraalitonta ökyrikasta?
Sadannella sivulla kuolee koira oli oikein mukaansatempaava kirja, jonka lukemisen jatkamista odotin aina innolla. Kirjan premissi oli mielestäni kiehtova, ja kun sen yhdisti lumoavan kannen ulkoasuun, oli ostopäätös sinetöity ilman suurempia houkutteluja.
Kirja oli viihdyttävää luettavaa, joka on minulle ehdottomasti tärkein kriteeri tämän genren kirjoissa. Juonessa oli raikas tuulahdus persoonallisuutta sekä omaperäisyyttä, josta annan täydet pisteet. Koen, että kirjan hahmot olivat maadoitettu hyvin omiin todellisuuksiinsa, jonka avulla heidän kanssaan oli helpompi olla tunnetasolla mukana ja heidän sanoillaan oli suurempi painoarvo.
Olisin kuitenkin toivonut kirjan nojaavan vahvemmin sen absurdiuteen, sillä siinä piili mielestäni kirjan ehdottomasti suurin vahvuus. Etenkin, kun pyyhe oli heitetty jo kehään sekä tilastollisten mahdottomuuksien että sosiaalisten normien mukaisen käytöksen osalta. Jokin samaistuttava kosketuspinta täytyy tietenkin säilyttää, mutta henkilökohtaisesti se ei kuitenkaan aina tapahtunut niillä tavoin ja niissä paikoissa, kuin mitä olisin itse toivonut. Välillä kirjaa lukiessani minulle tuli tunne siitä, kuin kirja olisi yrittänyt perustella itselleen olemassaoloaan.
Lukukokemukseni oli kuitenkin positiivinen, ja minusta Sadannella sivulla kuolee koira oli aidosti hauskaa luettavaa.
Syrjäytynyt ja saamaton porilaisnainen voittaa Eurojackpotissa 80 miljoonaa. Hän päätyy ensimmäiseksi ostamaan Spotifyn maksullisen version, kun siihen on nyt vihdoinkin varaa.Tarina pääsee varsinaisesti vauhtiin, kun päähenkilö Ella matkustaa Berliiniin ja palkkaa murhaajan päästämään päiviltä itsekeskeisiä ja etuoikeutettuja ihmisiä.
Kerronta ja dialogi ovat mielestäni kirjan parasta antia. Tarina on hulvaton, vaikka se noudattaakin pitkälti romanttisen komedian kaavaa. Milloin viimeksi olisin nauranut ääneen lukiessani (kuunnellessani) jotain kirjaa?
Tää oli hyvä! Ja kivan erilainen. Pelkäsin alussa, että onko kirjoitustyyli liian kikkaileva ja humoristinen omaan makuun, mutta tuntui että se vähän tasoittui kirjan edetessä. En jotenkin yhtään arvannut mihin suuntaan tarina menee, suosittelisinkin ehkä tarttumaan tähän kirjaan suht sokkona. Viimeiset sata sivua oli omaan makuun vähän turhan puuduttavia ja sitä olisi ehkä voinut tiivistää vähän, mutta muuten tää oli kyllä tosi jees ja hyvä lukukokemus!
Tämän kirjan nimi herätti aikoinaan huomioni kuvastossa ja kun kuvaus muutenkin vaikutti houkuttelevalta, tähän oli helppo tarttua. Nimi lupailee jotain vähän vinksahtanutta ja sitä tämä esikoisromaani tosiaan tarjoilee.
Ellalla on huono päivä. Hän on pitkäaikaisesti työtön, työvoimatoimiston täti on juuri lätkäissyt karenssilla puuttuvan työnhaun vuoksi ja kun Ella käy hakemassa luotettavan pikku-Fiatinsa korjaamolta, käy ilmi, että korjaamon työntekijä on jyrännyt sen leikkuupuimurilla uudestaan remonttikuntoon. Kaupungilla käydessään Ella sattuu näkemään exänsä astelemassa avioliiton satamaan toisen naisen kanssa.
Vähempikin sieppaa, joten Ella tavoistaan poiketen päätyy ostamaan EuroJackpot-kupongin. Rivi osuu kohdalleen ja kas, Ella on yli 80 miljoonaa euroa rikkaampi. Hyppäys työttömästä ja köyhästä multimiljonääriksi on omiaan pistämään ihmisen sijoiltaan. Ikään kuin vahingossa tapahtunut pahoinpitelyn tilaaminen antaa Ellalle idean: ehkä hän voisi käyttää uusia rikkauksiaan maailman parantamiseen epätavallisella tavalla.
Superrikkaita jahtaavan sarjamurhaajan tarina tuo oitis mieleen pari vuotta sitten lukemani Bella Mackien BookTok-hitin Näin päästin perheeni päiviltä. Kirjoilla on yhteistä lähinnä asetelma, ja onneksi Laura Solan esikoisromaani on huomattavasti Mackien kirjaa vetävämpi. Tämäkin on pitkänpuoleinen kirja, lähes 500 sivua, mutta tuntuu onneksi mittaansa lyhyemmältä. Pitkin poikin Eurooppaa kirmaava kirja ymmärtää kiihdyttää lopussa vauhtia, jotta tarina saadaan asiallisesti pakettiin.
Välillä Solan huumorintaju saa pyörittelemään silmiä, mutta yleisesti ottaen Sadannella sivulla kuolee koira viihdytti ja oli hauskaa murhaviihdettä, jossa panokset kovenivat sopivassa suhteessa ja käänteitä riitti. Kevyttä sarjamurhahenkistä kesäviihdettä etsivälle tämä on mainio valinta. Mikään erityisen synkkää verenroisketta tämäkään murhaleikki ei ole, verisissä yksityiskohdissa ei liiemmin vellota. Pääpaino on vauhdikkaassa menossa, nokkelassa sanailussa ja rikkaiden ihmisten elämäntapoja ihmettelevässä satiirisessa kuvauksessa.