Napoleon-patsas lähtee kävelemään, jumalallinen sanansaattaja ryhtyy häiritsemään ikkunanpesijää, tamperelaisilta jatkoilta päädytään Aurinkokuninkaan hoviin ja arveluttava jungilainen talonmies tahtoo remontoida niin vuokralaisen asunnon kuin alitajunnankin. Anu Kaajan esikoisteoksessa Muodonmuuttoilmoitus metamorfoosit, myyttiset olennot ja traagiset kohtalot herätetään henkiin odottamattomissa yhteyksissä.
Tarinakokoelma itsekin muuttaa muotoaan jatkuvasti: rivo häpeilemättömyys vaihtelee lyyrisen ja herkän kanssa, ympäristöt vaihtelevat ketunmetsästyksestä avaruusalukseen. Metamorfoosit ovat toisinaan unelmien täyttymyksiä, toisinaan pakopaikkoja tai painajaisia. Kirjan kohtaukset ovat yhtä aikaa fantasmaattisia ja realistisia, ne kätkevät ja paljastavat kaiken sen, mikä on ihmiselle tärkeää ja vaikeaa, oli kyseessä sitten raha, ruoka, koti, sukupuoli tai seksi.
Näin rohkeaa ja mielikuvituksellista teosta näkee harvoin. Kaajan kieli on tarkkaa ja pakahduttavaa, niin ilossa kuin surussa.
Absurdi, kaunis, ruma, lihallinen, väkivaltainen ja omaperäinen. Erikoinen novellikokoelma siis, mustan huumorin ja tavallisuudesta poikkeavan ystäville.
En ole novelli-ihminen eivätkä tällaiset pikkutuhmat kertoelmat yleensä ole juttuni ollenkaan, mutta näitä luin rattoisasti, virnistellen. Nerokasta kielenkäyttöä, jopa markuskajomaista sanailun pulputusta.
Tämä oli yksi kummallisimpia novellikokoelmia, joita olen lukenut. Tarinoiden yhteinen nimittäjä oli outous, mutta niissä liikuttiin laidasta laitaan - oli raiskaavia patonkeja, muovisia kylkiä, oli hedelmäosaston lattiakaivossa vuosia asustanut nainen. Osa tarinoista meni kaikessa surrealistisuudessaan täysin yli ymmärrykseni, osa hykerrytti mustalla huumorillaan, osa oli aika ällöttävän groteskeja. Tätä kirjaa on vaikea pisteyttää, enkä oikeastaan osaa sanoa, pidinkö lainkaan vai pidinkö tosi paljon. Tekstit onnistuivat joka tapauksessa hämmentämään ja jäivät kummittelemaan mieleeni.
Tästä kokoelmasta meinasi tulla murheenkryyni, mutta nyt se on selätetty. Kaajan absurdit novellit ovat outoja, hämmentäviä ja piikikkäitä. Ihan varma ei voi ikinä olla, mitä tuli juuri lukeneeksi. Pidän äkkivääryydestä, mutta jokin näissä kuitenkin tempoili vastaan. Järki? Haha.
Tämä ei ollut minun kirjani ollenkaan. Liian outoja novelleja, joiden merkitystä en ymmärtänyt. Välillä olin innostuneempi lukemisesta, mutta jokaisen novellin lopussa mietin, mikähän tämän lopun ja koko novellin tarkoitus taas olikaan. Leipomo jäi mieleen, huonolla tavalla. En tiedä, voinko enää koskaan katsoa patonkeja samalla tavalla kuin ennen.
En oo ennen juuri lukenu tän tyylistä kirjaa tai kirjoitustapaa, tykkäsin tosi paljon ja tää jotenki sopi mulle! Jäin isosti koukkuun ja en malttanu lopettaa lukemista. Aiheet oli raskaista mutta onneksi en välttis aina ees tajunnu mistä oli kyse, toisaalta välillä taas aiheet kolahti ja kovvaa.
Surrealismi on kuvataiteen kautta tullut tutuksi ja onkin yksi lempityylisuuntauksistani. Proosan saralla en ole kyseiseen suuntaukseen kovin törmännyt, paitsi nyt - ja pääpiirteittäin tykkäsin. Novellit hämmästyttivät, ihastuttivat, ällöttivät ja jopa kuvottivat laidasta laitaan. Jos haluaa jotain erilaista, tähän kannattaa tarttua. Kirjan parhaat novellit mielestäni ovat Kuoret ja Pakkanen, kun taas Vesi ja Leipomo saivat kulmat kurtistumaan.
Nyt on Ovidiuksellakin sulattelemista. Surrealistisia tarinoita, joissa enimmäkseen mustanpuhuva vire, mutta ei jätä masentuneeksi. Joet virtaavat Joeksi, mutta kielipelit eivät jää hallitsevaan asemaan, vaan vaihtuvat sujuvasti kuviksi ja kuvat symboleiksi, symbolit konkreettisiksi. Hienoa trapetsitaiteilua tasolta toiselle!
Muodonmuuttoilmoitus on novellikokoelma, jossa patsaat kävelevät, ihmiset ovat muutakin kuin ihmisiä, todellisuus muuttaa jatkuvasti muotoaan ja sitten kaikkea ihan normaalia, inhimillistä, tapahtuu. Kokoelma on kuin nimensä: ensin vähän mukanokkelalta vaikuttava, mutta sitten kuitenkin todenmukainen, fantasiamainen ja arkinen. Suurin osa novelleista on virkistävän vinksahtaneita, perverssejä ja muutenkin kieroutuneita, mutta sellaisella tavalla, joka kertoo paljon meistä kaikista ihan tavallisista ihmisistä. Nautin!
Vähän epätasaisen tasoinen novellikokoelma. Parhaimmillaan hykerryttävä (sori lapset, mutta Kasvatus viehätti jotenkin), huonoimmillaan vain merkityksettömän omituinen. Keskimäärin kuitenkin aivan osuvaa tavaraa. Alkupään pidemmät jutut toimivat noin yleensä ottaen paremmin kuin loppupuolen lyhyemmät katkelmat. Olisiko ollut parempi, jos lyhyitä ja pidempiä olisi sekoitellut vähän tasaisemmin, tiedäpä tuota, mutta surrealismin ja groteskin ystäville kuitenkin kelpo kokoelma luettavaksi.
Muodonmuuttoilmoitus on hyvällä tavalla outo kirja täynnä novelleita. Kuuntelin myös tämän teoksen ja se antoi iloa elämään. Kun kuuntelee muutaman ensimmäisen novellin, on selvillä siitä, mitä muut tekstit voivat tuoda mukanaan. Teos pitää kirjaa surrealistisena esikoisnovellikokoelmana. Aion tämän perusteella kuunnella koko tähän astisen tuotannon eli Ledan ja mahdollisesti uuden Katie-Katen, kunhan se on kuunneltavana.
Takakansi lupasi rivoutta ja lyyrisyyttä, itse löysin lähinnä ensimmäistä. Tarinat olivat kyllä lupauksen mukaan outoja, surrealistisia ja absurdeja, ja saivat räävittömyydessään pohtimaan kaikenlaisia isompiakin asioita. Silti minusta muoto ja uhittelevuus ajoivat sanottavan edelle, ja ensimmäinen 40 sivua olisi hyvin riittänyt minulle.
Takakannen mukaan "tarinat ovat yhtäaikaa fantasmaattisia ja realistisia". Ne vaativat myös paljon keskittymistä kun elottomat asiat muuttuvat välillä yllättäen elollisiksi. Haastava luettava.
Anu Kaajan Muodonmuuttoilmoitus on kokoelma lyhyitä surrealistisia tarinoita, joissa välillä kolkutellaan myös groteskiuden rajoja. Kirja oli ehdottomasti tämän vuoden mielenkiintoisimpia lukukokemuksia! Novellit jättivät ajatuksiini useita kiintoisia ja graafisia mielikuvia ("perhoskyljet"), jotka oli maalattu varmoin lausein ja taitavin sanoin. Kielellisesti kokoelma tarjosi paljon nautintoja, sillä rytmitys oli onnistunutta ja sanaparit jäivät välillä pyörimään kielen päälle. Tarinoissa oli myös ranskalaisuuden tuntua, joka toi jossain määrin mieleeni Claire Castillonin teokset.
Ajattelin listata muutaman novellisuosikin teoksesta, mutta tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi laadukkaan kokonaisuuden ansiosta. Tarkemmin asiaa pohtiessani kirjan aloitusnovelli Napoleon ei erityisemmin puhutellut minua, mutta vauhti vain kiihtyi sivunumeroiden kasvun myötä. Punarintojen jälkeen olin jo koukussa. Kuoret, Iho, Matkatyyny, Tiskit. Näköjään ensimmäisen lukukerran jälkeen valitsemani novellit ovat kaikki hyvin ruumiillisia. Keho eri muotoineen ja muokkauksineen onkin yksi kokoelman selvemmistä teemoista, ja aiheesta saatiin irti kiintoisia kuvaelmia.
Tämä teos tulee varmasti hankittua omaan kirjahyllyyn, ja todennäköisesti myös luettua toistamiseen.
Lounastuntinovelleja. Todella hyvä, kieroutunut ja groteski, mutta tyylikkäästi. Pidin erityisesti ei-yliluonnollisia elementtejä sisältävistä teksteistä, toisaalta esim. Tapetti-novellissa nekin toimivat hyvin. Novelleja lukiessa tuntuu, että keskittyminen aiheesta toiseen poukkoileviin pieniin tarinoihin on välillä hankalaa, mutta tässä isot vaihtelut tekstien tunnelmassa herättelivät sopivasti ja pitivät otteessaan.
Erilaisten ja monimuotoisten tarinoiden kokoelma. Mahtavaa sanankäyttöä ja hienoja kielikuvia. Outoja, koskettavia,osin inhottavia, mutta ajatteluttavia monikerroksisia juttuja. Jokaiselle jotakin, joka kolahtaa. Minulle jäi mieleen erityisesti Pilvet, jonka sisällä oleva asia on sydäntäsärkevä. Toisaalta sanoilla leikkimisen hilpeyttä tarinassa Vahingonlaukaus.
Surrealistisia kertomuksia, joissa eloton muuttui elolliseksi, asiat toisiksi ja mitä vain saattoi tapahtua. Osa tarinoista oli turhankin korkealentoisia, muutaman koin jopa tylsäksi. Mutta toisissa oli juuri sopivaa pisteliäisyyttä, huikeaa mielikuvitusta ja ajatuksiaherättävää ällöttävyyttä. Ei hassumpaa.
Hyvin kirjoitettuja, rumia, ällöttäviä, vaikuttavia, suurealistisia lyhyitä kertomuksia. Aikuisten tarinoita, häpeilemättömiä. Mielenkiintoinen esikoiskirjailija. Vinkkaan varmasti tätä.